Kävimme viimeksi Pylvään Konemiesten rehuntekoa katsomassa vuonna 2014, jolloin JD 7350i -sarjan ajosilppurissa oli uutuutena John Deeren HarvestLab ja myös satomäärän mittaus. HarvestLab on ns. NIR-periaatteeseen perustuva sadon laadun mittari (kosteus, proteiini ja kuidut). Kertyvää sadon määrää mitataan syöttötelojen asentoon perustuen (ks. KV 14/2013 ja 7/2015).
Uusitussa 8300-sarjan silppurissa on monia työtehoa nostavia ominaisuuksia. Alkaen koneen etupäästä, uusittu noukin toimii aiempaa paremmin. Syöttöruuvin ja -telojen rakenne levittää rehun entistä tasaisemmin silppurirummun haukattavaksi. Pyörintänopeuden suhteutus ajonopeuteen toimii myös tehokkaammin.
Silputun rehun reitti hakkurirummulta lietsolle on aiempaa suoraviivaisempi. Kuluneen kesän korjuuolot ovat väliin olleet haasteelliset, mutta 8300-sarjan koneessa ei ole esiintynyt kelan tai lietson tukkeamisongelmia.
Pylvään koneeseen otettiin lisävarusteena vaunun täyttöautomatiikka. Torvessa on kaksi kameraa, jotka osaavat mallintaa vaunun mitat, ohjata torvea ja seurata kuorman täyttymistä.
”Pientä ennakkoluuloa oli, kannattaako täyttöautomatiikkaan satsata,” kertoo kuskivuorossa oleva Pylvään veljesparin Juha. Järjestelmä on kuitenkin toiminut lähes moitteettomasti ja helpottaa sekä nopeuttaa korjuuta. Pimeällä toiminta jatkuu työvalojen turvin. Ainoa ongelma on juurikin ruohon väriset vaunut yhdistettynä matalaan vastaan paistavaan aurinkoon. Kontrastiin perustuvaa kamerajärjestelmää kannattaakin avittaa maalaamalla vaunut muulla kuin ruohon vihreällä.
Neljäntenä merkittävänä uudistuksena 8300:ssa on korkeat 42 tuumaiset renkaat, joissa on voimakkaammalla offsetillä varustetut vanteet. Kulkukyky pellolla on parantunut ja maanteillä sekä lavetin päällä silppuri on kapeampi.
Haasteellinen satomittaus
Uuteen 8300i-sarjalaiseen (KV 11/ 2015) otettiin mukaan HarvestLab ja sadon määrän mittaus. Kun sekä laadun että määrän mittaus perustuvat epäsuoriin arvoihin, täytyy molemmat järjestelmät kalibroida. HarvestLabin kalibrointi on koneessa valmiina ja se perustuu suureen määrään eri rehuilla (myös Suomessa) tehtyjä referenssimittauksia, joita verrataan todellisiin laboratoriossa mitattuihin lukuihin. Näin on päästävissä muutamien prosenttien tarkkuuteen, mikä online-mittaukselle riittävä taso.
Rehun määrän mittaus perustuu syöttötelojen asentotietoon. Tilalla suoritettava kalibrointi kuormat punniten on välttämätön, kun tavoitellaan tarkkaa mittausta. Järjestelmä ei toistaiseksi osaa hyödyntää HarvestLabin kosteusmittausta, vaan luottaa keskiarvolukuihin. Kalibroinnilla päästään kuitenkin varsin hyvään käytännön tarkkuuteen.
Datan hyödyntämisen portaita
Kertyvän tiedon jatkohyödyntäminen on kaksivaiheista. Jo nyt asiakas saa lohkokohtaisten määrä- ja laatutulosten lisäksi satokartan kuiva-ainesadosta. Hieman kasvukipuja on toki vielä. HarvestDoc-ohjelmistolla tiedon siirto asiakkaalle on vielä ”beta”-vaiheessa, laatutietoja (valk., kuitu jne.) ei vielä ole saatu karttamuotoon. Säätämistä löytyy myös uuden hyttimonitorin osalta, reaaliaikaisia sato- ja laaturaportteja ei vielä ole päästy hyödyntämään täysipainoisesti. Alkuvaiheeseen kuuluvat probleemit saataneen korjattua vielä kauden loppupuolella.
Positiivista kehitystä tapahtuu joka tapauksessa, sillä viime talvena Hankkija ja JD:n tehdas organisoivat HarvestLab-laatumittauksen Suomessa. Koepaikassa (ruokinnan yhteydessä) kyettiin vertaamaan HarvestLabin ja todellisten laboratoriomittausten eroja ja näin luomaan ensimmäistä kertaa NIR-mittaukselle ”Suomi-kalibraatio.”
Vertailimme koepellolta kerättyjä näytteitä HarvestLabilla, X-NIR- käsimittarilla ja Artturi-rehulaboratoriossa. Tuloksemme osoittavat, että NIR-mittauksella saadaan varsin luotettavia tuloksia jo nykyisillä eurooppalaisilla asetuksilla. Mittauksien varmuus tulee vielä nousemaan, kunhan saamme kotimaista kalibraatiodataa kerrytettyä. Avainkysymys onkin, miten parhaiten saamme lisääntyvää tietoa hyödynnettyä.
Jussi Knaapi
