Hyötytieto ja Tietolaari

Valtran etuakselin väljät niveltapit

Traktorin etuakselin keinunivel on kriittinen kohta, jonka kestoikä riippuu paljolti riittävän usein ja oikein tehdystä rasvauksesta. Mikäli laakerit pääsevät kulumaan liian pitkälle, vaurioituu lopulta akselin kuori ja seurauksena on suuritöinen sekä kallis korjaus.

Tilani Valtra 8150 HiTech on vuodelta 2001 ja sen mittarissa on tällä hetkellä 5 500 tuntia. Traktori on toiminut muuten hienosti, mutta jo jonkin aikaa olin pannut merkille, että etuakselin keinunivelessä oli melko suuri välys.

Asian huomasi selvimmin, kun tieajossa joutui risteykseen saapuessaan hidastamaan vauhtia jarrulla. Kun jalan nosti lopuksi jarrupolkimelta ja automatiikka samanaikaisesti irrotti nelivedon, tuntui etuakselilla selvä nytkähdys etuakselille vaihteiston kautta tulleen jännityksen purkautuessa.

Minun on tunnustettava, että olin jättänyt rasvauksen tekemättä silloin tällöin. Samoin olin laistanut etupään keventämisestä rasvausta tehdessä.

On tärkeää muistaa, että oikeaoppisesti etuakselin rasvaus pitää tehdä kohottamalla traktorin etupäätä, jotta rasva varmasti leviäisi myös laakerin yläosaan. Kunnolla huolletussa traktorissa ei ole mitenkään epätavallista, että keinulaakerit kestävät 10 000 tuntia.

Vaihtoehtoiset korjausmenetelmät

Aloitin korjauksen irrottamalla ensimmäiseksi akselin käyttäen apuna trukkia. Kun olin saanut akselin lasketuksi lattialle, oli keinulaakerointien kuntoa mahdollisuus tutkia tarkemmin.

Takimmainen laakeri näytti olevan korjattavissa puslan vaihdolla, sillä akselin valusta muodostuva niveltappi oli kulunut vasta alle millimetrin. Vaikka pehmeästä metallista valmistettu pronssihela oli vielä kokonainen, oli teräksinen niveltappi saanut osansa laakeriin päässeen maa-aineksen kulutuksesta. Puutteellinen voitelu oli tietysti vielä pahentanut tilannetta. Akselin etupuolella tilanne oli huonompi.

Kun valuteräskappale on päässyt kulumaan liiaksi, on asian korjaamiseen muutama vaihtoehtoinen menetelmä. Kuluneen tapin voi sorvata alimittaiseksi ja asentaa siihen alkuperäistä paksumman laakeriholkin. Alkuperäisen puslan seinämäpaksuus on vain 3,5 mm. Tiedossa on useita esimerkkejä korjauksista, joissa tilalle on vaihdettu paksumpi laakeripusla.

Toinen vaihtoehto on sorvata tappia niin paljon, että sen päälle voi puristaa teräksisen holkin, jonka avulla päästään alkuperäiseen 120 mm ulkomittaan. Sen kanssa voi käyttää alkuperäisen kokoista laakeripuslaa.

Akseli oli erittäin kulunut

Etummaisen niveltapin tila tässä akselissa oli niin huono, että vaadittaisiin selvästi isompia toimenpiteitä ennen kuin ylikokopuslaa voisi edes ajatella asennettavan. Sekä tappi että laakeripesä olivat molemmat kuluneet 15 mm syvyyteen. Mielessä oli pelko, että korjausyrityksestä on seurauksena reikä tasauspyöräkotelon kuoreen.

Valitsin menetelmäksi vaurioituneen kohdan täyttämisen hitsaamalla ja koneistamisen jyrsinkoneella. Täydellisessä maailmassa tämä työ olisi tehty avarruskoneella/aarporalla, joka olisi ollut varustettu pyörivällä pöydällä, mutta nyt oli mentävä yleisjyrsinkoneen avulla. Silläkin työn pystyi tekemään hyvin. Tässä tapauksessa oli tarkoitus kokeilla, kuinka pienillä kustannuksilla korjaus olisi mahdollinen.

Sorvi riittävällä kärkikorkeudella voisi olla toimiva vaihtoehto, mikäli sorvin ympärillä olisi riittävästi tilaa asettaa akseli poikkisuunnassa. Siinä tapauksessa korkeussäädön joutuisi tekemään esimerkiksi säätölevyjen avulla, mikä olisi työlästä.

Myös laakeripukit saivat täyttöhitsauksen

Kuluneet laakeripukit olisi voinut korvata uusilla, sillä niitä on saatavana noin 450 euron hintaan. Ajattelin säästää tässäkin kohtaa, joten päätin tehdä täyttöhitsauksen ja koneistuksen myös laakeripukeille. Pukkien sisäpuolisen pinnan koneistaminen ei ollut aivan yksinkertainen työ ja se vaati yhtä ja toista soveltamista.

Alkuperäisessä pukissa esimerkiksi kiertää puslan alla rasvakanava, jonka tarkoitus on kuljettaa osa rasvasta tätä kautta tapin yläpinnalle. Kanava täytyi saada myös täyttöhitsattuun laakeripesään. Tämän takia hitsasin teränpitimelle erillisen akselin, jonka avulla uran pystyi koneistamaan.

En ollut täysin tyytyväinen laakeripukin sisäpuolen lopulliseen pintaan koneistuksen jälkeen. Pinnan virheet johtuivat osaksi siitä, että hitsitäytön työstäminen kaikkiaan on hankalaa, mutta osasyynä oli sorvinterän hyvin alhainen pyörintänopeus, mikä huononsi lopputulosta.

Laakeripuslan paikoillaan pysyminen edellyttää tiukkaa ja mitoiltaan tarkkaa sovitusta. Muuten on riski, että pusla lähtee pyörimään pesässään. Tästä syystä aloin pohtimaan voisiko löytyä jokin ratkaisu, millä laakerihelan alle tulevan pinnan voisi viimeistellä.

Olin sorvannut reiän osapuilleen mittaan 126,80 mm, joten minulla oli vielä mahdollisuus työstää sitä hiomalla ennen kuin lopullinen mitta 127,00 mm olisi saavutettu. Paineilmatoiminen hiontalaite voisi olla kelvollinen työväline tähän, mutta kuinka ihmeessä siihen voisi syöttää ilmaa, jos sen laittaa kiinni pyörivään porauspäähän? Jonkinlaisen pyörivän liittimen valmistaminen ei ehkä olisi mahdotonta. Siispä sellainen oli tehtävä.

Aarporauspäähän kiinnitetty hiontatyökalu osoittautui lopulta erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Pyörivä hiomakivipää on käyttökelpoinen, kun työstettävänä on kovaa tai karkaistunutta materiaalia ja tavoitellut mitat ovat tiukassa toleranssissa. Tätä työkalua tulen varmasti käyttämään jatkossakin.

Akselin asennus takaisin traktoriin

Lopulta kaikki osat olivat valmiina odottamassa asennusta. Ennen akselin lopullista kiinnittämistä traktoriin täytyi akselin keinunivelen päittäisvälys kuitenkin säätää kohdalleen.

Mittasin aluksi kiinnityspulttien keskinäisen sijainnin traktorissa ja vertasin etummaisten ja takimmaisten pulttien välimatkaa mittaan, jonka sain shimmirenkaiden kanssa kootulle akselille ja laakeripukeille.

Päittäisvälyksen pitää Valtran ohjeiden mukaan olla 0,1–1,0 mm. Asensin kaksi 1,0 mm shimmilevyä toiselle puolelle ja yhden 5,0 mm levyn toiselle puolelle. Tämä antoi hyvän kokonaisvälyksen.

Kokoamisen valmistuttua traktorille tehdyt koeajot osoittivat ylimääräisen välyksen poistuneen. Korjaus näyttää tähän mennessä kertyneen kokemuksen perusteella onnistuneen.

Ainoastaan pieni ongelma tuli havaittua kevättöiden jälkeen: etummaisen laakerin tiiviste oli jostain syystä tullut ulospäin osan matkaa. Luulen, että syynä voi olla epäkeskinen shimmaus, kun toisessa laakerissa on 2 mm ja toisessa 5 mm shimmilevyt. Olisi ehkä parempi, kun molemmissa olisi 3,5 mm.

Akselin korjaustyö vaati aikaa 10–15 tuntia, mistä suuri osa kului hitsaamiseen. Toivoa sopii, että akseli kestäisi tämän jälkeen käytössä hieman pidemmän aikaa kuin tähän saakka. Se tietysti edellyttää rasvauksen tekemistä huolto-ohjeita noudattaen.

Jos miettii tämän projektin taloudellista puolta, niin korjausta varten jouduin hankkimaan luonnollisestikin muutamia tarvikkeita. Paikallisesta traktorihuollosta ostin kaksi laakeripuslaa, kaksi huulitiivistettä, o-renkaan ja shimmilevyt.

Näiden hinnaksi muodostui lähemmäs 400 euroa arvonlisäveroineen. Kun tähän lisätään työkustannus, ollaan edelleen selvästi alle 1 000 eurossa. Se ei ole paljon, kun ajattelee, että akseli on nyt kunnossa ja pystyy palvelemaan töissäni.

Kirjoittajan esittely

Minua on pyydetty kirjoittamaan Koneviestiin muutamia artikkeleita, joissa on tarkoitus kertoa maatilani verstaassa tekemistä koneiden korjausprojekteista. Olen aikaisemmin käynyt läpi näitä projekteja ruotsalaisella nettifoorumilla, maskinisten.net, jossa kirjoitukseni löytyvät nimimerkillä ja-bond77. En voi taata, että tekisin korjauksiani aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pyrin toteuttamaan työni niin kuin parhaaksi näen niiden työkalujen ja koneiden avulla, joita tilallani on käytettävissä. Yleensä lopputulos on ollut riittävä ainakin itselleni. Konetekniikkaa olen opetellut pääasiassa omatoimisesti, sillä varsinaisesti olen saanut koulutuksen maa- ja metsätalouteen. Osa projekteistani on puhtaasti koneen korjausta, joskus taas kysymys on enemmän rakentelusta ellei jopa uuden keksimisestä. Ohessa on ensimmäinen Koneviestiin kirjoittamani artikkeli, mutta ensimmäisen kerran rakentamani laite on ollut Koneviestissä 13/2006, kun rakentamani etunostolaite esiteltiin.

Liittyvät artikkelit

Fendt Vario 939 S4

KV 12/2018 29.08.2018