Huolto ja Työkalut
Sampo 2065

Sampo 2065 -puimurin viljasäiliöön rakennettiin korokelaidoiksi avautuvat viljasäiliön kansiluukut

Viljasäiliön korottaminen kiinteällä korokeosalla ei ole vaikeaa, mutta siitä voi seurata puimurin kokonaiskorkeuden kasvu, mikä ei ole välttämättä hyvä asia. Korokelaidoiksi avautuvat viljasäiliön kansiluukut ovat optimaalinen ratkaisu, mutta vaikea toteuttaa. Tässä artikkelissa kerrotaan, kuinka se onnistuu käytännössä.
Jan-Anders Lindfors
Tässä artikkelissa esiintyvä Sampo 2065 kuvattuna tämän vuoden elokuussa. Viljasäiliön lisälaidat ovat tässä vaiheessa olleet käytössä jo muutaman vuoden ajan. Puimuriin on tehty myös muita muutoksia: kuvasta voi erottaa tuplapyörät etuakselilla.

Koneviestissä numero 9/2019 kirjoitin noin 10 vuotta sitten tekemästäni Sampo 2045 -puimurin viljasäiliön korotuksesta. Tämän ja eräiden muiden tekemieni muutosten avulla kyseisen puimurin käytettävyys parani merkittävästi. Pian olin kuitenkin siinä tilanteessa, että tilan puintikalustoa oli pakko päivittää.

Niinpä 2045 sai mennä vaihtoon ja tilalle tuli vuonna 2007 valmistunut Sampo 2065. Siinäkin oli sama vika kuin edeltäjässään: minun nähdäkseni viljasäiliö oli liian pieni.

Aloin taas pohtia, miten ongelman voisi ratkaista. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin tehdä säiliöön täsmälleen samanlainen korotus lisäpalan avulla kuin edelliselläkin kerralla. Ennätin jopa tilaamaan valmiiksi pokatut peltisuikaleet korotusta varten.

Alkoi kuitenkin tuntua siltä, että ongelmaan pitäisi tällä kertaa löytää mielenkiintoisempi ratkaisu, jossa olisi samalla enemmän haastetta. Olin aina ollut vaikuttunut isojen puimureiden säiliöiden kansista, jotka avattaessa kääntyivät vinosti sivuille antaen lisätilaa viljalle. Tämän ratkaisun etuna oli, että maantiellä tapahtuvan siirtoajon ajaksi tai talliin ajettaessa säiliön sai takaisin normaalikorkeuteen taittelemalla kannen kiinni.

Jo pelkkä avausmekanismi, jota tämän tyyppinen kansiratkaisu tarvitsi toimiakseen, vaikutti jännittävältä ja sen toteuttaminen olisi varmasti haasteellista. Oli pakko kysyä, mahtaisiko sellaisen tekeminen edes onnistua? Heti ensivilkaisulla rakenne vaikutti erittäin kimurantilta.

Myös kulmien tulisi olla peltiä

Lisälaidoiksi avautuvia kansia on olemassa useita erilaisia versioita. Tavallisimmassa ja yksinkertaisimmassa rakenteessa eri suuntiin avautuvien luukkujen kulmissa on muovikankaat. Tällöin luukkujen reunojen ei tarvitse olla mitoitettu tarkasti yhteen.

Minua kiinnosti enemmän selvästi tätä mutkikkaampi ratkaisu, jossa kaikki osat olisivat peltiä. Olisi ainakin jännittävää kokeilla onnistuisinko sellaisen tekemään.

Tätä miettiessäni en ollut vielä nähnyt minkään valmistajan toteuttaneen käytännössä kyseistä rakennetta. Sittemmin olen saanut tietää, että Claas on käyttänyt kokometallisia korokekansia ainakin joissain isoimmissa malleissaan.

Sitä, miten ne on toteutettu, ei minulla vielä tähän päivään mennessä ole ollut tilaisuutta selvittää. Rakentamani korokeluukku on – uskokaa tai älkää – kokonaan lähtöisin omasta päästäni.

Pahvimallista kaikki alkoi

Aloitin projektin leikkelemällä pahvista mallin, jonka avulla sain havainnollistettua, olisiko ylipäätään mahdollista saada aikaan suunnilleen sellainen rakenne, jota tavoittelin.

Pahvimalli osoitti, että ajattelemani rakenne on mahdollinen. Tätä tarkempiin yksityiskohtiin ei tässä vaiheessa ollut tarpeen puuttua, ne päätin jättää myöhemmin ratkaistaviksi. Niinpä ei muuta kuin töihin käsiksi ja irrottamaan puimurista säilön kantta. Teräsvarastolle laitoin tilauksen kantatuista levyistä.

Rakentamisen aloitin tekemällä kulmaraudoista kehän, jonka hitsasin yhteen niin, että siitä muodostui runko, johon kannen osat kiinnittyvät. Tämän kauluksen voi pultata suoraan nykyiseen viljasäiliöön, joten puimurin rakenteisiin ei tarvitse tehdä mitään suurempia muutoksia. Tästä seuraa samalla se, että puimuri on palautettavissa alkuperäiseen muotoonsa, jos niin halutaan. Jos ei muuten, niin sitten siinä vaiheessa, kun kone menee vaihtoon.

Saranat syntyivät putkesta ja pyörötangosta

Runkokauluksen päälle hitsasin tasamittaisia putkenpätkiä koko matkalle. Ne muodostavat kansiluukkujen saranat siten, että joka toinen putki on hitsattu runkopuolelle ja joka toinen luukkujen puolelle. Putkien on asetuttava tarkasti päittäin niin, ettei putkien väliin jää rakoja, joiden kautta jyvät pääsevät valumaan ulos.

Kulmien saaminen tiiviiksi oli tietysti hankalampaa kuin suorien osuuksien. Saranatappien päät hioin 45 asteen kulmaan ja tein tapit tarkalleen oikean mittaisiksi niin, että päät asettuivat tiukasti toisiaan vasten.

Kulmat jäivät avoimeksi jonkin neliömillin verran, mutta niin suurta koloa ei jäänyt, että jyviä olisi päässyt läpi. Saranan holkit syntyivat 12 mm hydrauliputkesta, jonka sisäläpimitta on 9 mm. Saranatapit ovat 8 millin ruostumatonta pyörötankoa.

Saranasta tuli luonnollisesti tällä tavoin aavistuksen väljä, mutta se on tarpeen, sillä yli 200 erillisen holkin aiheuttama kitka voisi tiukassa sovitteessa muodostua liian suureksi. Saranan ei sovi myöskään ruostua. Siksi valitsin ruostumattoman pyöröteräksen. Lisäksi saranan voi öljytä syksyisin tai pesujen jälkeen.

Kulmapaloille oli sallittava sivuttaisliike

Siinä vaiheessa, kun kaikki neljä luukkua olivat kiinni rungossa, oli tullut aika valmistaa kulmapalat. Se ei osoittautunutkaan ihan yksinkertaiseksi jutuksi. Muutamaan kertaan tehty sovitus pahvimallin kanssa antoi lopulta melko hyvän käsityksen siitä, miten kulmat tulisi tehdä.

Suurin vaikeus kulmien suunnittelussa aiheutui siitä, että peltejä oli liian monta päällekkäin kannen ollessa taiteltuna kokoon. Tilaa saranoille ei enää jäänyt, jos halusi saada ne asetettua samaan tasoon symmetrisesti toistensa kanssa. Rakennelmaa oli äärimmäisen hankala saada toimimaan oikein koko avautumismatkan.

Ongelma ratkesi sallimalla kulmapalojen liukua saranoiden pituussuunnassa noin 10 mm avautumisen aikana. Tässä kohtaa on tärkeä huomioida, että kaksi vastakkaista isoa luukkua oli hitsattu kiinni saranaholkkien yläreunaan ja toiset kaksi alareunaan. Lisäksi luukkujen yläreunojen jäykisteenä olevien pokkausten tuli mennä limittäin, kun kansi taitetaan kokoon.

Eikä riittänyt, että kaikki edellä kerrottu osuisi kohdalleen, myös kulmapalojen olisi samaan aikaan osuttava jouheasti kannen lyhyempien päätyluukkujen vahviketaitosten sisäpuolelle. Toisinaan tämä ei onnistunut, joten päädyin ottamaan nurkkapalojen keskeltä muutaman millin pois ja sen jälkeen hitsasin ne takaisin yhteen.

Katso kuvakarusellista työvaiheet luukkujen valmistuksesta!

Luukkujen yhtäaikainen avautuminen

Kun kaikki kannen palaset olivat valmiina, oli aika ryhtyä miettimään, miten avaamisesta huolehtiva mekanismi pitäisi rakentaa ja millaisiksi luukkujen keskinäisen liikkeen tasaavat tangot tulisi suunnitella, jotta luukut avautuisivat yhtäaikaisesti. Minulla ei ennakolta ollut mitään käsitystä, miten tämä tulisi ratkaista.

Ei auttanut kuin käydä työhön käsiksi ja lopulta asian ratkaiseminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Tosin tuloksena oli melkoinen määrä tankoja ja vipuja. On vaikea selostaa kirjallisesti, millä tavoin mekanismi toimii, mutta voin vakuuttaa, että se toimii.

Kannen avautuminen ja sulkeutuminen tapahtuu hydraulisylinterin avulla. Liitin sen samaan venttiiliin tyhjennysputken sylinterin kanssa. Näiden kahden toiminnon väliin laitoin 6/2-vaihtoventtiilin, joka menee päälle, kun painaa kojelautaan asentamaani säiliön kannen nappia. Venttiilin solenoidikelan johdot on varustettu diodeilla, jotta virta ei lähde väärään suuntaan.

Katso kuvakarusellista työvaiheet kannen luukkujen mekanismin valmistuksesta

Myös täyttöruuvi vaatii muutoksen

Ensimmäinen puintikoeajo paljasti, että korotus aiheutti liian suuren kuorman säiliön täyttöruuville. Kun hihnaveto alkoi luistaa, oli tuloksena tukkeutumia ja ruuvin pysähtelyä. Ongelma ratkesi lopulta, kun pidensin täyttöruuvia niin paljon kuin suljettuun kanteen asti tilaa riitti.

Tehdastekoisissa puimureissa käytetään taittuvia täyttöruuveja, jotka ulottuvat ylemmäs korotukseen, mikä olisi tietysti ollut hyvä tässäkin tapauksessa. Toistaiseksi nykyinen järjestely on toiminut hyvin, vaikka ruuvin täytyy työntää jyviä noin 70 cm ylös ”suppiloon”.

Toiminta on nyt testattu kauran ja ohran kanssa. Molemmilla viljoilla täyttö onnistuu hyvin korokelaitojen täydeltä ja jopa kukkuralle asti.

Kun viljan kosteus on korkea – luokkaa 20–25 % – voi osa jyvistä puristua rikki ruuvin luona, jos säiliön täyttää aivan täyteen. Tätä ei kuitenkaan tapahdu mitenkään suuressa mitassa.

Lisätila tuo lisää painoa

Asensin säiliöön myös peruutuskameran, jonka avulla pystyn tarkkailemaan täyttymistä. Sillä ei luonnollisesti pysty näkemään täyttymisen loppuvaihetta, sillä siinä vaiheessa kamera on jo peittynyt viljaan. Ehkä kamera pitäisi asentaa pidemmälle puimurin takaosaan tai jotain vastaavaa…

Sampo 2065:n viljasäiliön tilavuudeksi on koneen teknisissä tiedoissa ilmoitettu 4,3 m3. Uuden kansirakenteen arvelen lisänneen tilavuutta noin 2 m3 eli kokonaistilavuudeksi tulisi lähes 6,3 m3. Tästä tietysti aiheutuu melko tavalla lisäpainoa; ainakin tonnin verran, mikä suureksi osin tulee etuakselille.

Tämän takia on pakko ajaa hieman varovaisemmin säiliön ollessa täynnä, ellei halua kukkuran valuvan maahan hytin katon yli.

Kun viljasäiliön kansi oli valmis, jouduin vakavasti harkitsemaan paripyörien asentamista etuakselille minimoidakseni peltoon jääviä renkaan jälkiä. Osa peltoalasta on suorakylvöllä, joten vuosien varrella peltoon syntyviä syviä jälkiä haluan luonnollisesti välttää. Paripyöräasennukseen ehkä palataan siis tulevaisuudessa.