Hyötytieto ja Tietolaari

Polttoaineletkun valinta

Polttoaineletkujen aiheuttamat ongelmat tuntuvat lisääntyneen tällä vuosituhannella. Letkujen yllättävän lyhyt käyttöikä on aiheuttanut paljon ihmetystä autojen ja koneiden korjaajien keskuudessa. Aivan liian usein käyttöiän on huomattu jäävän pariin vuoteen.
Polttoaineletkua ostettaessa ei riitä, että katsoo, että siinä on merkintä polttoainekäytöstä. On lisäksi on välttämätöntä tarkastaa tuotetiedoista, että tuote kestää etanolia ja biodieseliä, mikäli polttoaineessa on mukana näitä aineita. Esimerkiksi kuvassa näkyvä, letku kestää etanolin lisäksi otsonia, mitä ei voi pelkästään letkun merkinnöistä päätellä. Letku on ollut asennettuna taustalla näkyvän moottorin polttoainelinjassa yli 12 vuotta ja se on edelleen virheettömässä kunnossa. Kyseinen letku ei kuitenkaan kestä FAME-biodieseliä, joten se on vaihdettava, jos tällaista polttoainetta käytetään.

Polttoaineletkun täytyisi kestää bensiiniä, dieseliä, etanolia, biodieseliä sekä letkuihin ulkopuolelta vaikuttavia aineita ja fysikaalisia vaikutuksia. Tehtävä on kemiallisesti vaativa, sillä useimmat letkumateriaalit täyttävät vain osan edellä mainituista vaatimuksista. Valitettavasti viime vuosina aivan kaikki markkinoilla olleet letkut eivät ole tehtävästään selvinneet.

Yleisimmin polttoaineletkujen ongelmat näyttävät johtuvan siitä, että osa myytävänä olleista letkuista ei ole kestänyt etanolia tai FAME-biodieseliä. Syytä tähän voi vain arvailla. Mahdollisesti myyntiin on päätynyt letkuja, jotka ovat varsinaisesti olleet tarkoitettu markkinoille, joilla ei käytetä polttoaineiden biokomponentteja. Osasyynä voi olla myös letkujen hankalat merkinnät, joista voi aiheutua väärinkäsityksiä.

Vähemmän tunnettu, mutta hyvin merkittävä ongelma-aine on letkuja ja muita kumiosia haurastuttava otsoni. Sitä esiintyy autojen ja koneiden moottoritiloissa ja se syntyy hiiliharjallisissa sähkölaitteissa kuten latureissa.

Moottoritilaan asennettavien polttoaineletkujen tulisi aina olla otsoninkestäviä. Korkea lämpötila on toinen moottoritilassa vaikuttava ilmiö. Kuumuuden lisäksi letkun on selvittävä murtumatta myös pakkasessa.

Kestävyyteen tarvitaan kaksi kerrosta

Koska juuri mikään letkun valmistukseen sopiva materiaali ei kestä sekä letkun sisällä virtaavia polttoaineita että ulkoapäin vaikuttavaa otsonia ja fysikaalisia rasituksia, on asia ratkaistu tekemällä letku yleensä kahdesta kerroksesta.

Sisäosan materiaalina on käytetty nitriilikumia. Se on eräs vanhimmista synteettisistä kumeista, ja se on kehitetty öljynkestävyyttä vaativiin olosuhteisiin. Nitriilikumi ei normaalisti kestä etanolia eikä eräitä biodieseleitä.

Uloin kerros tehdään usein ne- opreenista, jolla on hyvä mekaaninen kesto ja se kestää sään vaikutusta. Uloimman kerroksen on oltava tiivis, jotta sisäkerros ei vahingoitu.

Sekä nitriilistä että neopreenista on kehitetty erilaisia muunnoksia, jotka kestävät tavallisia laatuja paremmin esimerkiksi biokomponentteja tai otsonia.

Polttoaineletkut täytyy tarkastaa

Polttoainelinjat on järkevää tarkastaa ulkoisesti ainakin kerran vuodessa. Jos letkujen kumilaadusta ei ole täyttä varmuutta, on niitä syytä tutkia erityisellä huolella.

Otsonin vaikutus näkyy letkuissa poikkisuuntaisina halkeamia pintamateriaalissa, kun letkua taivuttaa. Jos halkeamat ovat tulleet parin kolmen vuoden käytön aikana, ei letku ole laadultaan kelvollista.

Letkun sisäosat ovat saattaneet kärsiä polttoaineen vaikutuksesta. Sisäkerros on voinut kovettua ja halkeilla, mutta jotkin materiaalit voivat myös turvota ja muuttua liimamaiseksi polttoaineen vaikutuksesta.

Sisäpuoleisen kunnon tarkistaminen vaatii letkun irrottamista ja yleensä letkusta pitäisi leikata irti lyhyt osuus päästä. Jos letku on hyväkuntoista liittimen kohdalta, mutta huonokuntoista siitä kohtaa, joka on tekemisissä polttoaineen kanssa, voi materiaalin epäillä olevan sopimaton kyseiseen käyttöön.

Letkun ostaminen

Letkuvalmistajilla on lähes aina useita polttoaineletkutuotteita ja ne on tarkoitettu erityyppisille polttoaineille ja erilaisiin käyttöolosuhteisiin. Tämän takia ei riitä, että letkua hankkiessa katsoo, että siinä on merkintä polttoainekäytöstä.

Letkun tuotetiedot ovat nähtävillä joko myyjän tai valmistajan nettisivuilla. Nykyisiä polttoainelaatuja kestävien letkujen tuotetiedoissa pitäisi olla mainittu, että tuote kestää etanolia ja biodoeseliä.

”Fuel hose” -merkintä ja muut vastaavat käyttötarkoitusta ilmaisevat merkinnät kertovat, että letku todennäköisesti sopii vähintään perinteisen bensiinin ja dieselin siirtämiseen, mutta eivät välttämättä kestä biopolttoaineita. Jos maininta otsonin kestävyydestä puuttuu, letku ei välttämättä sovi myöskään konetilassa käytettäväksi.

Kumiletkun vaihtoehdot

Teflonletku (PTFE) on kestää hyvin monia kemikaaleja ja on siksi erinomainen vaihtoehto. Se vaatii lähes aina puristettavat liitinpäät, mikä hankaloittaa sen käyttämistä. Lisäksi teflonletku on varsin kallis verrattuna kumiletkuihin.

Pienkoneissa käytetään usein kellertävää läpikuultavaa letkua, jonka materiaali on vinyyliä (PVC). Riippumatta letkuun merkitystä tuotenimestä, ovat monet niistä Saint-Gobainin valmistamaa Tygonia, joka on kestävämpää kuin tavallinen vinyyli.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki tämän tyyppiset letkut eivät ole Tygonia. Lisäksi Tygon-letkuja on useita erilaisia laatuja.

Tygonin tuotteista ehkä paras vaihtoehtoehto nykyisin on LP-1100, joka kestää kaikkia polttoaineita mukaan lukien puhtaan etanolin. LP-1100 on lisäksi otsonia ja UV-valoa kestävä. Monet pienkonevalmistajat käyttävät Tygon F-4040-A-letkua. Se kestää 10 –30 % etanolipitoisuuden.

Autoissa ja monissa työkoneissa käytetään nykyisin mustasta nailonista valmistettuja polttoainelinjoja. Nailonputken kanssa käytetään yleensä erityisiä polttoainelinjan pikaliittimiä, joihin nailonputki on kiinnitetty lämmittämällä ja kutistamalla.

Liittyvät artikkelit

Mönkijä vai traktori?

KV 16/2017 16.11.2017