Uusinta teknologiaa vanhaankin navettaan - Pellon Manure Master Rfit -lantaraappa

Vaikka lehmät oppivat yleensä nopeasti väistämään lantaraappaa, on joitain tilanteita, joissa perinteinen lantaraappa voi olla vaarallinen. Jos esimerkiksi lehmä poikii vasikan pihaton puolella, ja vasikka jää lantakäytävälle, kuljettaa raappa vasikan mennessään. Pellon on kehittänyt oman ratkaisunsa tähän ongelmaan.

Ylihärmäläinen Pellon Group Oy toi vuonna 2014 markkinoille maailman ensimmäisen älylantaraapan. Älykkyyttä on tuotu lantaraappaan vaa’alla, joka mittaa raapan vetovastusta. Raappa pysähtyy nopeasti, kun asetettu raja-arvo ylittyy. Yleensä ampeerivahdilla tai jousikuormituksella toteutetut raapat reagoivat viiveellä ja epäherkästi esteeseen ja ovat vaikeita saada koko työliikkeen pituudella luotettavasti toimivaksi. Vaa’an ansiosta Manure Masterissa lannan määrän vaikutus esteherkkyyteen kompensoidaan automaattisesti.

Nyt esittelyssä on uusi malli Rfit, joka voidaan asentaa myös vanhaan rakennukseen. Kyseessä on pinta- asennusmalli, mutta se vastaa muuten rakenteellisesti alkuperäistä Manure Masteria. Koneviesti pääsi tutustumaan sekä kaksi vuotta käytössä olleeseen Manure Master -raappaan, että viime syksynä asennettuun Rfit-malliin Mika ja Katri Karvisen maitotilalla.

Toimintaperiaate

Manure Masterin älykkyys perustuu siihen, että koko vetolaitteisto on ripustettu vaijerin linjassa olevan vaaka-anturin varaan, joka mittaa vaijerin pituussuuntaista voimaa. Pysähtymisen jälkeen raappa yrittää lähteä liikkeelle 0–99 kertaa, käyttäjän määrittämän arvon mukaan. Yrityskertojen välinen viiveaika kasvaa joka yrityskerralla, minkä ansiosta esimerkiksi käytävällä makaavalle eläimelle annetaan aikaa nousta ja raappa jatkaa matkaa esteen poistuttua automaattisesti. Näin ollen raappa menee esteen takia erittäin harvoin häiriötilaan ja mikäli menee, on silloin yleensä kyseessä oikea hätä.

Jokaiselle raapalle voidaan määrittää perusesteherkkyyden lisäksi maksimissaan neljä muuta herkkyysaluetta, esimerkiksi erityistä hellävaraisuutta vaativien eläinryhmien tai vaikkapa kumimaton sauman kohtaan.

Myös veto on toteutettu normaalista poiketen. Vaijeri ei mene taittopyörien kautta kelalle, vaan se tekee lenkin, jonka päät ovat kiinni raappakelkassa. Kitkavetomoottori on lenkin varrella. Yksinkertaisen rakenteen ansiosta vetoteho ja sitä kautta sähkönkulutus pysyvät pieninä.

Vaijerin kiristys tapahtuu kelkan sisällä olevalla kuormaliinaräikällä, jota pyöritetään 24 mm avaimella. Ohjaustietokone valvoo jatkuvasti vaijerin kireyttä ja kertoo kiristystarpeesta näytön viisareilla. Vaijeria kiristettäessä ohjauskeskuksen näytöltä käynnistetään kiristystila, jossa näyttö muuttuu ”kiristysvaloksi”, eli kiristettäessä tietokone neuvoo käyttäjälle vaa’an avustuksella ja väreillä kun kireys on riittävä.

Vakiovarusteisiin kuuluu myös erillinen vilkkuvalo kiristystä ja häiriötilaa varten, jos ohajuskeskukselle ei ole suoraa näköyhteyttä. Lisävarusteena on saatavilla myös automaattikiristin, jonka avulla tietokone huolehtii sopivasta kireydestä. Eli automaattikiristin kiristää vaijeria vain tarvittaessa ja pitää lisäksi lokia, milloin vaijeria on kiristetty. Vaijerin vaihdosta jää myös automaattisesti lokiin merkintä ja vaijerin käyttötunnit, sekä työliikkeiden määrä. Näiden avulla voi hyvin ennakoida vaijerin vaihtoajankohtaa.

Kaksoisraapan ansiosta Manure Master on erittäin matalarakenteinen. Etu- ja takaraapan kulkusuuntia vaihtamalla lietekuilu voi sijaita joko vetomoottorin päässä, taittopyörän päässä tai missä tahansa kohdassa lantakäytävää. Jos molemmat raapat kuljettavat lantaa samaan suuntaan, käy etummainen raappa hakemassa takimmaiselta jääneen lannan työliikkeen päätteeksi.

Lisätietoa alkuperäisestä Manure Masterista löytyy Koneviestin numerosta 16/2014.

Pinta-asennusmalli

Alkuperäisessä Manure Masterissa alempi vaijeri kulkee 230 mm syvässä ja 100 mm leveässä, valuun upotettavassa virtsakourussa. Raapan pyyhkijä tyhjentää kourun joka vedolla. Virtsakourun ansiosta ammoniakin haihtuminen vähenee ja käytävä pystyy kuivana nesteen valuessa nopeasti kouruun, mutta kourun asennus käytössä olevaan navettaan on hankalaa.

Uudessa Rfit-mallissa sen sijaan vaijerit kulkevat rinnakkain. Rfit mallikin tarvitsee vaijerille uran käytävän keskelle, mutta sen syvyydeksi riittää noin 20 mm ja leveydeksi 40 mm. Mikäli käytävä on betonipintainen, eikä siinä ole valmiina uraa, niin ongelman voi kiertää joko valamalla uuden pintavalun, jyrsimällä betoniin kyseisen uran tai asentamalla käytävälle kumimatot ja jättämällä mattojen väliin käytävän keskelle vähintään 40 mm rakoa. Kaikissa tapauksissa jälkiasennus käy helposti, ilman suuria lisäkuluja. Suuria rakenteellisia muutoksia laitteeseen ei ole tarvittu, sillä vetokoneistoon on ainoastaan lisätty taittopyörä ohjaamaan vaijerit samalle uralle, joko vetopyörän ylä- tai alakautta (valinta voidaan tehdä asennusvaiheessa). Käytävän toiseen päähän asennetaan Rfit -mallia varten suunniteltu taittopyörästö, jolla vaijerit saadaan palaamaan samalle uralle.Varsinaista virtsakourua ei tässä ratkaisussa ole, joten siitä saadut hyödyt menetetään helpomman ja halvemman asennuksen kustannuksella.

Käyttäjäkokemuksia

Karvisten vuonna 2014 asennetussa navetassa on kaksi Suomen ensimmäisenä käyttöön otettua alkuperäistä Manure Masteria. Esitteitä ei ostopäätöstä tehdessä päästy lueskelemaan. Karviset saivat ainoastaan nähdä laitteesta kuvan, ja kuulla tietoja suullisesti, sillä laitteen patentti oli vielä myyntihetkellä hakusessa. Karviset ovat näin ollen päässeet myös olemaan tuotekehityksessä aktiivisesti mukana. ”Meidän kannaltamme on helppoa, että on kotimainen valmistaja, jonka kanssa voidaan kommunikoida ja kehittää tuotetta yhdessä”, toteaa Mika Karvinen. Hyvien kokemusten pohjalta Karvisten oli helppoa tehdä ostopäätös myös vanhaan parsinavettaan asennetusta Rfit-raapasta.

Mika Karvinen on ollut tyytyväinen raapan ohjausjärjestelmään. Hanskat kädessäkin toimiva kosketusnäytöllinen pääte on erittäin selkeä, joten esimerkiksi lomittajat oppivat sen käytön nopeasti. Ohjaustietokone kerää paljon tietoa raappojen toiminnasta ja tarvittaessa neuvoo käyttäjää muun muassa taittopyörien rasvauksista ja vaijerin kiristämistarpeesta. Näytöltä näkyy myös esimerkiksi jokaisen vetomoottorin ja vaijerin käyttötunnit, edestakaisten työliikkeiden määrät, vaijerin kiristysloki, häiriötilanteiden aika, paikka, syy ja liikesuunta sekä vaijerin kireys häiriön hetkellä. Kaikki ovat oleellisia tietoja huoltoa ja häiriön syyn selvitystä ajatellen. Ohjelmointimahdollisuuksia on myös paljon. Karvisten navetassa toinen raappa on normaalisti taukoaan viettämässä lypsyaseman edessä, mutta lypsyjen ajaksi se on ajastettu siirtymään toiseen päähän. Ohjaustietokone voidaan valjastaa ohjaamaan Manure Masterin lisäksi muitakin toimilaitteita, kuten poikkikuilun lantapuristinta, lietepumppua tai melkein mitä vain halutaan ohjata käytäväraappojen toiminnan perusteella. Homma toimii myös toisinpäin, eli ruokintakäytävän raappa voidaan ohjelmoida pysähtymään, kun ruokinta aloitetaan ja suuri osa eläimistä siirtyy syömään. Tällöin raappa antaa syöntirauhan eläimille. Ruokintatekniikalla ei ole väliä, koska apevaunu voidaan tunnistaa esimerkiksi valokennoilla ja automaattiruokinta vielä helpommin.

Lisäksi yhdellä tai useammalla käytävällä voi olla käytössä ns karsina-ajo -toiminto, jolla määritetään raappa käymään käytävän päässä sijaitsevassa karsinassa esimerkiksi vain kerran tai kaksi vuorokaudessa joko kello-ohjauksella tai kauko-ohjaimella pyydettäessä. Muina aikoina raappa ajaa käytävän pääosaa jatkuvasti tai kellonaikojen mukaan. Tämä on ollut erittäin suosittu toiminto ja lisää turvallisuutta esimerkiksi poikima-alueella käytäviä puhdistettaessa.

Karvisten navetassa Manure Masterit ovat ylipäätään toimineet kaksi vuotta lähes moitteettomasti. Ainoa varsinainen vika oli, kun toisen alkuperäisen raapan teräsvaijeri meni poikki. Toisen raapan muovipäällysteinen teräsvaijeri on sen sijaan ollut Mika Karvisen mukaan erittäin hyvä valinta. Laite on myös ollut käytössä erittäin hiljainen yksinkertaisen vedon ansiosta, ja sähkönkulutuskin on todella maltillinen. ”Ei ole kaduttanut”, toteaa Mika Karvinen hankinnasta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kanadan maitotilakierros

KV 06/2016 14.04.2016
Kiinnostuitko aiheista?