Pihatto säästää aikaa - Lammastaloutta itärajan pinnassa

Koneviesti vieraili lokakuussa uutuuttaan hohtavassa lampolassa Lappeenrannan Nuijamaalla. Pihattotyyppinen rakennusratkaisu tuo työnsäästöä päivittäisissä hoitorutiineissa ja säilörehun koneellisen jakelun ansiosta karitsojen päiväkasvu on ollut huippuluokkaa.

Kotimaisen lampaanlihan kysyntä on kasvussa. Esimerkiksi karitsanlihan omavaraisuusaste on tällä hetkellä yli 50 %, kun vuonna 2009 vastaava lukema oli vain 17 %. Lisääntyvä kysyntä asettaa vaatimuksia myös kasvatukselle ja tuotantorakennuksille.

Lampaat ovat tavallisesti talvikautta lukuun ottamatta peltolaitumilla tai esimerkiksi ympäristökorvauksen ehtojen puitteissa suojavyöhykkeillä tai luonnonniityillä syömässä edullista laidunrehua. Suomen ilmasto-olosuhteet asettavat sisäruokintakaudelle omat vaatimuksensa, ja laajamittaisessa karitsankasvatuksessa tuotantorakennusten toimivuudella on suuri merkitys. Lammastalouteen siirrytään usein muun karjatalouden harjoittamisen jälkeen, mikä mahdollistaa myös vanhan rakennuskannan hyödyntämisen.

Eläinmäärä on moninkertaistunut kymmenessä vuodessa

Jani Ruokonen viljelee Ruunharju-nimistä lammastilaa Lappeenrannan Ruokolan kylässä. Lammastalous tilalla alkoi jo kymmenisen vuotta sitten. Nyt tilaa on laajennettu niin peltojen kuin eläinmääränkin osalta. Lammasrotuna lampolassa on suomenlammas, sen hyvän lihaksikkuuden, karitsojen määrän ja alkuperäisrotu-tuen vuoksi. Nyt tuotannon laajennusvaiheessa jokainen emo-ominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan hyvä uuhi on jätetty tilalle kasvamaan, jotta lampola saadaan nopeasti täyteen.

Kylmäpihatto kaikilla herkuilla

Ruokosen lammaspihatto on varustettu eläinten mukavuutta ja hyvinvointia sekä hoitajan työtä helpottavilla yksityiskohdilla, jotka samalla myös parantavat karitsojen päiväkasvua. Myös uuhien kuntoluokka pysyy hyvänä.

Juomaveden pysyminen sulana talvella on oma haasteensa. Veden lämmittimessä verkkovirta on muuntajan avulla alennettu 24 volttiin, mikä lisää turvallisuutta ja poistaa sähköiskujen riskin. Lampaiden juoma vesi on talvella lämmintä, sillä eläimet juovat sitä kylmään aikaan paljon mieluummin ja siten riittävästi.

Videovalvontaa ja omaa työtä

Isännällä on sähkömiehen ammattipätevyys ja sähköasennusluvat, joten oman työn osuus noin 100 000:n euron pihattoinvestoinnista saatiin pysymään mahdollisimman suurena. Rakennusaikaan rakennustöissä oli palkattuna paikallinen kirvesmies sekä tilan vanhaisäntä. Omasta metsästä talvella sahattu puutavara hyödynnettiin mm. seinien ulkoverhouksessa. Myös karsinarakenteet sekä hyviksi todetut pehkupatjan korkeuden mukaan säädettävät korsirehukaukalot on tehty itse laudasta ja filmivanerista.

Isännän sähkömiehen kädenjälki näkyy rakennuksen varustelussa esimerkiksi runsaana sähköpistokkeiden määränä sekä myös varautumisena kriisitilanteiden hoitoon – sähkötaulussa on vaihtokytkin ja virran saatavuus on varmistettu traktoriaggregaatilla.

Automaatiota ja etävalvontaakaan ei ole unohdettu – karitsointiaikaan keväällä valvontakameroilta tulee hälytys isännän kännykkään, jos lampolasta alkaa kuulua karitsoimiseen liittyvää ääntä. Tämä on vähentänyt tarvetta tehdä öisiä tarkastuskäyntejä lampolassa.

Paalisilppuri helpottaa työtä

McHale-paalisilppuri on osoittautunut toimivaksi ja tarpeelliseksi työkoneeksi eläinten ruokinnassa. Menneinä vuosina heinä on täytynyt säilöä muoviin heinäntekoaikaisen sadejakson vuoksi. Isäntä on tarkka rehun laadusta, joka paali tarkastetaan aistinvaraisesti ennen ruokintakäytävälle ajoa.

McHalessa korostuu käytön helppous ja mm. paalisilppurin kaukosäätölaite vähentää tarvetta poistua traktorin hytistä. Tavallinen sadan hevosvoiman maataloustraktori riittää hyvin silppuamaan rehupaalin ruokintapöydän rehukaukaloon. Hukkarehua ja rehun polkemista ei juurikaan ilmene kaukalon korkeiden laitojen ansiosta.

Väkirehu jaetaan käsin ruokintakärryllä tilaviin ruokintakaukaloihin, jotka sijaitsevat karsinan takalaidalla, hoitokäytävän puolella. Väkirehuruokinnan koneellistamiseen isäntä ei näe vielä tarvetta.

Lämmittävä pehkukerros tyhjennetään koneellisesti

Keväisin kuivikekerros tyhjennetään lampolasta traktorin etukuormaimella ja ajetaan pellolle lannoitteeksi. Vanhaan navettaan verrattuna talikkotyötä on vähemmän ja aikaa säästyy. Kuivikkeena käytetään kauranolkipaaleja. Kylmäpihatto pysyy talvella lämpimänä olkipajan lämmittäessä rakennusta, lämpötila rakennuksessa pysyy kovillakin pakkasilla plussan puolella. Toimisto- ja sosiaalitiloissa on sähköpatterilämmitys.

Myyntiä teurastamolle tai suoraan asiakkaalle

Alkuaikoina karitsanlihaa myytiin pienempiä määriä paikallisen Reko-lähiruokarenkaan kautta kuluttajille. Näin tuottaja sai korkeamman hinnan tuottamastaan lihasta. Myös lähiteurastamon kautta lihaa meni kauppahalliin.

Eläinmäärän kasvaessa suoramyynnin osuus on vähentynyt. Pienteurastamot hakevat nyt teuraat ja maksavat lihasta isoja teurastamoja paremman hinnan. Näin lammastilan arki helpottuu, kun lihan kuljetus ja markkinointi jää pois.

Kommentti

Lammasbuumi jatkuu

Lammastalous ei ole niin säädeltyä lihantuotantoa kuin esim. sianlihan- tai broilerintuotanto. Lammastalouden nousukauden aikaan Suomeen on valmistunut pienteurastamojen verkosto, jonka kautta liha siirtyy kuluttajien lautasille. Entisistä tuotantorakennuksista voidaan pikkuhiljaa laajentaa tuotantoa isompiin kasvatushalleihin myös lampaiden osalta. Muutos onkin jo käynnissä, kun uusi yrittäjäsukupolvi siirtyy hoitamaan lammastiloja. Toivottavasti lampaanlihan eettiset ja ympäristöystävälliset kasvatustavat saavat kuluttajat huomaamaan, miten Suomen karut olosuhteet soveltuvat tähän tuotantomuotoon loistavasti.

Hannu Ruokonen

Aiheeseen liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?