Huolto ja Työkalut
Kokeilu

Ruosteen poistoa melassilla, 40 vuorokauden liuotus - Ruskea taikaneste

Vanhan sanonnan mukaan ruostumista ei voi välttää, ainoastaan hidastaa. Ruosteisten osien puhdistaminen taas on ikävää, työlästä ja sotkuista puuhaa. Kokeilimme käytännössä, miten ruostuneiden osien puhdistaminen melassin avulla onnistuu. Tulokset olivat yllättäviä.
Vesi–melassiliuos on ruskeaa ja läpinäkymätöntä. Molemmissa saaveissa on likoamassa yksi vanne. Pinnalle nousevat kuplat paljastavat prosessin olevan hyvässä vauhdissa.

Huolimatta uusien materiaalien – seosmetallit, lasikuitu, alumiini, komposiitti – vyörystä konealalle, raskaammassa kalustossa rauta (tai tarkemmin sanoen teräs) on yhä käytetyin materiaali. Ja rautaan liittyy se ikävä puoli, että suojaamaton pinta alkaa ruostua kosteissa oloissa hyvin nopeasti. Jos asiaan ei puututa, jatkuu ruostuminen, kunnes rauta on muuttunut läpeensä ruosteeksi.

Ruostuneiden esineiden puhdistaminen

Ruosteen poistoon on monenlaisia keinoja. Tavallisinta on poistaa ruoste mekaanisesti kaapimalla, hiomalla, hiekkapuhaltamalla tai teräsharjaamalla. Mekaanisissa menetelmissä on kaikissa omat ongelmansa. Hiominen on tehokasta, mutta käytännössä sitä ei saa kohdistettua pelkästään ruosteeseen, vaan puhdistettava kohta tuppaa ohenemaan, mikä heikentää osan lujuutta. (Teräs)harjaus on toimiva tapa irtoruosteen poistamiseen, mutta pintaan jää aina jonkin verran ruostetta – ellei sitten käytetä ylenpalttisesti voimaa tai aikaa, jolloin ongelmat ovat samat kuin hiomisen osalla. Parhaan tuloksen mekaanisen puhdistuksen osalta tuottaa hiekkapuhallus, mutta se on tunnetusti sotkuinen ja melko kovakourainen menetelmä, joka vaatii erityisen laitteiston.

Ruostetta voidaan poistaa myös kemiallisin menetelmin. Erilaiset hapot ovat tehokkaita ruosteen poistajia. Monen kaupallisen ruosteenpoistoaineen perustana on fosforihappo, joka on siitä käyttökelpoinen aine, että sen jäljiltä metallin pinnalle jää kerros, joka on maalattavissa ja suojaa jonkin verran myös uudelta ruostumiselta. Muutkin hapot ovat toimivia: laimea sitruunahappo lienee yleisin kotimekaanikkojen käyttämä keino ruosteen poistoon.

Happamien aineiden käyttö on kuitenkin kaikkea muuta kuin ongelmatonta. Usein ne ovat vaarallisia sekä käyttäjälle, ympäristölle että puhdistettavalle osalle. Happo saattaa myös ajan kuluessa syövyttää ehjää metallia, eli vaikutusajan osalta on oltava hyvin tarkka. Samaten esimerkiksi alumiini ei kestä happamuutta, joten eri metalleja sisältävien osien puhdistamiseen hapot eivät sovi.

Olemassa on myös turvallisempia kemikaaleja ruosteen poistoon. Esimerkkinä voisi mainita markkinoilla jo pitkään olleet tuotteet Metal Rescue ja Evapo-Rust, joiden toiminta ei perustu happamuuteen vaan kelaatioksi kutsuttuun kemialliseen reaktioon. Nämä aineet ovat huomattavasti ongelmattomampia käyttää kuin happoihin perustuvat ruosteenpoistoaineet, mutta tarkkana niidenkin kanssa täytyy olla. Käyttö- ja turvallisuusohjeita on syytä noudattaa tarkasti. Huonona puolena on hinta, sillä käyttöliuoksen litrahinta saattaa hyvinkin pyöriä kymmenen euron paremmalla puolella.

Apua melassista?

Aika monella internet-sivustolla puhutaan hyvin myönteiseen sävyyn melassin kyvystä poistaa ruostetta. Melassi on siirappimainen aine, jota saadaan sokeriruo’on mehusta tai sokerijuurikkaasta sivutuotteena sokerin valmistuksen yhteydessä. Pääkomponenttina on lähteiden mukaan sokeri (50–60 %), lisänä on myös jonkin verran orgaanisia happoja, betaiinia, vitamiineja ja hieman erilaisia suoloja.

Kovin vaarallista ainetta melassi ei ole, sillä sitä käytetään mm. karjan ruokinnassa. Eikä käyttö ihmisravinnoksikaan ole tavatonta, melassia saa ostaa suoraan ruokakaupan hyllyltä ja sitä käytetään sellaisenaan esim. pannukakkujen päällä. Hieman jalommassa tarkoituksessa melassia käytetään rommin valmistuksen raaka-aineena.

Viitteitä melassin toiminnasta ruosteen irrottajana oli sen verran paljon, että päätimme tehdä asiassa käytännön kokeen.

Ruosteiset osat kylpyyn

Hankimme koetta varten pari 65 litran paljua (n. 10 euroa/kpl), joita käytetään yleensä laastin sekoitusastioina. Melassin (25 kg) haimme maatalouskaupasta (esim. Hankkija, Puuilo jne.) hintaan 19 euroa. Tämän ihmeellisempää varustusta ei sitten tarvittukaan, lukuun ottamatta vettä ja painepesuria, jolla osat puhdistettiin prosessin etenemisen selvittämiseksi.

Pääasiallisina koekappaleina käytettiin kymmenisen vuotta vanhoja talvirenkaan vanteita, jotka olivat vahvasti ruosteessa. Kylpyyn laitettiin myös muita ruosteisia ja eri tavalla pinnoitettuja esineitä: työkaluja, pultteja ja peltilevyjä. Kylpyyn laitettiin myös alumiinilevy koekappaleeksi. Oheisista kuvista voi seurata, miten melassi vaikutti ruosteisiin osiin.

Aikaa kului ja tuloksia syntyi

Ilmeisesti melassin annostus ei ole kovin tarkkaa, vaan tuloksia syntyy liuoksen vahvuudesta riippumatta. Joidenkin lähteiden mukaan paras vaikutus on saatu n. 10 %:n vahvuisella liuoksella. Kokeessamme vettä oli suurin piirtein 50 litraa ja melassia laitettiin tähän määrään noin kaksi kiloa.

Aikaa prosessiin kuluu, valmistauduimme noin kuukauden pituiseen kokeeseen. Ensimmäisten päivien osalta tulokset vaikuttivat melko valjuilta, mutta syynä oli ilmeisesti lämpötila, joka keikkui alkukesällä kymmenen asteen tienoilla. Kun ilma lämpeni, alkoi näkyviäkin tuloksia syntyä.

Koe kesti lopulta 40 vuorokautta, jonka jälkeen käsittelyssä olleet vanteet huuhdeltiin, kuivattiin ja maalattiin. Alussa prosessin etenemistä seurattiin tarkemmin, loppuvaiheessa osat pestiin ja tilanne tarkastettiin noin viikon välein.

Havaintoja kokeen ajalta

Yleisinä havaintoina tehtiin, että melassiliemi tuoksuu melko tympeältä. Muutaman päivän kuluessa kokeen alusta alkoi myös ilmeisesti jonkinlainen käymisprosessi, mutta sillä ei havaittu olevan vaikutusta ruosteen irrotukseen – nesteen haju kyllä paheni jonkin verran. Juuri hajun takia puhdistettavia osia käsiteltiin kumihanskat kädessä, sillä muuten haju tarttui käsiin tiukasti. Neste sinänsä on harmitonta, ph oli lähellä neutraalia, eikä lievää tahraamista suurempia haittoja havaittu.

Melassi ei pure rasvaisiin osiin, joten rasva on ensin poistettava sopivalla menetelmällä. Tai sitten rasvausta voi käyttää, jos esineen jonkin osan ei haluta joutuvan kosketuksiin melassin kanssa.

Koe tehtiin ulkosalla, joten paljuista haihtui auringossa nestettä ja sateella kertyi vastaavasti sadevettä. Tarvittaessa vettä lisättiin siten, että puhdistettavat esineet pysyivät koko ajan upoksissa. Siitepölyä, lehtiä ja muuta ilmassa lentävää roskaa kertyi myös, mutta itse prosessiin ei tälläkään havaittu olevan vaikutusta. Kesän käytön jälkeen seos tuntuu yhä käyttökelpoiselta, eli ruosteenpoistokyky vaikuttaa erinomaiselta myös pidemmällä aikajaksolla.

Ruoste poistui lähes täysin

Kaiken kaikkiaan tulokset olivat ällistyttävän hyviä. Melassi muutti kovan ruosteen pehmeäksi, ja syntynyt kerros oli helppo pestä painepesurilla tai juuriharjalla pois. Ruoste lähti hyvin myös kuoppien pohjalta, eikä ehjä maalipinta kärsinyt käsittelystä havaittavasti. Samaten kumi- ja muoviosat vaikuttivat pitkänkin liotuksen jälkeen vahingoittumattomilta.

Sen sijaan sinkkiin melassi vaikuttaa syövyttävästi ja sinkkipinta katoaa osista käsittelyn aikana täysin. Kromauksen osalta saatiin vaihtelevia tuloksia, jotkin osat tuntuivat kestävän kylpyä ja toiset menettivät kokonaan pinnoitteensa. Alumiinilevy vaikutti kestävän pitkänkin liotuksen vahingoittumattomana.

Osien mekaaninen puhdistaminen harjaamalla tai painepesurilla nopeutti selvästi ruosteen poistumista. Jonkin verran vaikutusta näytti olevan sillä, onko esine paljun pohjalla vai ylempänä. Osa ruosteesta pysyi hyvin tiukasti kiinni ja lähti vasta pitkän liottelun jälkeen. Syy eri kohtien erilaiseen puhdistumisvauhtiin ei selvinnyt, sitkeästi odottamalla myös ongelmapaikat lopulta puhdistuivat.

Syntyneen jäännösliemen hävittäminen lienee melko helppoa, sillä vaarallisuus liittyy vain liemeen liuenneisiin aineisiin. Testimme jälkeen nesteessä on melassin lisäksi lähinnä vain vanteista irronnutta rautaa ja pieni määrä osista liuennutta sinkkiä.

Lue lisää