Kolumnit

Valko-Venäjä maatalousmaana

Suomalainen viljelijä muistaa Valko-Venäjän Belarus-traktoreista, joita Suomessa myytiin parhaina vuosina monia satoja. Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet hiljaisia. Traktoreita kuitenkin tehdään edelleen, viime vuonna n. 35 000 kpl. Niitä tarvitaan Valko-Venäjän omilla rannattomilla pelloilla. Viennin osuus on 90 % – ostajat löytyvät Ukrainasta, Venäjältä ja siitä itään, jossa urealaitteita ei kysytä.

Suuruuden vuosina traktorivalmistus oli yli 100 000 kpl ja kaikkiaan niitä on ehditty valmistaa lähes 4 milj. kappaletta.

Valko-Venäjä on iso maatalousmaa ja iso maatalouskoneiden valmistaja, vaikka sitä ei äkkiä uskoisi. Sinänsä maa on maataloudesta kiinnostuneelle aivan mielenkiintoinen matkakohde, vaikka juuri nyt en sinne menemistä suosittele.

Valko-Venäjä on äärimmäisen riippuvainen Venäjältä alihintaan tulevasta energiasta. Öljyn halpa hinta näkyy esimerkiksi siinä, että viime vuonna tehdyn tutustumiskäynnin yhteydessä iso 5 000 ha:n kolhoosi esitteli suunnitelmaa viherjauhon valmistuksesta. ”Se on erittäin hyvä rehun raaka-aine”. Näin se on, mutta Suomessa siitä jouduttiin luopumaan kannattamattomana jo ensimmäisen öljykriisin jälkeen v. 1973.

Teollisuus on valtion hallussa, samoin maa- ja metsätalousmaa. Teollisuutta vaivaa tehottomuus. Traktoritehtaassa on töissä väkeä 16 500 henkeä eli 2 henkeä jokaista tuotettua traktoria kohden. Tämän kaavan mukaan Valtralla pitäisi olla töissä 4 000 henkeä. Tosin Belarus-tehtaan henkilömäärään sisältyy ruokala- ja terveydenhoitoväki sekä työvaatteiden ompelijat, mutta moottoritehtaan väki ei, koska se on erillinen tehdas. Asentajan palkka kokoonpanolinjalla on euroiksi muutettuna 500 e/kk. Työnsankareille maksetaan palkka 1,5-kertaisena. Millä opilla sankariksi pääsee, sitä ei kerrottu.

Maan ylin johto kokee sympatiaa maataloutta kohtaa. Presidentti Lukashenka on koulutukseltaan agronomi. Maassa on neljä maatalouskorkeakoulua ja niissä valmistuvien skaala on tohtorista traktorin huoltomieheen. Korkeakoulututkinnon suorittaneille luvataan aina työpaikka. Heidät on kuitenkin velvoitettu viiden vuoden välein osallistumaan jatkokoulutukseen.

Tekniikan opetusta helpottaa se, että maan omien maatalouskonetehtaiden velvoitteisiin kuuluu se, että aina kun uusi konemalli tulee tehtaalta, yksi kone on luovutettava veloituksetta opetuskäyttöön.

Leikkuupuimureita valmistuu Valko-Venäjän eteläosissa olevassa tehtaassa 2 500 kpl vuodessa ja äkkiä vilkaisten ne ovat kelvollisia myös länsimarkkinoille. Maahantuojia haetaan innolla, mutta englantia osaavaa henkilökuntaa on Valko-Venäjän yrityksissä vähän. Meillä taas venäjää hallitsevia ihmisiä maatalouskonekauppaa harjoittavissa yrityksissä on vähän.

Valkovenäläisten koneiden valikoima on varsin laaja alkaen kyntöauroista kaalin ja pellavan korjuukoneisiin – ja kaikkea siltä väliltä.

Yhteistyö Valko-Venäjälle, jos sinne joku maatalouskonevalmistaja haaveilee, täytyy perustua lisenssien tai tuoteoikeuksien myymiseen. Toisaalta sieltä on tullivapaa yhteys suuren Venäjän markkinoille.

Valko-Venäjä on mahdollisuuksien maa, mutta kukaan ei juuri nyt tiedä, mihin siellä ollaan menossa.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien.

Lue lisää