Tutkimusnavetta tulevaisuuden tarpeisiin - Maitotalouden tutkimuskeskus Kanadan Ontariossa

Guelphin yliopisto on lypsykarjatalouden tutkimuksessa ajan hermolla. Jotta tutkimusolosuhteet vastaisivat kehittyvien maitotilojen olosuhteita, rakennettiin Eloraan uusi 25 miljoonan Kanadan dollarin (noin 17 milj.) tutkimusnavetta.
Ruokintakokeita varten rehukeittiössä on kaksi Valmetalin kiinteää lapasekoitintyypistä seosrehumikseriä. Säilörehut kuljetetaan näihin apesekoittimiin seosrehuvaunulla tai -kuorma-autolla. Seosrehureseptit sekoitetaan manuaalisesti ruokintakokeiden vaatimusten mukaan.

Syyskuussa 2015 käyttöön otettu tutkimusnavetta on Guelphin yliopiston ja Ontarion maidontuottajajärjestön yhteishanke. Ontarion Elorassa sijaitseva Livestock Research and Innovation Centre rakensi uudet tilat tutkimusta ja innovaatioiden testaamista varten tuottaakseen ajantasaista tietoa jatkuvasti tehostuvaan lypsykarjatalouteen. Eloran tutkimuskeskuksessa sijaitsevat myös lihakarja- kasvi- ja maaperätutkimustilat.

Tutkimusnavetta on suuri. Sen pääosa on 342 metriä pitkä ja 41 metriä leveä. Tutkimusnavettaan mahtuu 600 eläintä uudistushiehot mukaan luettuna. Helsingin yliopiston maatalousylioppilaiden vieraillessa tutkimuskeskuksessa huhtikuussa lehmiä oli lypsyssä 180, lypsäviä navettaan mahtuu 240.

Automaattista tiedonkeruuta, manuaalista ruokintaa

Lypsylehmät on jaettu kahdeksaan osastoon, jotta tutkimuksiin saadaan erilaisia vertailuryhmiä. Lehmien syöntiä seurataan lehmät elektronisesti tunnistavilla rehukaukaloilla, jotka punnitsevat rehun määrän. Tiedonkeruujärjestelmä kerää lehmien syönti- ja tuotostiedot niiden koko elämän ajalta.

Automaattinen seosrehuruokinta ei soveltunut tutkimusnavetan tarpeisiin, joten rehukaukaloihin seosrehu jaetaan itsekulkevilla rehunjakokärryillä. Lypsävien seosrehun pääkomponentit ovat nurmisäilörehu, maissisäilörehu, tuoresäilötty maissi ja olki. Oljella halutaan lisätä kuidun määrää seoksessa.

Säilörehut varastoidaan laakasiiloissa, joista rehu tuodaan tutkimusnavettaan seosrehukuorma-autoilla ja -vaunuilla. Lypsylehmille seosrehuresepti viimeistellään eri rehukomponenteilla tutkimusnavetan kiinteissä apesekoittimissa. Lypsylehmien säilörehu siis kulkee kahden apesekoittimen kautta!

Nuorkarja ja ummessa olevat saavat appeensa seosrehukuorma-auton tai -vaunun jakamana. Tätä varten molemmilla sivuilla tutkimusnavettaa on leveät, päästä päähän läpiajettavat ruokintapöydät.

Lypsyä karusellissa, robotissa ja parressa

Suurin osa lehmistä lypsetään 24 paikkaisessa karusellilypsyasemassa. Lypsy työllistää kaksi henkilöä, toisen asemalla ja toisen ajamassa lehmiä lypsylle sekä kääntelemässä portit oikein, jotta lehmien tutkimusryhmät eivät sekoitu. Tutkimusnavetassa on myös yksi DeLaval VMS-lypsyrobotti, jolla automaattilypsytutkimusta tehdään.

Navetan siivessä on parsiosasto, jossa tutkitaan lehmien aineenvaihduntaa. Meneillään olleessa kokeessa lehmät saivat lisäravintoa tiputuksena kaulasuoneen. Pihatossa tämä voisi olla haastavaa!

Kaikki tutkimusnavetan eläimet ovat Holstein-rotuisia. Keskimääräinen maitotuotos on 34–35 kiloa päivässä, mikä on lähellä Ontarion keskimääräistä maitotuotosta.

Tutkimusnavetasta lietelanta poistetaan raapoilla päädyn kuiluun, josta se pumpataan mäntäpumpulla lietealtaaseen. Vasikoilta ja hoitokarsinoista lanta kerätään kuivalantana kolakuljettimen avulla. Lietelanta-alueella kuivikkeena käytetään vasaramyllyllä käsiteltyä olkea, kuivalanta-alueet kuivitetaan sahanpurulla.

Navetan painovoimainen ilmanvaihto hoidetaan verhoseinillä ja harvaan asetetuilla ylähormeilla. Ilma saadaan liikkeelle useilla kattotuulettimilla. Automaattiset verhoseinät säätyvät osastokohtaisesti lämpötilan ja suhteellisen kosteuden mukaan, joten toisella puolella navettaa verho voi olla enemmän raollaan kuin toisella.

Kiinnostuitko aiheista?