Huolto ja Työkalut

Led-valojen asennuksessa on syytä olla huolellinen – valaisimeen päässyt kosteus rikkoo vääjäämättä valaisimen komponentit.

Led-valojen tullessa markkinoille lupailtiin tekniikan olevan huoltovapaata, ja itse valoyksikköjen kestävän koko ajoneuvon käyttöajan. Totuus ei kertyneen kokemuksen perusteella ole aivan näin ruusuinen. Myös led-valojen kanssa voi joutua remonttihommiin.
Tommi Hakala
Edullisempien työvalojen maalauksen tiiviys ei estä rungon hapettumista. Kyseiset työvalot ovat kerran saaneet maantiekuljetuksessa suolakylvyn, jonka seurauksena kevytmetallisen rungon hapettuminen on alkanut edetä maalipinnan alla.

KV:n numerossa 9/2012 oli lyhyt artikkeli perävaunun valojen korjaamisesta. Tuolloin tarkoituksena oli saada kevyille perävaunuille hyvin tyypilliset valovaivat korjattua lopullisesti. Projektin aikana uusittiin pistoke ja vaihdettiin vanhat hehkulampuilla toimivat takavalaisimet led-mallisiin.

Valaisimet olivat silloin juuri markkinoilla yleistynyttä yhdistelmämallia, jossa kaikki valaisimen eri toiminnot (takavalo, jarruvalo, vilkku, rekisterikilven valo) oli toteutettu led-yksiköillä ja kokonaisuus oli tuotantovaiheessa liimattu kokoon täysin vesitiiviiksi.

Työ onnistuikin hyvin, ja valot toimivat ilman murheita. Perävaunulle tyypillisesti käyttö korjauksen jälkeen on ollut hyvin satunnaista, ja perävaunu on seisonut pitkiä aikoja käyttämättömänä ulkosalla.

Murheet alkavat

Asiat tuntuivat aluksi olevan kunnossa – ennen remonttia hehkulankapolttimoita piti irrotella tämän tästä, kun vettä ja rapaa oli päässyt valaisimen sisään, mistä johtuen liitokset olivat hapettuneet sähköä johtamattomiksi. Led-valojen osalta tällaisia huolia ei ollut, vaan valot toimivat pomminvarmasti, kunhan vetoauton pistorasia oli kunnossa.

Useamman vuoden virheettömän toiminnan jälkeen toisessa takavalossa alkoi ilmetä kaikenlaisia häiriöitä. Välillä jokin led-yksikkö ei kunnolla syttynyt, ja välillä valovoima oli tavallista heikompi. Pikaisella asian selvittämisellä selvää syytä toimimattomuuteen ei löytynyt, ja vika laitettiin merkittömien takavalojen tuotantovirheen piikkiin.

Perävaunu seisoi sitten käyttämättömänä kesän ja alkusyksyn, eikä asiaa ehditty sen kummemmin selvitellä tai korjata.

Valo vaihtoon

Kun perävaunua sitten otettiin uudelleen käyttöön, korjaaviin toimenpiteisiin oli pakko ryhtyä, sillä oikutellut takavalaisin oli seisonnan aikana lakannut kokonaan toimimasta. Sinänsä asia oli helppo korjata ja kustannus pieni, sillä kyseisentyyppinen valaisin maksaa tarvikeliikkeessä alle 10 euroa.

Oma vaivansa vaihdossa tietysti oli, sillä uusi ja vanha valaisin olivat melko yhtenevästä ulkonäöstään huolimatta erilaiset. Eniten harmia aiheutti se, että eri valoyksiköiden sähköjohtojen värikoodaus oli erilainen, joten oikeat johdot piti etsiä yritys-erehdys-menetelmällä. Hetken askartelun ja kokeilun jälkeen valot syttyivät oikeisiin paikkoihin ja valaisin saatiin kiinnitettyä.

Rikkinäinen takavalo on tietysti roskiskamaa, sillä led-valaisimia ei ole mahdollista korjata – suljetun rakenteen takia kuoria ei saa irrotettua ehjänä, ja led-moduulien tai elektroniikan komponenttien vaihtaminen on käytännössä mahdotonta. Valaisimen toimimattomuuden syy kiinnosti kuitenkin sen verran, että irrotettu valaisin tutkittiin tarkemmin.

Veden määrä yllätti

Toimimattomuuden syytä ei tarvinnut kauan ihmetellä, sillä valaisimen sisällä havaittiin loiskuvan iloisesti n. 50 g vettä. Ensimmäinen epäilys veden sisäänpääsyreitistä oli vuotava sauma tai halkeama muovilinssissä. Sellaisia ei kuitenkaan valaisimesta löytynyt: kuori oli kulunut mutta ehjä, ja kaikki liimasaumat olivat kunnossa. Valaisinta pyöritettäessä vesi vain siirtyi puolelta toiselle, mutta ei tullut mistään ulos.

Mysteeri alkoi selvitä, kun valaisin jäi hetkeksi hyllylle siten, että liitosjohdon pätkä osoitti alaspäin. Hyllylle oli nimittäin ilmestynyt tippa vettä. Tarkempi tutkimus selvitti, että vesi todella kulkeutui lamppuun ja pois johtoa pitkin, mutta tahti oli varsin hidas – noin tippa minuutissa.

Oli vaikea uskoa, että tuollaisen määrä vettä oli mahdollista kertyä kerrotulla tavalla valaisimeen, mutta siellä se kuitenkin oli. Lamppuyksikön tiiviys tarkistettiin vielä varmuuden vuoksi upottamalla valaisin vesiastiaan. Testi osoitti vastaansanomattomasti, että itse valaisin liimasaumoineen oli tiivis.

Mitä tästä sitten opittiin?

Opetus numero yksi: kosteus ja sähkö eivät edelleenkään sovi yhteen. Led-tekniikka ei sinällään kestä kosteutta, vaan toimivuus perustuu siihen, että komponentit on suojattu hyvin – parhaimmillaan vesitiiviisti.

Toinen opetus on, että pienikin särö, halkeama tai vuotava tiiviste saattaa päästää sopivissa oloissa lävitseen ison määrän vettä. Sähköjohdon suojakuoren sisällä vesi voi kulkeutua myös hyvän matkaa ylöspäin.

Kolmas opetus on, että sähköliitosten tiivistämiseen on syytä paneutua huolellisesti. Tässäkin tapauksessa paremmin tehdyt ja suojatut liitokset olisivat todennäköisesti estäneet tai ainakin hidastaneet vaurion syntymistä.

Neljäs ja suurin opetus on, että tekniikan kyseessä ollen eipä taida olla olemassa "lopullista korjausta". Mikä tahansa korjattu kohta saattaa rikkoontua uudelleen ennalta arvaamattomalla tavalla – aika hapertaa tiivisteet, materiaalit haurastuvat ja murtuvat, liimaukset pettävät ja asennuksenaikainen virhe saattaa paljastua vasta vuosien kuluttua.

Lue lisää