Tuotantosuunnan vaihto on iso urakka - Possuista nautoihin

Ilmajokelaistilan tuotantosuunnan vaihto sikalasta navetaksi oli iso prosessi, mutta askel kerrallaan ollaan jo voiton puolella.
Nyt jo helpottaa Jani Mukkalaa ja Marika Valkealaa. Navetassa alkaa olla valmista ja kuivalantalasta muunnetussa ulkokasvattamossa ovat hiehot odottamassa töiden alkua!

Kerran valittua tuotantosuuntaa on yleensä vaikea muuttaa. Tuotantoympäristön rakentuminen on vaatinut isot panostukset rakennuksiin, eläimiin, tuotantotekniikkaan, peltotoimintoihin ja siirtymävaiheen äksiiseihin. Pääomaintensiivinen ala raamittaa toimintoja ja mahdollisuuksia.

Jani Mukkalalla oli jo maatalouden opiskeluaikana mahdollisuus nähdä ja työskennellä eri tuotantosuuntien parissa. Kun sikatalouden tuotantoketjuja takavuosina kehitettiin, Mukkala lähti mukaan satelliittisikala-ryhmään ja tilalla erikoistuttiin porsituksiin ja alkukasvatukseen.

Satelliittiryhmässä ei ollut periaatteessa mitään vikaa, ketju toimi kyllä ja tuotanto rullasi. Mutta alan yleisen kehityksen myötä ketjun synkronointi vaikeutui. Markkinatilanteen aaltoillessa possut saattoivat jäädä tilalle tuskastuttavan pitkiksi ajoiksi. Kaikki arvaavat, mitä vaikeuksia tällainen aiheuttaa tilan arkitoimintoihin.

Seuraava vaihe olisi ollut laajentaa toimintaa ja investoida tuotantotiloihin tilanteessa, jossa kannattavuuden tunnusluvut osoittivat alaspäin. Ei hyvä. Kun tilan emäntä Marika Valkealalla oli kokemusta myös lypsykarjasta, päätettiinkin sikatalouden laajentamisen sijaan muuttaa kurssi kokonaan maidontuotantoon.

Laajennuksen sijaan investoitiin tuotantotilojen muuntamiseen, uuteen tekniikkaan ja tietenkin eläinpääomaan. Sikapuolen tuotantosopimukset irtisanottiin sovitussa järjestyksessä, saatiin uusi sopimus maidonjalostajan kanssa ja aloitettiin tilojen muunnostyö. Koska omaa eläinpääomaa ei ollut (huom, satelliittisikala), muodostui oman karjan hankinnasta iso kustannuserä. Mutta koska uusia seiniä ei tarvinnut rakentaa, kyettiin valtaosa muunnostöistä tekemään omana työnä ja vieläpä sesonkiajan ulkopuolella. Koko rakennusprojektin ensivaihe ja tuotannon aloittaminen vietiin läpi noin puolessa vuodessa.

Kaksivaiheinen projekti

Koko muunnostyö päätettiin toteuttaa kahdessa vaiheessa, jolloin tuotantokatkosta tulisi lyhyempi ja investoinnin toteutus olisi muutenkin helpompaa. Ensimmäisen vaiheen lehmämäärä on noin 60, joten harkinnassa oli joko robotti tai lypsyasema. Kakkosvaihe tulee olemaan samaa kokoluokkaa ja kumpaisetkin mahtuvat pääpiirteissään entisiin tuotantotiloihin.

Perinteisen lypsyaseman sijaan päädyttiin robottiratkaisuun. Sitä puolsivat tilakysymykset, työn säästö, sekä mahdollisuus laajentaa kakkosvaiheessa toiseen robottiin. Automatisoinnin myötä työn luonne muuttuu ja järjestely antaa mahdollisuuden toiselle irrottautua tehtäviin myös navettatyön ulkopuolella.

Suunnitteluapua tarvitaan aina

Muunnostyötä auttoi paljon, kun pohjana voitiin käyttää sikalanvaiheen suunnitelmaa ja samaa suunnittelijaa Hannu Rintasaloa. Huomattiin, että sikalan seinien sisälle saataisiin mainiosti sopimaan kolmirivinen pihatto. Rakennuksen keskelle tuli itsestään selvä paikka lypsylle ja kompaktin lypsyrobotin myötä tila tulisi riittämään myös kakkosvaiheen laajennukselle.

Kakkosvaiheessa muunnostyötä tulee hieman enemmän, sen ruokintakäytävä on rakennettava sivulaajennukseen. Kokonaisuudesta saadaan toimiva, sen on jo ensimmäisen vaiheen käyttöönotto osoittanut.

Pihatto toimii

Pihaton painopiste on ruokintakäytävän puolella. Lehmien viihtyvyydessä ei ole ollut ongelmia. Niiden tottuminen uusiin tiloihin ja lypsytekniikkaan on sujunut helpommin kuin oletettiin.

Ruokintakäytävällä on tilaa reilusti apevaunulle ja rakennuksen toisella puolella olevalle lepoalueelle jäi myös käytävä, joka samalla toimii kuivikkeen käyttövarastona. Sitä täydennetään aika ajoin pienkuormaajalla.

Hieman fundeerausta vaadittiin ilmastoinnin osalta. Hallitilan korkeutta saatiin nostettua, kun vanha sikalan lattia purettiin. Lannanpoisto raapalla ja rakennuksen päätyyn upotettu lantakuilu ja siitä pumppaus lietesäiliöön olivat yksinkertaisesti toteutettavia.

Ilmastointia varten on varauduttu asentamaan ikkunoihin kennoikkunat, sikalan huippuimurit ovat edelleen käytössä yhdessä välikatosta ilman saavien korvausilmaluukkujen kanssa. Lisäksi rakennuksen päätyyn saatiin hankittua avattavat valoelementit, joten tuuletuskapasiteettia tuntuisi olevan riittävästi.

Koska käytössä on ns. täysi aperehu, johon on jo sekoitettu perusannos lisäkomponentteja (rypsirouhetta, melassia, viljaa ja kivennäisiä), niin navetassa ei tarvita rehukioskeja. Lypsyaseman yhteydessä oleva annostelija riittää.

Oleskelupuolen lantakäytävä on päällystetty kumimatolla, lehmillä on harjauspiste ynnä muut, joten pihaton viihtyvyys on kunnossa.

Pääosa eläimistä hankittiin yhdestä lopetettavasta karjasta. Molempia päärotuja löytyy. Lisäksi hiehoja otettiin kasvatukseen jo rakennusvaiheessa, joten tuotanto saatiin täyteen vauhtiin todella nopeasti.

Kiitosta laitetoimittajille

Suurelta osin omana työnä tehty muutostyö on ollut vaativa urakka, Jani toteaa. Lähin apu on ollut puoliso Marika, jonka kokemus lehmien kanssa on ollut paitsi tärkeää, myös kannustimena päätösprosessissa. Erityiskiitoksen ansaitsee myös NHK-keskuksen tiimi, joka Jorma Rantala kärkenään otti projektin tosissaan.

Muutosvaiheen rahoitus helpottui, kun lypsyrobotti saatiin leasing-sopimuksella NHK:n kautta. Käytettynä, mutta peruskunnostettuna ja uudenveroisena sen kustannusvaikutus saatiin sopivalle tasolle. Tuotannon nopea ylösajo oli tietenkin tärkeää, koska liikevaihto tulee ainoastaan maidosta.

Onnistuneen startin jälkeen rakennusprojektin kakkosvaihetta on jo helpompi lähteä toteuttamaan. Kun isompia yllätyksiä ei ole ilmaantunut, tuntuu iso päätös maitoon siirtymisestä entistä onnistuneemmalta.

Kuvat: Juha Knaapi, Jussi Knaapi

Jos investoinnin yhteydessä ei tarvitse rakentaa lisäneliöitä, voi olemassa olevien tilojen hyödyntäminen olla se kustannustehokkain ratkaisu. Ilmajokisten Jari Mukkalan ja Marika Valkealan navettaprojekti on tästä hyvä esimerkki.

Hanke kyettiin jakamaan kahteen osaan, jolloin 1-vaihe ja sen vaatima ensimmäinen robotti saatiin täyteen tuotantoon nopeasti. Sikalan toisenkin pään muuntaminen navetaksi on ohjelmassa seuraavaksi ja voidaan toteuttaa kohtuullisin investoinnein hyödyntäen omaa työpanosta.

Kiinnostuitko aiheista?