Hyötytieto ja Tietolaari

Betonilla pitkää ikää

Navettainvestoinnin kuolettaminen ei yleensä onnistu muutamassa vuodessa. Hauholaiset Paavolat ajattelevatkin maitotilansa tuotantoa mieluummin vuosikymmenten päähän. Uuden navetan rakenneratkaisut tehtiin siitä syystä kestävyyttä silmällä pitäen.
Betonisen pihaton rakenteet ovat avaria ja kestäviä.

Maatalouden suunnitteluperspektiivi on viime vuosina lyhentynyt muutaman vuoden mittaiseksi. Taloudellisten realiteettien valossa investoinnit pitäisi pystyä kuolettamaan lyhyessä ajassa ja kiusaus esimerkiksi kevyempien rakennusinvestointien tekoon on kasvanut.

Hauholaiset Kirsi-Marja ja Jarmo Paavola suunnittelevat tilansa tuotantoa pidemmällä jänteellä. Ali-Simolan tilalla on tuotettu maitoa vuosikymmenien ajan ja viime tammikuuhun asti käytössä olleella tiilinavetalla on käyttöikää takana jo 79 vuotta. Hyvät kokemukset vanhan navetan materiaaleista vaikuttivat myös uuden navetan rakennusmateriaalien valintaan.

”Ajattelimme uudessakin navetassa kestävyyttä”, Jarmo Paavola kertoo.

”Vanhassa navetassa oli tiiliseinät, betonilattiat ja kattokannattajat oli tehty puusta.”

Periaatteessa samat materiaalit valikoituivat kilpailutuksen kautta uuteenkin, 75 lehmäpaikan navettaan.

”Betonirunko, seinät betonielementeistä ja kattokannattajat liimapuusta”, Paavola sanoo.

Paavolat kertovat, että kaikki vaihtoehdot kilpailutettiin. Koska yhtenä kriteerinä oli pitkäikäisyys, ei päätöstä tehtäessä tuijotettu välttämättä viimeistä euroa.

”Mielestäni se hintaero ei ollut tarpeeksi suuri halvimman vaihtoehdon hyväksi. Haluamme tehdä kestävää, sillä maatalouden kannattavuus on huono ja kate tulee ulos vasta pitkässä juoksussa”, Jarmo Paavola perustelee.

”Ei tällaista navettaa voi kovin usein tehdä. Ei niin kuin prismoja ja abc-asemia tehdään.”

Tiukka rakennusvuosi

Navettarakennuksen pilari- ja betonielementtitoimittajaksi valikoitui Lujabetoni, liimapuupalkit tulivat Versowoodilta, ja katon teki Termater. Ruokinta- ja lypsylaitteet hankittiin nekin kilpailuttamalla – laitetoimittajaksi valikoitui DeLaval.

Rakentaminen alkoi vuoden 2016 syksyllä, kun Paavolat tekivät maansiirtotyöt ja asensivat anturat pilareita varten. Runkopilarit pystytettiin seuraavana keväänä huhtikuussa ja varsinainen rakentaminen pääsi vauhtiin. Töitä puskettiin omatoimisesti ja pienellä porukalla. Töissä oli Paavoloiden ja omien poikien lisäksi kaksi palkattua kirvesmiestä sekä tilapäisapua ajoittain tarvittaessa.

Kun pilarit oli saatu pystyyn, asennettiin lietekuiluelementit ja heinäkuussa Lujabetoni kävi asentamassa seinäelementit. Samalla autonosturin käynnillä nostettiin katon kannattajat rungon päälle. Katto saatiin päälle lopulta syyskuussa.

”Pienellä porukalla rakennettiin ja päivät olivat pitkiä”, Jarmo Paavola muistelee.

Tavoite oli tehdä niin paljon työtä omatoimisesti kuin suinkin kustannusten alentamiseksi. Paavolat tekivät itse kaivutyöt kimppaomistuksessa olevalla kaivinkoneella ja ajoivat itse lähes kaikki hiekat ja murskeet rakennuksen pohjalle. Kaikki valutkin tehtiin työporukalla.

”Työmiehiä oli jälkeenpäin ajateltuna ehkä vähänlaisesti ja vähän työt viivästyivätkin. Onneksi syksy oli kuitenkin leuto ja saimme valutkin tehtyä hyvin”, Paavola muistelee.

Lämmönpitävä ratkaisu

Lehmät saatiin lopulta uuteen navettaan tammikuussa. Rakennussuunnittelu Korolainen Oy:n piirtämä navetta on pohjaratkaisultaan selkeä. Lehmille on kolme makuuparsiriviä ja hiehot ovat ruokintapöydän toisella puolella omassa rivissään. Lypsyrobotti on lypsylehmäalueen maitohuoneen puoleisessa päässä ja lähimpänä toimistoa ja maitohuonetta ovat kuivikepohjaiset poikima- ja vasikkaosastot.

”Me haluttiin nämä enemmän hoitoa vaativat ryhmät samaan päähän navettaa”, Kirsi-Marja Paavola sanoo.

Vaikka navetta ei heti lähdössä olekaan täynnä, eivät talven pakkaset haitanneet elämää seinien sisäpuolella. Luonnollinen ilmanvaihto kennolevyseinien ja harjalla olevien poistoilmahormien kautta toimi hyvin pakkasellakin.

”Vaikka ulkona oli kylmää, ei sisäpuolella menty kertaakaan pakkasen puolelle. Betonielementtiseinässä on kuitenkin välissä mineraalivilla, joka eristää hyvin”, Jarmo Paavola sanoo.

Harkitut ratkaisut

Paavolat kertovat suunnitelleensa navetan rakentamista vuosien ajan. Ensimmäisen kerran automaattilypsynavetoihin käytiin tutustumassa jo vuosituhannen alkupuolella, mutta ajatusten annettiin kypsyä rauhassa.

Jälkikäteen ajateltuna pitkä ja huolellinen suunnitteluaika oli viisasta, sillä navetan tekniset ratkaisut tuntuvat osuneen oikeaan.

Ritiläpalkit näyttävät lyhyen kokemuksen perusteella sopivan hyvin automaattilypsynavettaan, sillä lehmät ovat silmiinpistävän puhtaita. Lantaraapparobotti huolehtii ritilöiden puhdistuksesta sekä lehmien että hiehojen puolella.

Navetassa on slalom-lannanpoisto ja se tuntuu toimivan hyvin. Pumppaamokaivosta liete pumputaan separaattorille, josta separoitu neste johdetaan 2 500 kuutiometrin vetoiseen lietesäiliöön. Separaattori on nostettu lantalarakennuksen kattotuolien päälle ja kuivajae putoaa separaattorilta suoran laatalle. Kasa työnnetään aika ajoin syvemmälle lantalaan.

”Vielä suunnitteluvaiheessa meillä oli ajatus, että tehdään kaksi lietesäiliötä ja lannanpoisto valutuksella. Matkan varrella päätettiinkin tehdä näin ja ainakin nyt ratkaisu tuntuu hyvältä”, Jarmo Paavola sanoo.

Hyvin maahan imeytyvä juokseva nestejae voidaan levittää suoraan nurmille omalla lietevaunulla. Kuivajae taas käytetään rehuviljan lannoitukseen. Kuivalantavaunukin löytyy omasta takaa.

Ruokinnassa Paavolat luottavat hyvien kokemusten pohjalta erillisruokintaan – navetassa on kolme väkirehukioskia lypsylehmille. Säilörehupaalien jaossa käytettävä sähkökäyttöinen apesekoitin kuitenkin antaa mahdollisuuksia kaikenlaisten ruokintamenetelmien toteuttamiseen ja nuorkarjalle tehdäänkin täysapetta. Apesekoittimelta rehu jaetaan ruokintapöydälle mattoruokkijalla. Rehuladon puolella on vielä tilaa säilörehun täyttöpöydällekin.

”Onhan tämä aika lailla toisenlaista nyt. Vanhassa navetassa rehunjako oli täysin käsityötä”, Jarmo Paavola naurahtaa.

Toistaiseksi karkearehun jako tehdään käsikäytöllä, mutta automatiikka asennetaan vielä kevään mittaan rehunjakoa helpottamaan.

Oma työ kannatti

Myös lypsy on helpottunut tuntuvasti. Vanhassa parsinavetassa lypsytyö oli raskasta ja viime syksynä, kun eläimiä oli varattu jo ennakkoon uutta navettaa varten, lypsyä pyöritettiin vielä kahdessa vuorossa joka lypsykerralla.

Hiehot ja nuorkarja puolestaan olivat muutaman kilometrin päässä toisessa navetassa, mikä sekin teetti lisätyötä.

”Itse rakentamisessa oli suoraan sanottuna ihan järkyttävä määrä työtä”, Jarmo Paavola miettii.

”Nyt jälkeenpäin oikeastaan vasta tajuaa, mikä työ on tehty.”

Oman työn käyttö kuitenkin kannatti, sillä pihatöitä ja muutamia automatiikan asennuksia vaille valmis navetta näyttää alittavan kustannusarvion reilusti.

Liittyvät artikkelit

Mönkijä vai traktori?

KV 16/2017 16.11.2017