Huolto ja Työkalut
perävaunun kunnostus

Perävaunun jarrujen kunnostuksessa selviää helpoiten korvaamalla kaikki jarruosat uusilla – jo 500 eurolla voi uudistaa jarrujärjestelmän

Kokonaismassaltaan kaksitonnisen jarrullisen perävaunun jarrut olivat parinkymmenen vuoden käytön jälkeen kunnoltaan sellaiset, että ne kaipasivat perusteellista kunnostusta. Jarruissa vaihtoon menivätkin kahta jarrurumpua ja vaijereita lukuun ottamatta kaikki jarrujärjestelmän keskeiset osat.
Tällä kertaa järkevin tapa kunnostaa perävaunun jarrut oli vaihtaa suurin osa osista uusiin. Jarruihin jäi vanhaa vain takimmaisen akselin jarrurummut, jotka todettiin hyväkuntoisiksi.

Allekirjoittaneen pitkäaikainen trailerihaave toteutui yllättävällä tavalla tuttavan moottorikelkkailureissun loppuhuipentumassa.

Tarina alkoi siitä, kun moottorikelkkoja siirrettäessä yksi perävaunun pyöristä lukkiutui. Ennen kuin yhdistelmä saatiin pysäytettyä, ehti yksi renkaista kulua sankan savupilven saattelemana piloille. Kenttäremontti jouduttiin sitten tekemään kärsämäkeläisellä linja-autopysäkillä talvipakkasessa ilman kunnon työkaluja.

Tämä siivitti edellisen omistajan tekemään myyntipäätöksen, ja niin pikakorjattu vaunu vaihtoi omistajaa. Vaunun jarrut päätettiin laittaa omistajanvaihdoksen jälkeen kokonaan uusiksi, jotta edellä kerrottu tilanne ei pääsisi toistumaan.

Maalausta ja tarkastusta

Jarrujen ulkoasua voi ehostaa maalaamalla niin jarrurumpujen ulkopinnat kuin jarrukilvetkin. Jarrurummut saatiin näppärästi puhdistettua paikoillaan kulmahiomakoneen teräspunosharjaa käyttäen. Jarrurumpu pyörii teräsharjan voimasta, joten puhdistus tehoaa ympäriinsä. Samalla rummun pyöriessä rumpujen suoruudesta on helppo varmistua.

Tässä tapauksessa yksi rumpu todettiin hyvin kieroksi – heittoa oli silmämääräisesti ainakin puoli senttiä. Niinpä etummaisen akselin molemmat rummut päätettiin uusia.

Hyväkuntoisten rumpujen maalauksessa käytettiin tavallista kuumakestomaalia, joka kestänee hyvin rummuissa syntyvän lämmön. Jarrunesteen kestosta ei tarvitse huolehtia mekaanisten työntöjarrujen tapauksessa.

Kaikki uusiksi rumpujen sisällä

Jarruosien lisäksi myös parikymmentä vuotta vanhat pyöränlaakerit päätettiin vaihtaa, sillä yhdessä tuntui alkava välys.

Jarrukengät irtoavat helpoiten siten, että painejousi (jarrukengästä jarrukilven läpi menevä jousi) irrotetaan ja toinen kenkä kammetaan hahlostaan ulos, mikä vapauttaa kenkien välillä olevien vetojousien jännityksen. Vetojouset ovat varsin tiukassa, jos niitä yrittää irrottaa kenkien ollessa paikallaan.

Kun toisen kengän kampeaa irti, tipahtavat osat lähes itsestään lattialle. Jos omasta muistista ja komponenttien sijainnista on hiemankin epävarma, kannattaa ennen purkamista ottaa asetelmasta kuva vaikkapa kännykkäkameralla. Näin voidaan varmistua esimerkiksi siitä, että levittäjäakseli ja jarrukengät asennetaan oikein päin.

Vaijereiden herkistelyä

Edellisen omistajan muistin mukaan peräkärryn jarruvaijerit oli vaihdettu muutama vuosi sitten. Itse vaijerit olivatkin edelleen kelvollisessa kunnossa, mutta vaijereiden tasausmekanismeihin kiinnittyvät päät olivat päässeet jo tukevaan ruosteeseen. Näiden avaamiseksi tarvittiin reipasta lämmittämistä, ja haarukoiden lukitustappien irrottamiseen lyöntituurnaa ja pajavasaraa.

Mikäli jarruvaijerit ovat epäilyttävässä kunnossa, on ne helpointa vaihtaa uusiin, kun jarrut avataan. Rakenne on yleensä sellainen, että jarrurumpu on irrotettava, jotta vaijerit voidaan irrottaa levittäjästä.

Uusi vetopää

Koska viimeisellä reissulla myös vaunun vetopään pusla oli kadonnut ja vetopäässä oli muutakin kunnostustarvetta, päätettiin koko vetopää vaihtaa uuteen. Vetopäätä vaihtaessa helpoimmalla selvitään, kun vetopää korvataan uudella vastaavalla vetopäällä. Näin voidaan varmistua siitä, että esimerkiksi jarrujen muut osat ovat geometrioiltaan yhteensopivia uuden vetopään kanssa.

Vaunusta riippuen myös rekisteritiedoissa saattaa olla merkintä niin akseleiden ja jarrujen kuin vetopäänkin merkistä ja tyypistä, joten myös tästä syystä on hyvä selvittää – mielellään etukäteen – voidaanko suunniteltu korvaava vetopää asentaa paikalleen.

Vetopää oli tässä tapauksessa neljällä pultilla kiinni. Asentaessa tulee varmistua siitä, että vetopää kohdistetaan oikein, jotta vaunu seuraa jatkossakin autoa suorassa ja oikealla tavalla. Vetopään yleisiä vikoja ovat väljistyminen, vaimentimen kuluminen ja kumipalkeen haurastuminen.

Jarrut säätöihin

Kun jarrukengät, vetopää ja pyöränlaakerit oli saatu menestyksekkäästi vaihdettua ja mekaaniset osat herkisteltyä, oli aika siirtyä säätötöihin. Pääpiirteissään säätö tapahtuu seuraavalla tavalla: vaijerit löysätään reilusti löysälle, jotta pyöräkohtaisesti voidaan säätää ensin jarrukengät sopivalle etäisyydelle rummusta.

Esimerkkitapauksessa vaunussa oli Knottin akselit ja jarrut, joissa säätö tapahtuu kiristämällä 17 mm avaimella säätöpulttia, joka liikuttaa kiilapalaa levitinpalojen välissä. Jokaisen pyörän jarrut säädetään siten, että säätöpultti pyöritetään ensin niin tiukalle, että pyörä ei enää pyöri. Sen jälkeen säätöä löysätään sen verran, että pyörä alkaa taas pyöriä.

Koska nyt kyseessä olivat jonkin aikaa seisseet ja hieman pintaruosteiset rummut sekä uudet jarrukengät, jätettiin kengät aavistuksen laahaamaan, jotta ne asettuvat paikalleen. Hetken ajelun jälkeen säätötoimenpiteet uusittiin, jotta tuloksesta saatiin hyvä.

Kun pyöräkohtainen säätö saatiin tehtyä, siirryttiin vaijereiden säätöön.

Jokaiselta pyörältä tulevat vaijerit kiinnittyvät akseleittain ja pareittain tasausikeeseen, jotka taas kiinnittyvät telitasaajaan. Telitasaaja taas kiinnittyy jarrutankoon, joka kiinnittyy jarruvipuun. Optimitilanteessa vaijerit saadaan säädettyä siten, että jarrutuksen aikana tasausikeet ja telitasaaja pysyvät tasapainossa ja jokaiselle pyörälle ohjautuu siten samansuuruinen jarruvoima.

Säädön alkuvaiheessa kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että saman akselin jarruvaijereiden säädöt asetetaan karkeasti samanlaisiksi. Sen jälkeen voidaan käsijarrua apuna käyttäen tarkastaa, kuinka telitasaaja käyttäytyy. Jos telitasaajakin pysyy suunnilleen suorassa, voidaan jarrutanko säätää niin tiukalle, että jarruvipu nojaa vetoputken päähän.

Tämän jälkeen on luotettavampaa kuormittaa jarruja vetopään kautta ja se onnistuu helpoimmin kuormaliinan avulla. Säätö on helpointa, jos vaunun kaikki pyörät saadaan kerralla ilmaan. Kuormaliinaa hiljalleen kiristämällä ja pyöriä ajosuuntaan pyörittämällä voidaan tunnustella, alkaako jarrutus tasaisesti joka pyörässä.

Kun jarrut on säädetty oikeaoppisesti, jarrutus alkaa lähes heti työntöjarrun painuessa kokoon. Toinen merkki oikein säädetystä työntöjarrusta on se, että päälle laitettuna käsijarrun vipu nousee noin 45–60 asteen kulmaan.

Osiin 450 euroa

Kaikkineen remontissa tarvituille osille kertyi hintaa, pääosin Saksasta tilattuna, postikuluineen noin 450 euroa. Kallein oli 190 euron hintainen vetopää. Seuraavaksi kalleimmat osat olivat alkuperäiset jarrurummut 60 euroa kappaleelta.

Laakerit ja napamutterit kustansivat postikuluineen noin 53 euroa, säätösarjat 43 euroa ja jarrukenkäsarjat molemmille akseleille noin viisi kymppiä. Suomesta ostettuna osat olisivat olleet huomattavasti kalliimmat.

Remontin työläin osuus oli jumiutuneiden osien irrottelu ja herkistely, josta olisi selvitty tilaamalla loputkin osat uutta tavaraa. Kaikkineen remonttiin kului yksi pitkä työpäivä, vastineeksi saataneen useamman vuoden jarruharmitonta perävaunun vetoa.

Katso myös Lisämateriaali-osiosta lisäkuvia jarruremonttiin liittyen!