Huolto ja Työkalut

Pitkään seisoneen traktorin käyttöönotto – näillä keinoilla saatiin traktori takaisin työkuntoon

Kun traktori unohdetaan varastoon tai liiterin taakse, on siihen yleensä syynä vakava rikkoontuminen tai muu vaiva. Joskus jäävät pitempään parkkiin täysin työkykyisetkin koneet, mutta niidenkään uudelleen käyttöönottaminen ei onnistu pelkällä akkujen vaihdolla. Aika on voinut tehdä pahojaan ympäri traktoria ja kaikki mahdolliset vaivat on käytävä läpi ennen unesta herätystä. Seuraavassa käsitellään muutamia perusasioita, jotka on huomioitava pitkän paussin jälkeen.
Säännöllisesti huollettu ja visusti pidetty Zetor 6211 jäi näille sijoilleen tammikuussa 2003. Pitkänkään tauon aikana eivät kiertokanget katkeile, eivätkä voimansiirtorattaat lohkeile, mutta monenlaista muuta vaivaa ilmaantuu, vaikka traktorilla ei ajettaisikaan. Ennen käynnistysyritystä on tehtävä muutamia tarkistuksia.

On harvinaista, että lähes uudenveroinen traktori jää pidemmäksi aikaa täysin toimettomaksi. Harrastekoneet ovat asia erikseen, mutta muut tarpeettomat ajokit pyritään yleensä antamaan vaihdossa tai myymään suoralla kaupalla, jos ne ovat olleet parikin vuotta joutilaana. Joskus kuitenkin käy niin, että traktori käy tarpeettomaksi, kun omistaja tulee matkansa päähän, eikä perikunta, jos sitä edes on, pidä kiirettä sen realisoimisella.

Vähintäänkin riittävä konekantani kasvoi viime keväänä juuri tällä tavalla kesannolle jääneellä traktorilla. Upouutena talvella -88 ostettu Zetor 6211 oli kevyessä maatalousajossa ehkä viitenä kesänä, sen jälkeen se toimitti henkilöauton virkaa 10 vuoden ajan. Omistajan sairastuttua se jäi seisomaan talvella 2003, kun mittarissa oli 3 122 tuntia.

Tällaisia tarinoita on Suomen maaseutu pullollaan. Sisällä pidetyn ja aikanaan säännöllisesti huolletun traktorin kunto on tietysti erinomainen, onhan kone ajoin jäljiltä ja valmiina työhön, kuten kauppamiehet tapaavat kehua. Aika kuitenkin nakertaa traktoria, vaikka sillä ei ajettaisikaan. Uudemman tekniikan koneissa alttiita kohteita on enemmän kuin veteraanitraktoreissa, mutta tietyt tarkastukset on vanhoillekin laitteille tehtävä ennen starttausta, muuten voi tulla runsasta tuhoa. Seuraavassa luetellaan muutamia pahimpia uhkia ja yritetään antaa ohjeita niiden kiertämiseen. Kuvissa esitellään Zetoria, mutta samat temput soveltuvat mihin tahansa merkkiin.

Varmuutta sähkölaitteisiin ja käynnistykseen

Ennen kuin ikiajat sijoillaan seisonutta traktoria siirretään, kannattaa raottaa hiukan jokaista pohjaproppua ja laskea mahdollinen kondenssivesi pois öljyn joukosta. Jos ulos valuu kunnollisen näköistä tavaraa, niin asiat ovat kunnossa ja traktori voidaan käyttää lämpimäksi, kunhan se saadaan tulille ja vaihtaa öljyt vasta sen jälkeen.

Seuraavaksi kokeillaan lenkki- tai hylsyavaimella kampiakselin päästä, että onko moottori jumissa. Sisätiloissa ollut moottori ruostuu harvemmin kiinni, mutta kiinni jämähtämiseen voi olla muitakin syitä. Jos kampirauta ei liiku, niin ensimmäisenä keinona on laskea jäähdytysjärjestelmään mahdollisimman kuumaa vettä. Sylinteriputket tai suoraan lohkoon poratut sylinterit saattavat lämmettyään laajeta juuri ne tarvittavat millin sadasosat. Jos moottori ei vieläkään hievahda, tarvitaan liotushoitoa ja muita kommervenkkejä, mikä on kokonaan oma tarinansa.

Jos tankissa on polttoainetta, niin se menee vaihtoon, koska pitkän seisonnan aikana se on luultavasti menettänyt ominaisuuksiaan. Tyhjennys on tehtävä pohjapropun tai tyhjennyshanan kautta, jos traktorissa sellainen on. Niin saadaan pois myös pohjalle kasaantunut vesi ja muu ylimääräinen töhkä. Polttoainesuodattimet alkavat hapertua jo muutamassa vuodessa ja niistä irtoava mössö tukkeaa tehokkaasti ruiskutuspumpun, joten kaikki suodattimetkin on uusittava, vaikka niillä ei olisi ajettu kuin puolikas päivä.

Akku on varmasti entinen, mutta ennen kuin uusi patteri nostetaan paikalleen, asennetaan traktoriin päävirtakytkin, jos siinä ei entuudestaan sellaista ole. Se suojaa konetta koko sen loppuelämän ajan sähköpaloilta ja on siitä muutakin apua. Sähkölaitteisiin voi vuosien myötä tulla monenlaista vammaa; jyrsijät voivat nakertaa piuhoista eristeitä, katkaisimet saattavat jäädä jumiin, lista on pitkä. Kun traktoriin sitten kytketään virrat päälle ja jostain alkaa nousta savua, niin mistään ei saa virrankulkua yhtä varmasti poikki, kuin päävirtakytkimestä. Starttikin voi jäädä käynnistyksessä päälle, mutta sekin saadaan hengettömäksi pienellä kädenliikkeellä. Tarkka henkilö tietenkin tarkastaa kaikki virtavehkeet ja purkaa startin yksiksi osiksi, ennen kuin järjestelmään johdetaan virtaa, mutta joskus laiskuus saattaa yllättää ja silloin päävirtakytkin voi pelastaa monesta ongelmasta.

Kun moottorin on todettu pyörivän, määritelty öljyt riittävän tasokkaiksi, käyty läpi polttoainelaitteet ja tarkastettu sähköjärjestelmä, ollaan valmiita ensistarttiin. Aluksi moottoria pyöritetään sammutin stop-asennossa, jolloin öljyä leviää tarpeellisiin paikkoihin. Varsinaisessa käynnistyksessä on syytä turvautua apumieheen, joka päivystää ilmanputsarin lähistöllä sopivan tulpan kanssa. Jos säätäjä on sattunut jumittumaan täysille, niin moottori ryntää hirmuisille kierroksille, eikä sammu millään ilveellä. Tässä vaiheessa astuu kuvioihin apumies, joka tukkii ilmanottoaukon ja moottori sammuu. Vika on harvinainen, mutta mahdollinen.

Jos moottori käynnistyy konstailematta, pyörii tasaisesti ilman sivuääniä, vastaa normaalisti kaasupolkimen painallukseen, eikä pahemmin savuta, voidaan se käyttää lämpimäksi asti ja vaihtaa sen jälkeen öljyt.

Voimansiirrossa vähemmän vaivoja

Kytkimen toiminnan voi testata jo siinä vaiheessa, kun traktoria hinataan kunnostettavaksi. Laitetaan ykkönen silmään, painetaan kytkin pohjaan ja aletaan vetää. Jos takapyörät pyörivät, ovat kytkinasiat kunnossa. Kytkimen jumittumiseen voi olla syynä vauhtipyörään tai asetelmaan kiinni ruostunut tai liimautunut kytkinlevy. Se voi myös jumittua booreistaan kytkinakselille. Yleensä toimimaton kytkin alkaa irrottaa tässä testaustilanteessa ja tarvittaessa traktoria voidaan rynkytellä edestakaisin, mutta kovin ronskeja otteita ei kannata käyttää, ettei voimansiirtolinjaan tule isompaa vammaa.

Kun moottori on saatu käynnistymään, voi kytkin palautua toimintakuntoiseksi parinkymmenen minuutin pyörityksellä. Jos moottorin ja voimansiirron yhteyttä ei saada muuten katkaistua, on traktori pantava poikki ja perehdyttävä vikaan lähemmin.

Mekaanisella vipuvälityksellä toimivissa kytkimissä ja jarruissa polkimet eivät yleensä jumitu yläasentoon, mutta nestetoimisissa versioissa niin saattaa käydä, jos traktori on vähänkään pitempään ajamattomana. Täysin rento poljin puolestaan kertoo, että tiivisteet ovat menneet pilalle ja päästäneet nesteitä ulos. Pää- ja työsylinterit ovat kulutustavaraa, eikä niiden vaihtaminen ole kummoinen operaatio. Yksi sylinteri maksaa merkistä riippuen vitosesta sataseen, myös tiivistesarjoja on saatavana.

Muulle voimansiirrolle ja hydrauliikalle tapahtuu harvemmin mitään pitkässäkään säilytyksessä. Tiivisteet kyllä saattavat kovettua ja päästää öljyjä läpi. Hyviä laiskanmiehen keinoja ovat öljyjen lisäaineet, jotka turvottavat ja pehmentävät tiivisteet entiselleen. Toki vanhentuneet stefat ja o-renkaat voi vaihtaakin, mutta joissakin kohteissa se teettää runsaasti työtä.

Näkyvimmät säilytysvammat tulevat traktorin renkaisiin, jos konetta ei ole pidetty pukkien päällä. Rengas voi olla litassa sivujen murtumatta jonkun aikaa, mutta vuosien ilmaton kausi tuhoaa sivut. Umpinaiselle ohjaamolle ja hallintalaitteille tapahtuu harvemmin mitään, jos ovet, kattoluukku, takalasi ja muut aukot pidetään kiinni. Muussa tapauksessa sinne saattaa pesiytyä siisteydestä välittämätön vekkuli villieläin. Ohjaamon kaasujouset kuoleutuvat muutamassa vuodessa, mutta niiden uusiminen ei ole kovin tyyristä.

Uudenveroinen, hyvin pidetty ja ajon jäljiltä seisomaan jätetty traktori on valmiina työhön vasta hyvin perusteellisen tarkastuksen jälkeen ja traktorin toimintakuntoon saattamisesta saattaa tulla kuluja jopa tuhansien eurojen edestä.

Zetorista selvittiin vähällä

Pitkän 13 vuoden tauon jälkeen henkiin herätetylle Zetorille tehtiin kaikki edellä mainitut tarkastukset. Moottorin käynnistyksessä ei ollut mitään hämminkiä. Tšekkiveturi hörähti välittömästi, kun polttoainejärjestelmästä oli saatu ilmat pois. Seuraavana päivänä starttinapin painaminen ei tuottanutkaan toivottua tulosta, vaan järjestelmä piti taas ilmata. Sama juttu taas seuraavalla kerralla. Pitkänlinjan Zetor-miehet kertoivat, että se on tavanomainen ilmiö, jos traktorissa on alatankki. Asia korjaantuu muutamalla käsipumpun painalluksella, edes ilmausruuveja ei tarvitse avata. Tilanteen kerrottiin mahdollisesti korjaantuvan, jos imuputkeen lisättäisiin takaiskuventtiili, mutta meidän tapauksessamme siitäkään ei ollut apua. Toisaalta puolenkymmentä pumpun painallusta ei ole iso vaiva, jos kaikki muutkin Zetor-kuskit tekevät niin.

Öljynvaihtojen, suodattimien, uuden akun, päävirtakytkimen ja muutaman pikkutilpehöörin lisäksi kulunkeihin piti lisätä uudet eturenkaat, etulokarit, kaikki jarru- ja kytkinsylinterit sekä kaasujouset. Aikaa kului pari kolme päivää. Tuloksena oli moitteettomasti toimiva ja verrattoman siisti traktori. Kuten aiemmin on jo mainittu, huusholliimme ei olisi tarvittu enää yhtään lisätraktoria, kun entisetkin seisovat isoimman osan ajastaan toimettomana. Niinpä Zetor päätettiin myydä sopivalla summalla jollekin, joka sattuisi tarvitsemaan toiminnoiltaan ja ulkomuodoltaan suunnilleen uudenveroista traktoria. Kun kone on hyvä ja hinta kohdallaan, luulisi kauppojen syntyvän käden käänteessä, mutta ihan niin se ei mennyt. Tosiostaja kuitenkin löytyi, kun otettiin käyttöön oikeat menetelmät.

Lue lisää