Oikean viskositeetin valinta

Öljyn viskositeetti muuttuu lämmön seurauksena ja öljyn ominaisuuksista riippuu kuinka laajalla lämpötilavälillä sitä voi käyttää. Pohjoinen ilmasto suurine lämpötilan vaihteluineen on tässä suhteessa hyvin haasteellinen.

Liian korkea lämpötila aiheuttaa öljyn liiallisen ohentumisen eli viskositeetin alentumisen, jolloin toisiaan vasten liikkuvat metallipinnat alkavat kulua öljykalvon ohentuessa. Liian alhainen lämpö kohottaa viskositeetin niin suureksi, että pumppu vaurioituu kavitoinnin seurauksena.

Hydraulisen koneen taloudellinen toiminta edellyttää, että öljyn viskositeetti on niin alhainen kuin mahdollista, jotta kitkahäviöt ja virtausvastukset eivät kasva liiaksi. Toisaalta liian pieni viskositeetti eli ohut öljy hukkaa tehoa ohivuotojen johdosta.

Hydrauliöljy on valittava niin, että viskositeetti on 20–50 cSt käyttölämpötilassa. Öljy on liian ohutta, jos viskositeetti käyntilämpötilassa putoaa alle 10–16 cSt:n. Minimiviskositeettina pidetään 10 cSt:a, koska sen alapuolella kuluminen kiihtyy.

Ohivuotojen aiheuttama tehohukka kasvaa merkittävästi 14 cSt:n alapuolella. Tästä poikkeuksena ovat hitaasti pyörivät geroottorimoottorit, jotka vaativat vähintään 20 cSt:n viskositeetin tehokkuuden säilyttämiseksi.

Käynnistettäessä suurin sallittu viskositeetti riippuu järjestelmässä käytetystä pumpputyypistä. Mäntäpumpuille sallitaan 200–850 cSt, siipipumpuille noin 600–1 000 cSt ja hammaspyöräpumput sietävät noin 1 000–1 500 cSt:n viskositeetin. n

Tässä artikkelissa käytetyt lähteet: www.neste.fi/artikkeli/hydraulioljyt, http://www.teboil.fi/tuotteet/voiteluaineet/, Shell voiteluaineet -luettelo 1/2001, Hydraulinesteopas, Metalliteollisuuden Kustannus Oy 1986 ja konevalmistajien huoltotiedotteita sekä muita tuotetietojulkaisuja.