Kolumnit

Turhaa pessimismiä

Korona seurauksena tavaroiden ja palveluiden kysyntä laskee. Huomataan, että voi sitä olla ostamattakin, jos tulevaisuus näyttää epävarmalta. Sama epävarmuuden ja ylivarovaisuuden ilmapiiri on iskostunut myös maatalouden harjoittajiin, vaikka ruokaa aina tarvitaan, on korona tai ei. Parturissa käyntiä voi siirtää, mutta ei syömistä.

Yhteiskunta ei pyöri, jos kukaan ei osta mitään.

Euroopan maatalouskonevalmistajien yhdistyksen toukokuussa teettämän kyselyn mukaan 75 % alan yrityksistä arveli liikevaihtonsa laskevan seuraavan 6 kuukauden aikana. Vain viidennes otaksui liikevaihdon säilyvän. Saksan maatalouskonevalmistajilla tilausmäärät laskivat epidemian alkuvaiheessa kolmanneksen. Pudotus on suurin sitten finanssikriisin 2008/2009.

Lasku tulee siitä, että isännät eivät uskalla tehdä investointipäätöksiä. Vanha sanonta kuitenkin on, että jos uuteen ei investoida, taloudessa mennään takapakkia.

Ruuan menekki on kriiseistä riippumaton. Epävarmaa on vain se, mikä on maataloustuotteiden hintakehitys. Vehnän hinta riippuu esimerkiksi siitä, minkälainen sato saadaan Venäjällä, koska viljelyalat ovat siellä suuria. Tällä hetkellä ennusteet lupaavat siellä viimevuotista suurempaa kokonaissatoa sen takia, että viljelyala on lisääntynyt. Hehtaarisadot ovat onneksi vain 3,5 tn/ha, vaikka potentiaalia olisi paljon suurempaan.

Maidon hinta riippuu taas siitä, onko Euroopassa ylitarjontaa vai ei.

Mikään tuotteiden hintatasoon vaikuttavista tekijöistä ei ole tekemisissä koronan kanssa.

Saksalaisen sikateurastamon joutuminen koronan takia isojen kauppaketjujen boikottiin ei asiantuntijoiden mukaan vaikuta lihan saatavuuteen, eikä siten hintatasoon. Muut alan yritykset pystyvät paikkaamaan aukon.

Suomalaisten tuottajien kannalta positiivista on se, että tuotteen kotimaisuudelle on koronan aikana ruvettu antamaan enemmän arvoa. Ennestäänkin elintarvikkeiden kotimaisuusaste on Suomessa selkeästi korkeampi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Se on meillä 75 % ja Ruotsissa 50 %. Sata ei omavaraisuus voi ollakaan, koska kaikkia elintarvikkeita ei Suomessa pystytä tuottamaan.

Kaupassa käytäessä häiritsee vain se, että kaupan omien merkkien valmistusmaata ei ole aina ilmoitettu tai se on painettu niin pienellä präntillä, että se ei ole luettavaksi tarkoitettukaan. Kuluttajan on ratkaistava, haluaako hän ostoskoppaansa hiukan halvemman kaupan oman merkin vai varmuudella kotimaisen tuotteen.

Suomalaiset maatalouskonevalmistajat odottavat, että kiinnostus kotimaiseen vaihtoehtoon kasvaisi konehankintaa mietittäessä samalla tavalla kuin elintarvikekaupassa on käynyt. Toisaalta tässäkin olemme jo nyt varsin korkealla tasolla. Traktoreista puolet on kotimaisia. Samanlaista tilannetta en tiedä olevan missään muussa länsimassa, missä vapaa kilpailu on sallittu. Myös puimureissa kotimaisuusaste on korkea. Metsäkonepuolella tuontikoneita on todella vähän.

Kaiken kaikkiaan suomalaista kuluttajaa, suomalaista viljelijää ja urakoitsijaa voi hyvällä syyllä kiittää kotimaisuuden suosimisesta, vaikka toki parantamisen varaa aina jää.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien.

Lue lisää