Kolumnit

Puurakentamiseen vihdoin vauhtia

Suomea on pidetty maana, jossa rakennuspuuta riittää. Tilanne on kuitenkin ollut se, että Suomessa kyllä sahataan, mutta kerrostalot tehdään betonista. Kansatalouden kannalta on parempi jalostaa lankku valmiiksi taloksi kuin viedä se ulos raakana.

Puurakentamisen edistämistä on hallituksessa pohdittu vuosikymmenien ajan, mutta tulos on ollut aivan kuin olisi yrittänyt köydellä työntää. Osuutensa on silläkin, että betoniteollisuus on pannut asiantuntijansa kehumaan betonitaloja ja keksimään laskelmia, joiden mukaan puutalon hiilidioksiditase ei ole yhtään parempi kuin betonirakennuksen.

Pientaloja tehdään kyllä puusta, mutta kerrostaloja on opittu rakentamaan betonista – tältä osin puurakentamista vasta opetellaan. Rakentajat sanovat, että talo pitää saada halvalla, muuten asunnot eivät mene kaupaksi.

Yli kymmenen vuotta sitten olin Itävallassa tutustumassa maatalouskamarin eli sikäläisen ProAgrian toimintaan. Heillä oli palveluksessaan puurakentamisen neuvoja ja näyttelyhalli puurakentamisen esittelyä ja kouluttamista varten. Siellä esiteltiin muun muassa CLT-levyjen (cross laminated timber ) käyttöä. Kyseessä on ristiin liimattu massiivipuu, jota usein kutsutaan myös monikerroslevyksi, ja sitä käytetään esimerkiksi kerrostalorakentamisessa. Itävallassa valmistettiin CLT-levyjä jo silloin. Suomessa valmistus alkoi paljon myöhemmin.

Maatalouskamarin kolmikerroksinen toimitalo oli puusta, ja kävi ilmi, että paloturvallisuusvaatimukset olivat lievemmät kuin Suomessa – ikään kuin suomalainen puu olisi herkempää syttymään kuin itävaltalainen. Muistiin ovat jääneet isot kaupunkipalot. Turku on historiansa aikana palanut 31 kertaa. Puutalot oli silloin rakennettu vieri viereen.

Ristiin liimattu puu kestää palokuormaa yllättävän hyvin. Se hiiltyy, mutta ei pala helposti.

CLT-levyä voidaan käyttää kantavissa seinissä, välipohjissa, alapohjissa. Valmistus on tehtaassa tapahtuvaa mittatarkkaa työtä ja paksuutta voi levyllä olla 300 mm saakka. Eli materiaali sopii hyvin teolliseen rakentamiseen.

Sellainen toimintatapa, että rakentamista varten puut kaadetaan omasta metsästä – sahataan sirkkelissä, kuivataan taapelissa – hiipuu. Jos verrataan tukkikuution ja valmiiksi kuivatun lautakuution hintaa, unohdetaan, että lankkua sahattaessa puolet on sivutuotteita: kuorta, pinnoista tulevaa haketta ja purua, joista kotitarvesahuri ei saa vastiketta, mutta isommalle sahalaitokselle ne ovat rahanarvoista materiaalia.

Eri asia on, jos kotitarvesahuri hakee metsästä yksittäisiä tuulenkaatoja tai tyvilahoisia pöllejä, jotka puunostaja hinnoittelee lähes nolla-arvoiseksi energiapuuksi.

Uusi vuosikymmen näyttää muuttavan asetelmat puurakentamisen hyväksi. Kun päästään alkuun, kokemus ja ammattitaito lisääntyvät, ja sitä myötä puurakentamisen kilpailukyky paranee.

Metsänomistajaa kiinnostaa se, että tukkipuuta jatkojalostetaan raakalankkua pitemmälle ja metsäteollisuus pystyy toivon mukaan maksamaan leimikosta hiukan enemmän. Sellua on pidetty vähän jalostettuna vientituotteena, mutta pelkkä lankku se vasta vähän jalostettua on.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien.

Lue lisää