Hyötytieto ja Tietolaari

Suomalainen sisu yhä siirtolaisten voimavarana

Risto Rautiainen muutti rapakon taakse1990-luvun alussa. Agronomiopintojen yhteydessä Risto vietti Kanadan Winnipegissä vuoden harjoittelujakson lisäksi pari kesätyöjaksoakin. Näiltä reissuilta Risto löysi elämänkumppaninsa, Suomesta alle kymmenvuotiaana perheensä kanssa Winnipegiin muuttaneen Sinikan.
Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF
Biopolttoainetta tankkiin ja taas menoksi, tuumaa Iowan yliopiston työturvallisuusprofessori Risto Rautiainen.

–Seikkailunhalu ja uuden kokemisen jano saivat minut liikkeelle ja Kanadaan. Minulla ja perheelläni oli kaikki hyvin Suomessa, mutta Kanadaan kuitenkin teki mieli kokeilemaan omien siipien kantavuutta.

Sitkeästi on yritettävä

Työturvallisuustoimiston päällikkyys MELA:ssa oli näköalapaikka suomalaisen maatalouden työturvallisuuteen. Tämä toimi oli kuitenkin vuosien saatossa antanut Ristolle sen, mitä sillä annettavaa oli. Kanadassa tehdyt työ- ja harjoittelujaksot olivat osoittaneet paikallisen työturvallisuuden puutteet. Suomalaisella työturvallisuustiedolla voisi tosiaan olla kysyntää Kanadan puolella.

Niinpä Espoo sai jäädä ja suunnaksi otettiin Winnipeg, missä oli entuudestaan hieman tuttuja ja sukulaisia. Heti alkuun Risto solmi kontakteja paikallisen yliopiston kanssa ja kävi opiskelemassa muutamia työterveyden ja turvallisuuden kursseja.

Työpaikkoja etsiessään meinasi eteen tulla kuitenkin melkoinen seinä. Monissa työhaastatteluissa kaikki tuntui menevän nappiin, mutta koulutusta ja kokemusta vastaavaa työpaikkaa ei kuitenkaan järjestynyt. Tilanne oli usein se kuuluisa yes, but eli kyllä, mutta. Kolmisen vuotta Risto elätti perhettään miten taisi, remontti- ja putkitöillä ja muilla keikkahommilla.

Yli sadat hakupaperit lähetettyään vihdoin tärppäsi, mutta USA:n puolelta. Iowan yliopistolla ollut työturvallisuuskoordinaattorin paikka annettiin "pohjoismaalaista osaamista" edustaneelle Risto Rautiaiselle.

Muutto edessä

Muuttoihin tottunut perhe ei ihmeemmin hätkähtänyt, kun Winnipeg piti jättää taakse ja suunnata keskilännen maissivyöhykkeen ytimeen Iowaan. Uusi koti löytyi North Libertyn kylän laitamilta, muutaman kilometrin päästä yliopiston toimitiloista. Kolme peltohehtaaria ja jokunen ulkorakennus talon ympärillä mahdollistivat hevosten pitämisen.

Asetuttuaan taloksi Iowan yliopistoon, Risto aloitti jatko-opinnot vuonna 1998. Tähtäimessä oli mikäs muu kuin tohtorin hattu. Tiivistä opiskelua koordinaattorin työn ohella kesti vuoteen 2002, jolloin väitöstilaisuus pidettiin ja Suomen pojasta leivottiin työterveyden ja ‑turvallisuuden tohtori.

Seuraavana vuonna Risto sai yliopistolta professuurin, jonka hoitaminen on auttanut Ristoa ymmärtämään amerikkalaista elämäntapaa entistä paremmin.

Koko Amerikassa olonsa ajan Risto on tehnyt tiivistä yhteistyötä Suomen maatalouden työturvallisuustahojen ja työterveyshuollon sekä MELA:n kanssa. Useat hankkeet ovat varmasti hyödyttäneet niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin.

–Työturvallisuus yleisellä tasolla ei ole USA:ssa läheskään niin hyvä kuin se on Suomessa. Syitä tähän on varmasti monia, mutta yksi suurimmista on vapauden laaja käsite. Ihmiset saavat täällä maassa loukata ja vahingoittaa itseänsä melko vapaasti ilman yhteiskunnan asettamia rajoituksia tai suojautumispakkoa. Toisaalta tapaturmien taloudelliset vaikutuksetkin tulevat itse kunkin maksettaviksi, sillä lakisääteisiä tapaturmavakuutuksia ei tunneta, filosofoi professori Risto Rautiainen Iowan yliopistolta.

Toisessa jutussa Risto Rautiainen kertoo kokemuksistaan Yhdysvaltojen maatalouden työturvallisuudesta ja vertailee sitä Suomen tilanteeseen.

Helppo on näitä Iowan maissivyöhykkeen eli cornbeltin lakeuksia viljellä satojen hehtaarien lohkoja reunustavat sileät betonitiet.
Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF
Lue lisää