Panosta säilörehuun - Laatu ratkaisee

Säilörehun laatu on monimutkainen yhtälö, johon vaikuttavat niin korjuuajankohta, korjuu kuin säilöntä. Laadukkaan rehun tuottaminen vaatii huolellisuutta, mutta palkitsee parempana tuotoksena ja tilinä.

Säilörehun teko on aina tilakohtainen ratkaisu. Tuotantopäätökset riippuvat käytettävissä olevasta pinta-alasta, konekannasta sekä yhteistyömahdollisuuksista ja urakoinnin saatavuudesta. Myös nurmilajin valinta sekä kahden tai kolmen niiton taktiikka vaikuttavat. Kaiken päälle tulevat vielä sään vaikutukset.

Säilörehun huonoa sulavuutta voi kompensoida väkirehulla, mutta silläkään ei korvata huonoa säilönnällistä laatua.

Säilörehun tekoa ja laatua pohdittiin monelta kannalta helmikuussa Valion, AIV:n ja Yaran järjestämillä urakoitsijoille suunnatuilla Artturi-säilörehupäivillä Vaasassa.

Laatutekijät tietoon

Säilörehun säilöntäprosessi on mikrobien toiminnan hallintaa. Säilönnän tarkoitus on pysäyttää nurmessa niiton jälkeen jatkuvat prosessit, jotka pitkittyessään heikentävät rehun ruokinnallista arvoa. Prosesseja ovat esimerkiksi sokereiden kuluminen mikrobien ja kasvisolujen hengityksessä.

Markkinoilla on kymmeniä erilaisia säilöntäaineita, joista osa on happoja ja osa biologisia säilöntäaineita. Säilöntäaineiden ominaisuudet pitää tuntea, jotta rehun laatua ei pilata käyttämällä korjuuoloihin tai kasvustoon sopimatonta säilöntäainetta.

Happosäilönnässä säilöntä perustuu nopeaan rehun pH:n laskemiseen. Biologiset säilöntäaineet perustuvat maitohappobakteerien käymistuotteisiin. Säilöntäaineesta riippumatta oleellisinta on hapettomuus, eli rehun riittävä tiivistäminen siiloon tai paaliin. Tiivistäminen hillitsee soluhengitystä ja aerobisten bakteerien lisääntymistä ja sitä kautta laatutappioita. Huolellisesti tiivistetyssä ja peitetyssä säilössä happi loppuu nopeasti ja sokeria säästyy.

Haitallisten prosessien pysäyttämisessä auttavat esikuivaus hyvissä olosuhteissa, rehun korjaaminen nopeasti siiloon tai muuhun ilmatiiviiseen säilöön, siilon huolellinen tiivistäminen ja peittäminen sekä huolehtiminen peiton pysymisestä rehun päällä.

Myös niittoajankohdan ja esikuivauksen optimointiin kannattaa kiinnittää huomiota. Aamukaste kuivaa parhaiten pystykasvustosta ja myös sokeripitoisuus nousee auringonpaisteessa, joten turhan aikaisin ei pellolle kannata lähteä.

Esikuivauksella saavutettavia etuja ovat suuremmat hyötykuormat, eli enemmän sisältöä kuormaan tai paaliin. Käytännössä vähemmän vettä rehussa tarkoittaa siis esimerkiksi pienempää määrää paaleja peltohehtaarilta. Myös puristenestetappiot pienenevät ja säilönnän onnistumisen edellytykset paranevat tiettyyn rajaan asti.

Riskinä esikuivauksessa on hidas ja pitkittynyt kuivuminen, mikä lisää hengitystappioita ja aerobisten mikrobien määrää rehussa. Myös rehun tiivistyminen hankaloituu liian kuivana.

Milloin pellolle

Oikean korjuuajankohdan määrittäminen riippuu niin ikään monesta tekijästä. Yleisimpänä korjuuajankohdan määrittäjänä käytetään sulavuutta eli D-arvoa, jonka tavoitearvo on 680–700 grammaa kilossa kuiva-ainetta. Huonosta säilönnällisestä laadusta ei ole mitään iloa, vaan tavoitteena tulee aina olla hyvä tai kiitettävä säilönnällinen laatu.

Korjuuajankohtaan vaikuttavat myös rehun kuiva-ainetavoite, käytössä oleva korjuumenetelmä, edellisen niiton ajankohta, urakoitsijan saatavuus, korjattava pinta-ala sekä kasvilaji ja säilöntäaine. Ruokintamenetelmä ja rehulla ruokittavan eläimen tarpeet tulee niin ikään huomioida; minkälainen säilörehu toimii esimerkiksi aperuokinnassa parhaiten ja mitä rehua syötetään ummessa oleville lehmille.

Käytännössä poutapäiviä ei kuitenkaan ole varaa korjuuaikana tuhlata, joten kompromisseja joudutaan tekemään.

Varsinkin ensimmäinen säilörehusato vanhenee nopeasti, sulavuus laskee keskimäärin 5 g/kg ka päivässä. Ensimmäisen niiton ajoittamisessa pitää huomioida myös kokonaisuus, onko esimerkiksi tavoitteena tehdä kolme satoa tai miten sulavuudeltaan erilaiset rehut pystytään tilalla hyödyntämään ruokinnassa.

Korjattavan rehun sekaan ei saa joutua epäpuhtauksia. Vanha kuloheinä tai suojaviljan liian korkea sänki voi pilata rehun laadun. Mikäli säilörehua lannoitetaan lietteellä, se tulisi levittää sijoittamalla ja kasvuston ehtiä puhdistua ennen korjuuta, sillä lietejäämistä aiheutuu laaturiskejä.

Rehusta otetut näytteet kertovat rehun teon onnistumisesta. Pelkkä näytteen otto ei riitä, vaan näytteet pitää osata hyödyntää sekä ruokinnassa että viljelyssä.

Onnistumisen merkitys

Mitä enemmän satoa saadaan hehtaarilta samalla panostuksella, sitä edullisemmaksi tulevat kustannukset tuotettua kuiva-ainekiloa kohti. Toisaalta suurestakaan sadosta ei saada hyötyä irti, mikäli tappiot matkalla pellolta lopputuotteeksi ovat suuret.

Pellolla tappioita voi aiheutua kasvuston karisemisesta sekä soluhengityksestä. Säilössä tapahtuva virhekäyminen tai aerobinen pilaantuminen heikentävät rehun laatua. Ruokintapöydällä huono rehun maittavuus pienentää syöntiä ja aerobinen pilaantuminen lisää hukkaan mennyttä rehua.

Tappioita tapahtuu myös tuotantoeläimessä. Sulamaton rehu päätyy sontaan ja huono rehu näkyy heikompana tuotoksena ja voi aiheuttaa eläinten sairastelua tai esimerkiksi robottilypsyssä eläinliikenteen vaikeutumista.

Mitä parempaa säilörehu on käymislaadultaan, sitä vähemmän lehmä valikoi ja lajittelee rehua. Lehmä lajittelee helpommin seosta, jossa on pitkää karkearehua. Ohjearvot oikealle pituudelle vaihtelevat lähteestä riippuen viidestä sentistä lehmän turvan leveyteen.

Paras vaikutus talouteen saadaan minimoimalla tappiot ja maksimoimalla syönti.

Tappioiden ja tehokkuuden tarkastelu vaatii seurantaa ja laskentaa. Seuranta lähtee sadon mittaamisesta ja tuotantokustannusten laskemisesta. Tuotoksen ja rehun kulutuksen seuranta auttaa tekemään korjaavia toimenpiteitä seuraavaa satokautta ajatellen.

Säilörehun tuotantokustannuksissa on todella suurta vaihtelua tilojen välillä. Seminaarissa esitettyjen Valion Artturi-palvelujen keräämien tilastojen perusteella pienin säilörehun tuotantokustannus NurmiArtturi-tiloilla oli 16 senttiä/kg ka ja suurin 42 senttiä/kg ka.

Jos otetaan esimerkiksi 50 lypsylehmän tila, jolla käytetään vuodessa 200 000 kuiva-ainekiloa säilörehua, merkitsee kymmenen sentin ero kuiva-ainekustannuksessa 20 000 euroa vuodessa. Tuotantokustannusskaalan ääripäissä ero on 52 000 euroa vuodessa.

Tekniikan mahdollisuudet

Luonnovarakeskus Luken tutkija Antti Suokannas kiinnitti kuulijoiden huomiota säilörehunkorjuun nykytilanteeseen. Korjuu on tehostunut ja urakointi lisääntynyt, mikä mahdollistaa koneiden puolesta hyvälaatuisen rehun tuottamisen tehokkaasti. Ongelmia ovat lyhyet optimaaliset korjuuajat, huonot tilussuhteet, korjuukapasiteetin ja käsittelykapasiteetin epäsuhta sekä lohkojen sadon määrä- ja laatutietojen puutteellisuus.

”Tietoa on nykyisellä tekniikalla saatavilla, mutta tiedonsiirtoa tarvittaisiin enemmän. Sovellusten täytyisi osata yhdistää tietoa useasta eri lähteestä ja hyödyntää sitä reaaliaikaisesti”, Suokannas sanoo.

Maatilan tietojärjestelmään voisi kerätä tietoa esimerkiksi traktorista, työkoneesta ja sääasemasta. Vastaavasti maatilan tietojärjestelmään voitaisiin ladata urakoitsijan tuottamat raportit ja hyödyntää myös ulkopuolisia tietojärjestelmiä, kuten meijerien ja rehutoimittajien tietokantoja.

Tekniikka voisi olla tulevaisuudessa avuksi myös riittävän rehun tiivistämisen mittaamiseen siilossa tai aumassa.

”Tiivistymiseen vaikuttaa moni tekijä, kuten koneen paino, polkemisaika rehutonnia kohti, rehukerroksen paksuus, rehun kuiva-ainepitoisuus sekä silpun pituus ja siilon korkeus. Tiiveyden mittaaminen toisi varmuutta siilotyöskentelyyn”, Suokannas sanoo.

Rehunteko viljelijänäkökulmasta

Säilörehunteosta kuultiin seminaarissa Harri Ahon pitämä viljelijäpuheenvuoro. Aho on yksi kolmesta osakkaasta yhteisnavetta Maitolaituri Oy:ssä Reisjärvellä. Tilalla on 130 lehmää ja nuorkarja sekä käytössä 126 hehtaaria osakkaiden peltoja joita yhtiö vuokraa. 96 hehtaaria on säilörehulla, vilja-alaa on noin 30 hehtaaria ja viljat litistetään laakasiiloon.

Ahon mukaan onnistuneessa säilörehuntuotannossa tärkeintä on pellon peruskunto, eli vesitalous ja viljavuus.

”Teemme esimerkiksi pellon pinnanmuotoilun nurmea perustettaessa”, Aho kertoo.

Tilan pH-tavoite kivennäismailla on yli 6,5 ja eloperäisillä mailla noin 6. Viljelykiertona käytetään ensimmäisenä vuonna seosviljaa ja nurmensiementä, jonka jälkeen säilörehunurmea pidetään 3–4 vuotta. Nurmi täydennyskylvetään aina toisena satovuonna.

Säilörehua korjataan kolme satoa. Lannoitteena käytetään lietettä multaamalla sekä väkilannoitteita ja myös kolmas sato lannoitetaan.

”Perusajatus on lammikot pois, heinikot täystiheiksi, lannoituksessa ei aikailla”, Aho sanoo.

Urakoitsija hoitaa Maitolaiturin lietteen levityksen ja rehun korjuun sekä puinnin ja viljan litistyksen. Ennen urakoitsijan saapumista Aho kertoo yhtiön tekevän valmistelevia töitä.

”Tavoitteena on saada vesi pois pelloilta, kivet kerättyä, liittymiä tarpeeksi ja tiet kuntoon. Tilusrakennetta parannellaan pidemmällä aikavälillä. Myös sopimusten urakoitsijan kanssa tulee olla selvät ja tarvikehankinnat järjestyksessä.”

Työn lähestyessä tehdään tarkempi työnjako.

”Sovitaan urakoitsijan kanssaalustavasta tavoiteajankohdasta,pinta-alasta, säilöntäaineesta ja esimerkiksi oman työn ja kaluston osuudesta töissä. Siilot valmistellaan, työnjako tehdään tilalla selväksi kaikille ja toimistolle varataan paljon kahvia, pullaa ja muuta evästä.”

Urakoitsijan kanssa asiointi on Ahon mukaan ollut helppoa ja joustavaa.

”Omassa toiminnassa on ollut toivomista esimerkiksi kasvustojen seurannan osalta. Oma yhteydenotto jää välillä myöhäiseksi, sopimuspelloilla saattaa olla kiviä ja kulkuväylien parantamistarvetta on vielä.”

Urakoitsijalta Aho odottaa sitoutumista siihen, mitä on sovittu ja tietoa tulevan tai tulevien kausien suunnitelmista ja muutoksista.

”Konekannan pitää olla ajan tasalla ja kunnossa, kuten riittävän suuret renkaat ja oikeat rengaspaineet. Hyvä töiden organisointikyky ja kustannusajattelu myös asiakastilan näkökulmasta on toivottavaa. Äkillisistä muutoksista tulisi tiedottaa myös asiakkaille nopeasti.”

Työn päätyttyä Aho toivoisi urakoitsijalta muutakin kuin laskua. Käytäisiin yhdessä läpi, mikä toimi hyvin, missä oli parannettavaa sekä raportoitaisiin mahdolliset sadonmittaustulokset.

Maitolaiturilla säilöntäaine valitaan olosuhteiden mukaan, viime aikoina on siirrytty biologisten säilöntäaineiden suuntaan. Laakasiilot peitetään vakuumi- ja pintamuovilla, reunapainoilla, tuuliverkolla ja sen päälle harvakseltaan laitettavilla autonrenkailla.

”Pintarehun säilymistä pitäisiparantaa, pelkkä vakuumimuovi yhdessä pintamuovin ja verkon kanssa ja painotus renkailla ei aina riitä priimatulokseen. Sadonmittaustulokset ovat myös toistaiseksi hyödyntämättä”, Aho kertoo.

Huonoina aikoina pitäisi Ahon mukaan panostaa tärkeimpiin tuotannontekijöihin; kalkitukseen, vesitalouteen, siemenseoksiin ja lannoitukseen.

Urakoinnilla tehoa

Säilörehupäivien urakoitsijapuheenvuoron piti Ville-Matti Vuollet Kalajoen Neliveto Oy:stä.

Viime kesän ensimmäisellä sadolla Nelivedon New Holland FR9080-ajosilppurilla tehtiin 523,74 hehtaaria ja FX40-ajosilppurilla 454,93 hehtaaria ajalla 12.6.–6.7.

Korjuuteho oli 4,74 ha/moottoritunti ja hakkurituntia kohden laskettuna 7,21 hehtaaria. Kesän keskiarvo oli 53,03 hehtaaria korjuupäivää kohti kahdella koneella korjattuna.

”Koneilla saadaan tehoa korjuuseen, mutta samalla riskit kasvavat. Uusi tekniikka tuo uusia mahdollisuuksia, kuten sadonmäärityksen, joka tuottaa lisäarvoa asiakkaalle ja urakoitsijalle”, Vuollet sanoo.

Koneurakointi on pääomavaltainen ala, mikä aiheuttaa haasteensa.

”Esimerkiksi uuden ajosilppurin hankintahinta on noussut yli 50 prosenttia. Vuonna 2008 ajosilppurin arvonlisäveroton hinta oli noin 200 000 euroa, kun vuonna 2016 hinta on noin 300–400 000 euroa”, Vuollet sanoo.

Koneurakoinnissa korostuu myös ihmisten tärkeys.

”Osaamista ei saa koulusta eikä kaupasta, ketjun luottomiehet ovat äärimmäisen tärkeitä. Yrittäjäksi kasvetaan ja henkisen pääoman kasvu on nopeampaa kuin taseen. Myös konerikot on helpompi paikata kuin ihminen.”

Grafiikka: Wilma Julkunen

Aiheeseen liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?