Kolumnit

Kuljetusjärjestelyt viritetty huippuunsa

Metsäliiton uusi biotuotetehdas Äänekoskella on puun suursyömäri. Se tarvitsee puuta vuodessa 6,5 milj. m3 ja se merkitsee vajaata 10 % Suomessa hakattavasta puumäärästä. Tehdas on pohjoisen pallonpuoliskon suurin puuta jalosta tehdas.

Lisähakkuiden vastustajat epäilevät, että Suomesta ei tuollaisia lisähakkuumääriä ole saatavissa. Lisähakkuiden kannattajat taas pitävät kiinni vanhasta viisaudesta: emännät pelkäävät maailman loppumista ja isännät metsän loppumista, mutta kumpaakaan ei ole tullut, eikä näilläkään lisähakkuilla tule.

Suomessa on maailman paras metsävarojen inventointijärjestelmä. Inventointia on tehty säännöllisesti 1920-luvun alusta lähtien ja näiden lukujen valossa puuta kyllä riittää, jos vain puunmyyntihalukkuutta on. Ei ole hätää, vaikka joku laitos tulee vielä lisääkin ja suunnitteilla onkin. Kuopioon aiotaan rakentaa sellutehdas, jonka kapasiteetti on samaa luokkaa Ääneskosken tehtaan kanssa, ja senkään jälkeen eivät metsät hupene. On vielä muistettava, että viimeisen 50 vuoden aikana metsien kasvu on lisääntynyt miljoona kuutiota joka vuosi eli 10 vuoden kuluessa metsien lisäkasvu antaa puuta taas yhdelle Äänekosken kokoiselle tehtaalle lisää. Riskinä ei ole kuin se, että puun kasvua lisäävästä metsänhoidosta siirrytään vihreiden luontoarvojen vaalimiseen. Vastapainoksi voi sanoa, että sellutehdas työllistää koko arvoketjussa 2 500 henkeä ja siitä valtaosan hakkuissa ja kuljetuksissa eli se antaa leivän moneen perheeseen.

Äänekosken tehtaalle tulee puuta joka päivä viikonvaihdepäivät mukaan lukien 240 rekkakuormaa eli puurekkoja tulee purkupaikalle joka 6. minuutti yötä päivää. Lisäksi rautateitse tulee puuta päivittäin 70 junalastia. Puuta pitää saada jatkuvana ja tasaisena virtana, koska tehdasalueelle mahtuu puuta varastoon vain muutaman päivän tuotantoa varten.

Kuljettajat voivat varata etukäteen purkuaikasovellutuksesta kahden tunnin purkuaikaikkunan ja sinä aikana auton on oltava tehtaalla. Purkuun saapuva rekka viipyy tehdasalueella vain puolisen tuntia ja siihen sisältyy auton putsaus ja ajo portille.

Kun Keski-Suomen teitä on ryhdytty rivakasti kohentamaan, kysymys ei nyt ole mistään pekkaroinnista. Paremmassa kunnossa olevia teitä todella tarvitaan.

Sellutehtaan tuotannosta menee 70 % vientiin, ja vientisellu menee junalla Vuosaaren satamaan Helsinkiin. Kolme junaa sitä telaa: yhtä junaa lastataan, yksi on matkalla ja yhtä puretaan. Jokainen sellujuna ehtii tekemään kaksi edestakaista matkaa vuorokaudessa.

Kaiken kaikkiaan logistiikka on oltava tuollaista laitosta pyöritettäessä huippuunsa viritetty.

Uudella sellutehtaalla jokainen tikku käytetään hyödyksi. Sellun lisäksi tulee monia biotuotteita ja alueelle aletaan rakentaa myös koelaitosta tekstiilikuitujen valmistamiseksi. Isäntä voi pukea ylleen puupalttoon jo ennen viimeistä henkäystä.

Puussa on n. 30 % ligniiniä, joka on puun sidosaine. Tällä hetkellä se menee polttoon, ja Äänekosken laitos syöttää sähköä valtakunnan verkkoon sen verran, että se riittää 100 000 omakotitalon lämmittämiseen. Ligniinin hyötykäyttöä toki tutkitaan kovasti ja joskus se kelvannee muuhunkin kuin polttoon. Suomi nojaa vastedeskin vahvasti puujalkaan.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien