Uusi ja vanha - Hitachi UH081 vm. 1983 vs. Hitachi ZX210LC-5B vm. 2016

Kaivukoneiden peruskonsepti on pysynyt jo pitkään suurin piirtein samana, mutta toimintaympäristöt ja kuljettajien vaatimukset ovat muuttuneet. Koneviesti selvitti, kuinka paljon kaivukoneet ovat muuttuneet reilussa 30 vuodessa.
Hitachi UH081 vm. 1983 vs Hitachi ZX210LC-5B vm. 2016

1980-luvun alkupuolisko oli maarakentajille kiihkeää aikaa. Kunnat ja kaupungit investoivat vahvasti infrastruktuurin parantamiseen, ja metsäautotieverkoston rakentaminen oli kiihkeää. Kalusto alkoi saada yhä monipuolisempia muotoja, ja ympäripyörivät hydraulikaivukoneet toivat uusia mahdollisuuksia urakoitsijoille.

Rotator edusti pitkään International Harvester Co:n maarakennuskoneita, mutta päämiehen vaikeuksien myötä yhtiö aloitti Hitachin kaivukoneiden myynnin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun japanilaiset kaivukoneet saapuivat kotimaan markkinoille. Ensimmäinen Hitachi UH081 luovutettiin keväällä 1983 Karkkilan Kaivuu ja Kuljetus Oy:lle. Rotator kunnosti pari vuotta sitten yhden ensimmäisistä Suomeen saapuneista Hitacheista juhlistaakseen 30-vuotista yhteistyötään merkin kanssa.

Yleisimmin käytetyissä maarakennuskoneissa on reilussa kolmessakymmenessä vuodessa tapahtunut paljon muutoksia – esimerkiksi puskutraktorit ovat nykyään jopa aliarvostettuja koneita. Rinnakkain asetetut kunnostettu Hitachi UH081 ja uusi Hitachi ZX210LC-5B antoivat mahdollisuuden vertailla uutta ja vanhaa tela-alustaista kaivukonetta.

Alustassa eroja

Hitachi UH:n työpainoksi ilmoitetaan 19,4 tonnia ja ZX210 painaa pari tuhatta kiloa enemmän. Painoerosta huolimatta uusin malli on suoraa jatkumoa Suomen ensimmäiselle Hitachille. Evoluutio on kuitenkin kulkenut EX-mallien kautta.

Veteraanisarjaan ehtinyt Hitachi UH ja uusi Zaxis eroavat hieman alustoiltaan. 1980-luvun alkupuoliskolla koneisiin ei asennettu telaohjureita ja vetovoima sekä huippunopeus olivat selvästi pienempiä. Hitachi UH:n ajomoottoreina käytetään säteismäntämoottoreita. Nykyään ajomoottorit ovat yleensä aksiaalimäntämoottoreita.

Säteismäntämoottorit olivat vankan koneen heikko kohta, ja työllistivät myös varaosamyyjiä. Maksiminopeus oli 3,5 km/h ja vetokyky 137 kilonewtonia, mikä on selvästi vähemmän kuin nykykoneissa. Esimerkiksi 210-mallissa vastaavat lukemat ovat 5,5 km/h ja 203 kN.

Myös alarungon rakenne on hieman erilainen, sillä nykyaikaisissa koneissa rasitusta jaetaan X-mallisella alustalla, kun UH:ssa alusta on enemmänkin H-kirjaimen muotoinen. Hämmästyttävästi koneiden pääpuomit ovat ainakin päällepäin lähes identtiset. Eroa on kuitenkin teräslaadussa ja kaivupuomin mittasuhteissa.

Tehot irti moottorista

1980-luvulla ureaa käytettiin lähinnä lannoitteena maataloudessa, mutta yhä kiristyvien päästömääräysten myötä kyseinen aine on nykyään tärkeä osa pakokaasujen puhdistusta. Tämänhetkinen ZX210-5 edustaa vielä kolmospäästötasoa, mutta pian lanseerattavien uusien mallien myötä päästöjä pienennetään myös urearuiskutusta hyödyntävällä SCR-tekniikalla.

Merkittävin ero uuden ja vanhan Hitachin moottoriteknologiassa on iskutilavuuden ja tehon välisessä suhteessa. Moottorina UH081:ssä hyrrää vapaasti hengittävä, 7,8-litrainen Hino EL100, josta tehoa irtoaa 81 kW (110 hv), kun ZX210:n Isuzu-moottorin iskutilavuus on 5,19 litraa ja teho 122 kilowattia (165 hv).

Hieman yllättäen huoltovälit ovat käytännössä samat molemmissa koneissa. Uudemmassa mallissa huoltokohteet ovat paremmin esillä, sillä suurin osa suodattimista voidaan vaihtaa maasta käsin seisten, kun UH:ssa suodattimia pitää irrotella pohjapellin takaa. Toisaalta esimerkiksi polttoainesuodattimien määrä on moninkertaistunut, sillä uudet päästöjärjestelmät vaativat yhä puhtaampaa polttoainetta. Myös öljyjen laatukriteerit ovat nykyään huomattavasti tiukemmat.

UH:n ylävaunun päällä sijaitseviin akkuihin liittyy mielenkiintoinen lisävaruste. Varaosakirjasta löytyy varkaiden hidastamiseen tarkoitettu munalukolla lukittava ketju. Ilmeisesti akut ovat tuohon aikaan olleet pitkäkyntisten pihistyslistan kärkisijoilla. Nykyään halutumpaa tavaraa on esimerkiksi polttoaine.

Uutta ja vanhaa hydrauliikkaa

Aikalaiskertomusten mukaan Suomeen saapuessaan Hitachi UH:n hydrauliikka oli kehittynyt. Ohjausjärjestelmä oli hydraulisesti tehostettu: mekaanisista ohjausvivuistaan huolimatta ohjaamon alle on sijoitettu myös pienet ohjauskaroja avustavat hydraulisylinterit. Tankojen ja vipujen mahdolliset välykset vaikuttavat nopeasti ajettavuuteen, sillä väljänä kolisevat liitokset eivät mahdollista toimintojen tarkkaa ohjausta

Kahden hydraulipumpun yhteistuotto on UH:ssa jopa uutta Hitachia suurempi, mutta viitossarjalaisessa käytetään kolmen pumpun TRIAS-järjestelmää, joka parantaa ohjaustuntumaa. Lisäksi hydraulista esiohjausta varten on 33,6 litraa minuutissa kehittävä hammaspyöräpumppu. Aikoinaan hankittu maine hydrauliikan hallittavuudesta on kantanut näihin päiviin saakka, sillä ZX210:ä on erittäin miellyttävä käyttää.

Hitachi UH081:n lanseerauksen aikoihin ei lisähydrauliikalle ollut juuri tarvetta. Kauhat olivat tappikiinnitteisiä, ja valikoima oli lisälaitteiden osalta olematon. Kallistuva kauhanpyörittäjä keksittiin 80-luvun puolivälin paikkeilla, mutta laajemmin rototiltit alkoivat yleistyä vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin.

Tarkan työn tekeminen onkin vaatinut aikoinaan kuskeilta todella paljon pelisilmää ja herkkää kättä. 3D-kaivujärjestelmät ja muut apujärjestelmät olivat vielä 1980-luvulla pelkkä kaukainen haave. Asialla oli toki apumiehiä työllistävä vaikutus, mutta esimerkiksi luiskien kaltevuudet tehtiin sisulla ja kokemuksella.

Määräykset kiristyneet

30 vuotta sitten ei ollut vielä tietoa Eurooppalaisista standardeista, vaan koneen käyttöturvallisuus oli määritelty kansallisella tasolla ja säädöksiä valvoivat työsuojeluhallituksen tarkastajat – joilla oli myös valta tulkita määräyksiä omien näkemystensä mukaisesti.

Nykyään koneiden turvallisuutta ohjaavat eurooppalaiset direktiivit, eikä ilman CE-hyväksyntää olevia koneita saa edes käyttää tai myydä yhteiseurooppalaisilla markkinoilla. Uusi ZX210 täyttää EU:n konedirektiivin vaatimukset esimerkiksi päästöjen ja ohjaamon kestävyyden osalta.

Aikanaan byrokratia vaati paljon työtä, sillä esimerkiksi nostosylinterien letkurikkoventtiilien tarpeesta oli erilaisia tulkintoja, eikä selviä määräyksiä vielä ollut olemassa. Myös koneen verhoilusta ja paineilmasäiliöstä piti tehdä omat erilliset selvityksensä. Sinänsä paineilman tehtäviin kuului ainoastaan hydraulijärjestelmän paineistaminen ja komeiden ilmatorvien soitto – mutta toki viranomaisilla oli sanansa sanottavana tuostakin asiasta.

Ergonomiassa edistystä

Suurin ero kahden aikakauden koneissa on työergonomiassa ja käyttäjäystävällisyydessä. Esimerkiksi 2010-luvun koneissa on valittavana useita työkohteen mukaan valittavia työalueita. Periaatteessa UH:ssakin tämä mahdollisuus on, mutta valinta tehdään manuaalisesti kaasukahvaa säätämällä.

Valtava tietotekninen kehitys näkyy myös monessa paikassa. Uusissa Hitacheissa esimerkiksi koneen huoltohistoriaa voidaan seurata telemetriajärjestelmien myötä etänä, kun vielä 30 vuotta sitten edettiin ruutuvihkometodilla.

Merkittävin parannus on kuitenkin ollut työmukavuuden lisääntyminen. UH:ssa jo pelkästään ohjaamoon kiipeäminen itsessään on selvästi nykykoneita hankalampaa. Kiipeämisen vaikeus on osittain viranomaismääräysten seurausta. Paikallisten määräysten mukaan ohjaamossa täytyi olla tietty leveys, minkä vuoksi ohjaamoa on jouduttu leventämään ja kynnys on tullut samalle tasolle telan kanssa. Sääri kopsahtaa kiivettäessä kynnykseen helposti. Korkean kynnyksen vuoksi myös ohjaamon lattian puhdistaminen on ollut todella hankalaa.

UH:n kaivuasento on mielenkiintoinen, sillä pitkät kaivuvivut sijaitsevat edessä, minkä vuoksi käsivarsia ei voi nojata mihinkään. Työasennon puolesta säätöjä ei juurikaan ole, kun uusissa malleissa muun muassa kahvojen kulmia ja istuimen etäisyyttä voidaan muokata kuskille sopivaksi. Lyhyenkin kaivusession jälkeen UH:n kahvojen asento alkaa tuntua lapaluita myöten. Katkaisimet ja hallintalaitteet ovat sinänsä selkeät, sillä niitä ei juurikaan ole.

Yllätysvoittaja

Testeissä ja vertailuissa tavoitteenamme on asettaa osallistujat paremmuusjärjestykseen. Absoluuttisesta totuudesta ei koskaan voida puhua, yhdelle käyttäjälle käyttökelvoton kone saattaa toisenlaisessa työssä toimia aivan hyvin.

Tällä kertaa emme myöskään tehneet mittauksia, vaan koneiden työteho erojen hahmottamiseen riittävät hyvin valmistajan ilmoittamat suoritusarvot.

Leikkimielisen parivertailun voitto menee kunnostetulle Hitachi UH081:lle. Kilometrinkin metsäautotien rakentaminen kivikkoon ergonomialtaan puutteellisessa ohjaamossa ja ilman telaohjureita on vaatinut rautaisten hermojen lisäksi myös teräksiset hartiat. Koneviesti nostaakin hattua kaikille Suomea maanpinnan tasolta rakentaneille!

 

Teitä tarvitaan

Ensimmäisillä hydraulikaivinkoneilla tehtiin Suomessa merkittävää työtä. Töiden onnistuminen on kuitenkin aina ollut hyvien kuskien ansiota. 1970–80-luvuilla maarakennusuransa aloittaneet konekuskit alkavat jo lähestyä eläkeikää. Heidän aktiivinen työuransa oli erittäin merkittävää kasvun aikaa myös Suomen infrastruktuurille, joka on hyvin tehdyn perustyön ansiosta kestänyt myöhempien aikojen lamat ja määrärahaleikkaukset.

Kiinnostuitko aiheista?