Päivityksillä uutta tehoa lypsyyn - SAC RDS Futureline Elite -lypsyrobotti

Tanskalaisen SAC:n valmistamasta RDS-lypsyrobotista julkistettiin tuorein versio, RDS Futureline Elite, viime syksynä. Perusrunko on pysynyt samanlaisena, mutta käyttäjiltä saadut kokemukset ja parannusehdotukset vievät RDS:ää jälleen eteenpäin.
Robotti toimii samalla tavoin molemmille bokseille eli siinä ei ole kätisyyttä. Lehmällekään ei ole väliä sillä, kummalta puolelta lypsetään.

Ensimmäinen SAC:n valmistama lypsyrobotti asennettiin toimintaan vuonna 2000. SAC:n lypsyrobotin perusajatuksena on alusta lähtien ollut käyttää robotin käsivartena teollisuusrobotin käsivartta. Yhdellä käsivarrella voidaan hoitaa kahta lypsyboksia.

Tuorein versio SAC:n RDS-lypsyrobotista esiteltiin viime syksynä Eurotier-näyttelyssä ja nyt uutuus on tullut myyntiin myös Suomessa.

SAC:n näkemyksen mukaan uusien teknisten muutosten pitää hyödyttää maidon laatua, lehmää sekä maidontuottajaa.

”Nämä ovat yhtiömme kolme perusajatusta”, sanoo SAC:n lypsyrobottikehityksestä vastaava Arnold van Leeuwen.

Kokemukset käyttöön

Van Leeuwen kertoo, että uutta mallia suunniteltaessa kuunneltiin sekä asiakkaiden, myyjien että yhtiön omien suunnittelijoiden näkemyksiä. Näiden kokemusten perusteella on tehty useita teknisiä parannuksia lypsyrobottiin.

Uudessa robottimallissa suurimmat muutokset on tehty lypsyboksiin. Väkirehukaukalon rakenteelliset muutokset mahdollistivat lypsyboksin lyhentämisen, mikä tekee RDS:stä kompaktimman oloisen.

”Ruokintakaukaloon voidaan johtaa jopa kolmea eri rehua, myös nestemäisiä jakeita. Kaukalo on nyt entistä helpompi puhdistaa ja rehun hukkaantuminen on vähäisempää kuin edellisissä malleissa”, van Leeuwen sanoo.

Erityisesti kiinnitettiin huomiota lypsyn jälkeen tehtävään vedinten desinfiointiin. Uudessa järjestelmässä vetimet saadaan desinfioitua paljon entistä paremmalla kattavuudella.

Vedinspraylle on entisten kahden sijasta neljä suutinta ja ne on asennettu kiinteästi runkoon. Vedinhoito- tai desinfiointiaine suihkutetaan paineella ja samanaikaisesti sen leviämistä vedinten ja utareen pinnalle edistetään suihkuttamalla suuttimien kautta paineilmaa.

Päivitys alentaa kustannuksia

Van Leeuwenin mukaan lypsyrobotin ylläpitokustannusten ja huoltokustannusten on oltava niin alhaisia kuin mahdollista. Lypsyrobotti onkin esimerkki laitteesta, jota ei välttämättä tarvitse uusia määräajoin, vaan päivittämällä se saadaan pysymään mukana teknisessä kehityksessä.

Van Leeuwen kertoo, että SAC haluaa uudistuksissaan pitää erityisesti mielessä sen, että uudet tekniset parannukset voidaan viedä myös yhtiön vanhempiin lypsyrobottimalleihin.

Esimerkki tästä filosofiasta on vetimet hakevan kamerajärjestelmän kehitys. Uudessa RDS-mallissa on alkuaikojen analogisen kameran sijasta käytössä IP-kamera, mutta ohjelmistoa päivittämällä vanhallakin kameralla pärjää. Ohjelmapäivityksestä on maksettava päivitysmaksu.

Alkuperäisissäkin versioissa ollut kamera on yhä käyttökelpoinen, sillä 14 vuotta sitten käyttöön otettujen robottien alkuperäisiä kameroita on edelleen toiminnassa.

Arnold van Leeuwenin mukaan uudella ohjelmistolla vetimet kuitenkin löydetään ja pystytään kiinnittämään nopeammin kuin aikaisemmilla ohjelmistoversioilla.

Itseoppiva järjestelmä

RDS:n viimeisimmässä versiossa on aiempien versioiden tapaan käytössä kameran ja laserin yhteiskäyttö lypsinten kiinnityksessä. Kamerajärjestelmän ohella myös laseria on päivitetty hieman vahvemmaksi.

Kun uusi eläin tulee lypsettäväksi, robotti alkaa opetella sen utareiden koordinaatteja. Ensimmäisellä kerralla RDS mittaa utareen korkeuden ja hakee neljä peruspistettä, joiden mukaan seuraavat kiinnitykset tehdään.

”Joka kerta, kun lehmä tulee lypsylle, utare kartoitetaan uudelleen. Lypsyrobotti on siis itseoppiva, koska se tietää aina edellisen kiinnityskerran koordinaatit”, van Leeuwen sanoo.

Kun eläin tulee lypsettäväksi poikimisen jälkeen, on robotin muistissa jo utareen aiemmat mitat, joten robotti tietää jo suunnilleen, minkälainen utarerakenne kullakin eläimellä on.

”Eli ihmisen ei tarvitse mennä väliin lainkaan. Tiedämme jo eläimen ja utareiden pituuden, joten ensimmäisellä lypsykerralla poikimisen jälkeen saadaan jo informaatio seuraavaa lypsyä varten.”

Robottikäsivarren voi kuitenkin tarvittaessa pysäyttää, jolloin lypsimet voi kiinnittää käsin.

Jokaisen lypsyn jälkeen esikäsittelyastia ja vedinkupit puhdistetaan ja desinfioidaan höyryllä. Jos lehmällä on ongelmia maidon solupitoisuudessa tai se on lääkehoidossa, kaikki maidon kanssa kosketuksissa olevat komponentit pestään. Koko järjestelmä pestään 2–3 kertaa päivässä yksisuuntaisella pesulla, joka kestää 16 minuuttia.

Maito puhalletaan tankkiin paineella. Sen jälkeen järjestelmä huuhdellaan nopeasti kylmällä vedellä, pestään kuumalla vedellä ja pesuaineella sekä huuhdellaan kylmällä vedellä, että putkiston lämpötila saadaan alas. Lopuksi putkisto puhalletaan kuivaksi paineilmalla. Pesuprosessi kestää 16 minuuttia.

Vanha tuttu käsivarsi

Käsivarsi on edellisten versioiden tapaan japanilaisen Motomanin valmistama, ja sitä käytetään yleisesti teollisuusrobottien käsivartena. Alun perin käsivarsi oli ABB:n valmistama. Alkuperäisen käsivarsimallin valmistaminen kuitenkin lopetettiin ja SAC joutui etsimään uuden yhteistyökumppanin.

”Motoman oli erittäin kiinnostunut tekemään haluamamme muutokset heidän standardikäsivarteensa, ja päätimme vaihtaa käsivarren toimittajaa.”

Teollisuusroboteissa käsivarsi liikkuu yleensä erittäin nopeasti, mutta lypsytyössä käsivarren liikenopeus on vain noin 30 % maksimista.

”Tämä sen takia, että lehmä ei säikähtäisi, kun se on lypsyboksissa. Käsivarsi tekee vain vedinten puhdistuksen ja kiinnityksen, joten se ei työskentele samaan tapaan kuin teollisuusrobotit tekevät. Laskennallinen käyttöikä lypsyrobotin käsivarrella onkin yli 21 vuotta.”

Uutuutena RDS:ssä on myös mobiilisovellus, jonka kautta farmari pääsee hallinnoimaan lypsyjärjestelmää.

”Sovellus on saatavilla sekä And- roid- että iOS-käyttöjärjestelmille”, van Leeuwen kertoo.

Sovelluksen kautta voidaan tehdä kaikki samat toiminnot kuin tietokoneen käyttöliittymänkin kautta. Ensimmäinen käyttökuukausi on ilmainen, sen jälkeen maksu on muutamia satoja euroja vuodessa.

Data on viljelijän tietokoneella, mutta esimerkiksi huoltomiehellekin voidaan antaa käyttöoikeus.

Uutta myös vedinkumissa

RDS-lypsyrobotin vedinkumi suunniteltiin uusiksi, koska lypsyprosessi haluttiin uudistaa. Uusi kumi on kulmikas, entinen oli pyöreä.

”Kantikkaalla kumilla on parempi lypsettävyys, erityisesti korkeatuottoisilla lehmillä”, van Leeuwen sanoo.

Uudella vedinkumimallilla maitoa voidaan siirtää entistä pienemmällä ilmamäärällä. Ilmaliittymä on pohjan sijasta puolessa välissä vedinkumia. Kun ilmamäärä on vähäisempi, myös maidon muokkaantuminen vähenee ja näin maidon laatu pysyy parempana.

RDS:n huolto suositellaan tehtäväksi 4 kertaa vuodessa. Huollon sisältö voidaan määritellä sopimuksessa ja osan huoltotoimista voi tehdä omatoimisesti.

Letkut suositellaan vaihdettavaksi kerran vuodessa ja nännikumit kestävät 2 500 lypsykertaa.

Kahden boksin RDS lypsää vuodessa parhaimmillaan 1,2 miljoonaa kiloa maitoa.

”Aiemmilla RDS:n versioilla pystyttiin lypsämään enimmillään 1,1 miljoonaa kiloa maitoa vuodessa. Näkemyksemme mukaan yhden boksin systeemillä pystytään lypsämään 65 lehmää ja kahden boksin järjestelmällä jopa 120 lehmää”, Arnold van Leeuwen toteaa lopuksi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?