Kunnon apetta - Naudan ehdoilla

Ruokintalaitteiden kehittyessä ja tarkkuuden parantuessa pystytään palvelemaan ruokinnan tärkeintä asiakasta eli lehmää entistä paremmin.
Silokingin vaunuissa mattokuljetin taittuu vaunun alle jakoa varten. Ratkaisulla on pyritty välttämään rehun jääminen jumiin purkuluukun ja mattokuljettimen kulmaan.

Tarkasti määritetyllä ruokinnalla pystytään vaikuttamaan suoraan ruokintakustannukseen, mutta välillisesti myös muihin kustannuksiin. Optimaalisella rehustuksella ruokitut eläimet ovat terveempiä, mikä pienentää lääkintäkuluja sekä uudistuskustannuksia.

”Tiedämme mitä nauta tarvitsee, mutta kysymys onkin siitä miten saamme sen syötettyä”, saksalaisen Silokingin Richard Vogt kertoo. Silokingin valikoimiin kuuluu apesekoittimia sekä traktorikäyttöisinä, itsekulkevina että kiinteinä versioina.

Vogt huomauttaa, että nauta saa käytännössä vähintään kolmea erilaista seosta.

”Ensin on tietokoneella laskettu ape, oikeasti sekoitettu ape ja vielä erikseen lehmän sulattama ape.”

Eroja seoksiin kertyy niin ikään helposti. Esimerkkinä Vogt käyttää väkirehujen lisäystä.

”Tiistaista torstaihin jaksetaan työ tehdä tarkasti. Perjantaina on kiire kaupungille ja esimerkiksi viljaa meneekin 100 kiloa suunniteltua vähemmän. Lauantaina edellisen illan juhlat väsyttävät, jolloin tarkkuus jälleen kärsii. Maanantaisin taas ketään ei työnteko kiinnosta.”

Säilörehun tarkkuudessa voi olla vielä huomattavasti enemmän heittoja. Mittayksikkö saattaa olla tarkkojen kilojen sijaan esimerkiksi ”kolme kauhallista”.

Vogt oli tietoinen tilojen tiukasta taloustilanteesta ja huomautti, että ruokintakustannukseen voi alkaa vaikuttaa heti, poliittiset päätökset vievät aikaa.

”Tärkein asia ruokinnassa on päivittäisen työn tarkkuus ja tehokkuus. Mukavuus ei ole ylellisyyttä, vaan se motivoi tekemään asiat oikein ja tarkasti”, Vogt linjaa.

Vogt luennoi aperuokinnasta ja kertoi Silokingistä huhtikuussa Haapajärven maatalousoppilaitoksella Agritekin järjestämässä apevaunupäivässä.

Ruokinnan perusteet

Rehuseoksen on täytettävä märehtijän vaatimukset ravintotarpeessa. Seoksen pitää olla tasaista, jotta lehmä ei pysty lajittelemaan sitä, seassa ei saa olla pilaantunutta rehua tai vieraita materiaaleja, paalien pitää olla leikattuja ja seoksen on oltava tuoretta. Aperuokinnan idea on Vogtin mukaan siinä, että pötsin pH saadaan pidettyä mahdollisimman tasaisena.

”Kun pötsin pH laskee väkirehuannoksen myötä, rehunkäyttö heikentyy. Kun väkirehu sekoitetaan nurmirehuun niin pH ei laske yhtä paljoa. Siksi lehmä syö enemmän rehua aperuokinnassa kuin erillisruokinnassa.”

Rehujen määrä ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, vaan myös rehujen sulavuusaika vaikuttaa pötsin toimintaan.

”Rehustuksessa pitää olla tarpeeksi kuitua, joka stimuloi pötsin toimintaa. Liiaksi muussattu rehu ei stimuloi”, Vogt sanoo.

Tällöin rehu myös imee kosteutta pötsissä ja painuu pötsin pohjaan, mikä pidentää sulamisaikaa ja rehunkäytön hyötysuhde heikkenee.

Vogt neuvoo, miten rehuseoksen ominaisuuksia voi tutkia lasipurkkitestillä. Lasipurkkiin laitetaan lämmintä vettä ja purkkiin tipautetaan rehua, minkä jälkeen tarkkaillaan rehun uppoamista.

”Mikäli korsirehu on 20 minuutissa laskenut purkin pohjalle, ei kuitua ole tarpeeksi.”

Oikean apekoostumuksen löytäminen vaatii suunnittelua.

”Nuoressa kasvustossa on paljon energiaa ja valkuaista, mutta ei niin paljoa kuitua. Apetta voi tasapainottaa lisäämällä seokseen olkea tai kuivaa heinää kuidun lisäämiseksi”, Vogt sanoo.

Silpun pituudella on Vogtin mukaan eri merkitys ruokinnassa kuin säilönnässä.

”Lyhyt silppu on varsinkin kuivana korjattuna helpompi tiivistää hyvän säilöntätuloksen saavuttamiseksi. Ruokinnassa sopivaksi pituudeksi riittää se, että rehu on lehmän turvan leveyttä kapeampaa. Näin lehmä ei pääse helposti lajittelemaan rehua.”

Kun eri rehut sekoitetaan, on tärkeää pyrkiä välttämään lehmien rehun lajittelua. Muutoin lehmät syövät vain väkirehun, eivätkä kaikki saa samaa seosta.

Mikäli lajittelua ilmenee, kannattaa tarkkailla myös apeseoksen kosteutta. Sopiva kuiva-ainepitoisuus appeelle on Vogtin mukaan 45–50 prosenttia, kun otetaan huomioon myös väkirehut.

”Lehmän suu on kuin lapio. Kun seos on kosteampaa, tarttuu väkirehu kiinni korsirehuun, jolloin lajittelu vaikeutuu.”

”Kostea rehu on seoksen lajittuvuuden minimoimiseksi tavoiteltavaa, mutta silloin seos on herkkää muussaantumiselle. Kuivasta voi tehdä märkää, muttei toisinpäin”, Vogt muistuttaa.

Hellästi sekaisin

Hellävarainen sekoitus on erittäin tärkeää rehun oikean koostumuksen säilyttämiseksi.

”Liian mössöksi vatkattu ape ei ole koostumukseltaan sopivaa pötsille, jolloin rehuhyötysuhde heikkenee”, Vogt sanoo.

Sekoituksessa tulee Vogtin mukaan kiinnittää huomiota myös leikkaukseen. Silppuamista vaativat rehut, kuten olki ja paalit kannattaa laittaa vaunuun ensimmäisenä ja pyörittää ruuvia isommalla nopeudella, jolloin leikkaus tehostuu. Pelkkään sekoitukseen käytetään matalampia ruuvin nopeuksia.

”Terävä terä leikkaa, tylsä vain painaa ja muussaa rehua”, Vogt sanoo.

Sekoitusjärjestykseen Vogt antaa kaksi nyrkkisääntöä.

”Pitkä ennen lyhyttä ja kuiva ennen kosteaa, koska kostea rehu on herkempää muussaantumiselle. Samasta syystä mikäli seokseen tarvitaan vettä kosteuden lisäämiseksi, sekoitetaan se vasta viimeisenä.”

Väkirehut voi Vogtin mukaan lisätä missä tahansa järjestyksessä riippuen siitä, mikä tilan logistiikan kannalta on järkevintä.

”Sekoitusjärjestys voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen: olki, kuivaheinä, nurmisäilörehupaalit, nurmisäilörehu, sokerijuurikasleike, maissisäilörehu, jonka jälkeen väkirehut ja kivennäiset missä tahansa järjestyksessä.”

Vaunun rakenne

Silokingin sekoittimissa säiliö on pyritty optimoimaan niin, että korkeus, leveys ja halkaisija olisivat oikeassa suhteessa keskenään. Säiliön sisäpinta on kulmikas, mikä tekee valmistajan mukaan säiliöstä vahvemman. Säiliön yläosa on vahvistettu erillisellä renkaalla.

”Samalla kulmikas muotoilu hidastaa rehun liikettä vaakasuunnassa ja parantaa sekoitustulosta, kun rehumassa liikkuu ylöspäin”, Vogt sanoo.

Jos säiliöstä tehdään liian korkea, sekoitustulos heikkenee, rehuun kohdistuu sen rakennetta heikentävä kova paine ja sekoitusaika kasvaa. Liian suurella seinien kulmalla tehdyt säiliöt heikentävät niin ikään sekoitustulosta, pidentävät sekoitusaikaa ja vaunun tyhjennys vaikeutuu.

Myös sekoitusruuvin halkaisija, korkeus ja muoto on haettu niin, että ruuvi sopi mahdollisimman tarkasti säiliöön.

”Käytämme isoja ruuveja, jotka pyörivät hitaalla nopeudella. Sekoitusaika on lyhyempi, eikä rehu vahingoitu. Haittapuolena on järeä voimansiirto, joka maksaa enemmän. Käytämme planeettavaihteistoja, joissa on neljä planeettapyörää”, Vogt kertoo.

Pienet ruuvit pyörivät Vogtin mukaan isommalla nopeudella. Sekoitusaika on pidempi ja rehun rakenne kärsii enemmän. Voimansiirto on kuitenkin pienellä ruuvilla edullisempi.

”Pienellä ruuvilla saadaan halvempi voimansiirto, jolloin saadaan vaunu myytyä, mutta ykkösasiakkaan pitäisi olla lehmä!”, Vogt sanoo.

Silokingin valmistamissa vaunuissa on nelilöpalkkirunko, jolla on tavoiteltu parempaa kiertojäykkyyttä.

”Kantavuus riittäisi myös U-palkilla, mutta kiertojäykkyys kärsisi, mikä näkyisi epätarkempana vaakana”, Vogt kertoo.

Ape jakoon

Silokingin vaunut voi varustaa useammalla purkuluukulla. Valmistaja suosittelee ensisijaisesti purkua edestä oikealta tai takaa vasemmalta, koska rehu kiertää säiliössä myötäpäivään. Takaluukuista ape purkautuu vaunun taakse, edestä oikealta vaunun sivulle. Edestä vasemmalta purettaessa rehu tipahtaisi suoraan renkaan eteen.

”Sivujen keskellä olevia purkuluukkuja ei edes ole suoraan mallistossa, koska emme ole olleet tyytyväisiä niiden toimintaan. Jako on ollut epätasaista”, Vogt kertoo.

Kun käytetään poikittaisia mattokuljettimia, onnistuu rehun jako molemmille puolille vaunun sivulle sekä vaunun edestä että takaa. Myös yksittäisen purkuluukun alle voidaan sijoittaa mattokuljetin, jolla onnistuu jako esimerkiksi visiiriruokintapöytäänkin. Kuljettimia räätälöidään tarpeen mukaan, joten Vogt neuvoo kysymään haluttua ratkaisua, jonka jälkeen selvitetään sen toteuttamismahdollisuudet.

Kun tehdään valintaa hinattavan tai itsekulkevan apevaunun välillä, pitäisi Vogtin mukaan lisääntyneen tarkkuuden olla ensimmäinen peruste.

”Itsekulkeva on parempaa ruokintaa, ei ajansäästöä varten. Itsekulkevalla ja -lastaavalla vaunulla päästään kilon tarkkuuteen jopa säilörehulla. Toki riippuen tilan logistiikasta myös ajansäästö on mahdollista, mutta se ei saisi olla ensimmäinen peruste.”

Suunnittelua ja ohjausta

Haapajärvellä päästiin myös seuraamaan Silokingin Trailed Line Duo 2218 -apevaunua käytännössä. Alussa vaunun ruuveja pyöritettiin 30 kierroksen minuuttivauhtia, jolloin silputtiin olki- ja säilörehupaalit. Kun paalit olivat leikkaantuneet, siirryttiin sekoitusvaiheeseen jossa ruuvit pyörivät 18 kierroksen minuuttivauhtia ja seokseen lisättiin viljaa. Pienemmällä sekoitusnopeudella pyritään sekoittamaan lisätyt komponentit hellävaraisesti ilman rehun rakenteen kärsimistä. Kaksinopeuksisella voimansiirrolla ruuvien pyörintänopeuden vaihto onnistuu hytistä käsin. Kun päästään jakovaiheen loppupuolelle, voidaan jälleen kytkeä nopeampi puoli voimansiirrosta, jolloin vaunu tyhjenee paremmin.

Silokingin vaunuihin on saatavana Softstart-kytkin, jonka avulla voidaan käynnistää yksi sekoitusruuvi kerrallaan. Toinen ruuvi kytketään erikseen päälle vasta kun toinen jo pyörii. Valmistaja sanoo järjestelmän laskevan vaunua pyörittävän traktorin tehontarvetta kaksiruuvisella vaunulla 50 prosenttia. Kolmella ruuvilla tehontarve laskisi vastaavasti 66 prosenttia.

Silokingin sekoitusruuvi voidaan varustaa myös magneetilla, joka poimii metallin appeen joukosta.

”Turvallinen rehu on osa sekoituksen laatua”, Vogt sanoo.

Vaunun oman käyttöterminaalin lisäksi saatavilla on myös erillinen terminaali lastauskoneeseen, josta voi seurata vaakaa sekä reseptiä.

”Turvallisuusmääräysten takia etäkapulan toiminnot ovat rajalliset, teknisesti niiden toteuttaminen olisi mahdollista”, Vogt sanoo.

Siloking tarjoaa myös internetselainpohjaista ohjelmistoa ruokinnan suunnitteluun ja seurantaan. Seurantatiedot siirretään tietokoneelle muistitikulla. Ohjelmistoon voi antaa pääsykoodin myös esimerkiksi ruokintaneuvojalle, joka voi tarkastella tilan tietoja. Ruokintatiedot saa ohjelmistosta myös suoraan taulukkomuodossa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?