Kolumnit

Klapinteon uusi tuleminen

Maatalouskonemessujen tarjonnasta voi tehdä johtopäätöksiä, mikä asia on kulloinkin pop. Nyt se on ollut klapinteko. Koneet pätkivät, pilkkovat ja pussittavat koivikoiden ensiharvennusrankaa, vaikka talojen peruslämmitys ei enää klapiin perustukaan. Tulen loimusta halutaan nauttia. Kai siihen liittyy ripaus romantiikkaa.

Klapikonetarjontaa on jokaisen kukkarolle ja tarpeisiin mökkiläisestä urakoitsijaan.

1950-luvulla talojen lämmitys perustui pelkästään puuhun. Se oli itsestään selvyys yhtä lailla kuin syöminen. Buumista ei puhunut kukaan. Kyläkoulun pönttöuuneissa paloi tuli ennen koulupäivän alkua, kovina pakkaspäivinä iltapäivällä vielä toisen kerran. Ikkunoista ja ovista veti, mistä kukaan ei valittanut. Mutta ei ollut koulu homeessa.

Lämmityspuun hankkiminen oli työn takana. Rankapuut kaadettiin pokasahalla, karsittiin kirveellä, ajettiin talviaikana hevosella metsästä pihaan. Koulupäivän jälkeen oli riemu päästä rankakuorman hakuun. Menomatkalla istuttiin etureen pankolla ja pehmusteena heinäsäkki. Parhaassa tapauksessa pieni mies sai ohjakset, vaikka kyllä hevonen tiesi, mihin piti hölkytellä. Alakoululaisen iltapäiväkerho oli se, kun pääsi miesten matkaan ja ihan oikeisiin miesten töihin.

Rankapuun pätkimisessä oli kolme miestä: yksi veti puuta sirkkelin pöydälle, yksi hoiti sirkkelin terän nostoa ja kolmas heitti pöllit kasaan katon alle.

Klapin pilkkominen tehtiin useimmiten kirveellä. Sittemmin tuli halkomiskone, joka oli tehty puolitoistametrisestä vauhtipyörästä ja sen reunaan oli hitsattu kirvesterä. Mitään suojuksia ei ollut. Ihme kun minullakin on kaikki sormet tallella, vaikka pilkkomista tuli tehtyä koulupäivän jälkeen tai lomapäivinä. Oli se mukavampaa puuhaa kuin läksyjen lukeminen. Niillä tiedoilla olisi päässyt korkeintaan klapitieteen tohtoriksi. Itse asiassa puun pilkkominen oli ainainen varatyö niille päiville, kun isäntä ei keksinyt rengille muuta tehtävää.

Ennen kuin klapi saatiin kakluunin luukusta sisään, siihen sisältyi tavaton määrä rukkasen kuvia.

Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi öljy tulla lämmön lähteeksi. Sillä pääsi eroon klapin tekemisen vaivasta. Pönttöuunin eteen istutettiin öljykamiina ja sen säiliötä täytettiin kastelukannun avulla. Öljy ei maksanut käytännössä juuri mitään. Öljykamiinaa siedettiin hetken aikaa, kunnes talon väki kyllästyi öljyn katkuun ja palattiin aikaan entiseen tai sitten uunin sisään asennettiin sähkövastukset. Uusi toimi lämmön varaajana. Virhe tehtiin, jos hormi muurattiin umpeen tai uuni purettiin.

Yhdessä vaiheessa ei uusiin taloihin tehty varaavia uuneja lainkaan. Suora sähkölämmitys oli halpa tehdä ja oli halpa käyttää.

Keski-Euroopan maita liikkuneena havainto on se, että ei klapibuumi ole sieltäkään kadonnut, päinvastoin. Itävallassa öljylämmitystä ollaan kieltämässä kokonaan. Ja vaikka öljy juuri nyt on halventunut, hinta osaa vielä noustakin.

Johtuen mittavista kuoriaistuhoista, Keski-Euroopan maissa saa polttopuuraaka-ainetta metsistä nyt jopa hakupalkalla ja nykyisellä kalustolla klapia syntyy äkkiä.

Ei muuta kuin puita pilkkomaan. Ei ole koronauhkaa.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien

Lue lisää