GEA Mixfeeder WIC - Apetta eteen automaattisemmin

Seosrehuruokinta, kansanomaisemmin aperuokinta, automatisoituu hyvää vauhtia. Saksalaisen GEA:n vastaus vaivattomaan nautakarjan ruokintaan on kiskoilla kulkeva sekoitin- ja jakovaunu. Ohjausjärjestelmä tuottaa tietoa monipuolisesti tuotannonhallinnan avuksi.
Ruokintapöytä on kapea ja Mixfeeder pystyy purkamaan rehuseoksen molemmille puolille vaunua yhdeltä kiskolta. Mahdollisia totaalisia ongelmatilanteita varten Kirpun tilalla on pienkuormain, jolla rehu voidaan jakaa eläinten eteen.

Nautakarjan aperuokinta on yleistynyt kovaa vauhtia sen yksinkertaisen perusajatuksen takia. Kaikki rehukomponentit – karkearehut, väkirehut ja kivennäiset – sekoitetaan tasalaatuiseksi massaksi, joka tarjoillaan eläimille. Yleisimmin aperehun tekoon ja jakoon käytetään traktorivetoisia apevaunuja, mutta halu toimintojen automatisointiin kannustaa hakemaan muunkinlaisia ratkaisuja.

Saksalaisen GEA:n ratkaisu automaattiseen aperuokintaan on ruokintajärjestelmä, jonka sydämenä on kiskoilla liikkuva sekoitus- ja jakovaunu, Mixfeeder. Karkea- ja väkirehut täytetään yhdellä vaakaruuvilla varustettuun vaunuun automaattisesti ja sekoituksen jälkeen annos jaetaan halutulle eläinryhmälle.

Täysin automaattinen ruokinta

Miehikkälässä Kaakkois-Suomessa maitoa tuottavat Suvi ja Eetu Kirppu ovat käyttäneet GEA:n Mixfeeder-ruokintalaitteistoa tammikuusta lähtien. Kirpun uudessa navetassa ahkeroivan Mixfeeder-vaunun täyttö on järjestetty automaattisesti. Pyöröpaalisäilörehu täytetään jakovaunuun GEA:n Bale Handlerilla, joka on tarkemmin katsottuna kiinteästi asennettu sähkömoottorikäyttöinen ja kaksiruuvinen apesekoitin.

Väkirehut puolestaan täytetään omassa täyttöpisteessään. Ohra–kaura–vehnä-seos ajetaan vaunuun Murskan valssimyllyn läpi ja rypsirouhe ja kivennäiset annostellaan omista siiloistaan ruuvikuljettimilla.

Vaunussa on vaaka, jonka mittaamina komponentit mitataan seokseen. Ensin vaunuun lisätään väkirehut ja kivennäiset ja sen jälkeen vaunu siirtyy säilörehun täyttöpaikalle. Säilörehu on pyöröpaaleissa ja paalit lastataan päivittäin Bale Handlerin säiliöön.

Mixfeederissä itsessään on vain akku ja pieni sähkömoottori, jota käytetään vain rehunjaossa. Sekoitukseen käytetään kiinteästi säilörehun täyttöpaikan yhteyteen asennettua 9,2 kW:n sähkömoottoria, johon vaunu kytkeytyy sakarakytkimen välityksellä.

Sekoituksen jälkeen Mixfeeder lähtee kiskoja pitkin taipaleelle ja jakaa rehun halutulle eläinryhmälle eli GEA:n terminologian mukaan boksille.

”Ruokintareseptejä on nyt käytössä 12, mutta eläimet on jaettu useampaan boksiin, sillä joillekin bokseille käytetään samaa rehuseosta”, sanoo Eetu Kirppu. ”Kaikkiaan jakokertoja on päivän aikana 6–7.”

Lehmiä on tällä hetkellä lypsyssä kuutisenkymmentä, mutta jo loppuvuonna lypsävien määrä nousee 110:een. Kun tuotanto nostetaan koko navetan kapasiteettiin, on Kirpun Mixfeederillä ruokittavanaan nuorkarja mukaan lukien parisataa päätä.

Pieni vaunu, iso sielu

Varsin pienen, vain kolmekuutioisen sekoitus- ja jakovaunun ympärille rakentuvan ruokintajärjestelmän aivot ja sielu löytyvät hallintaohjelmistosta.

”Ohjelmisto on itse asiassa ruokinnan optimointijärjestelmä”, sanoo Petteri Virtanen GEA:lta. ”Ruokinnan optimoinnilla tarkoitetaan sitä, että eläimiä ei yli- tai aliruokita, vaan kullekin ruokintaryhmälle annetaan juuri oikea määrä oikeanlaista apetta.”

Koko automaattisen järjestelmän tarkoitus ja tavoite on ruokkia karja siten, että lehmät lypsävät mahdollisimman paljon maitoa mahdollisimman pienellä rehukustannuksella, Petteri Virtanen muistuttaa.

”Ruokinta on äärimmäisen tärkeä osa maidontuotantoa.”

Jos rehu jaetaan manuaalisesti 1–2 kertaa päivässä, osa siitä ehtii mennä vanhaksi ruokintapöydällä, eikä se enää maistu eläimille. Rehun jakokertoja lisäämällä hävikkiä voi vähentää ja pieneltä tuntuvasta säästöstä kertyy isossa karjassa lopulta melkoinen potti.

”Jos rehuhävikkiä voi vähentää 5 % vuodessa, tekee se 120 lehmän karjassa noin 10 000 euroa vuodessa”, laskee Petteri Virtanen.

Mixfeederin jäljiltä rehua hukkaantuu Eetu Kirpun mukaan kottikärryllisen verran viikossa. Se syötetään tilan lampaille.

Ruokinnan optimoimiseksi rehujakeet on tietenkin analysoitava ja ruokintasuunnitelma laaditaan analyysien perusteella. Järjestelmä seuraa myös rehuvarastojen riittävyyttä, joten esimerkiksi väkirehun vähentyminen tietylle tasolle antaa hälytyksen.

Rehunkulutus saadaan suoraan järjestelmästä ryhmäkohtaisena kulutuksena tai kokonaiskulutuksena. Eri jakeiden kulutus löytyy niin ikään suoraan järjestelmästä. Tiedot voi viedä hallintaohjelmasta esimerkiksi excel-tiedostona omia laskelmia varten. Järjestelmä voi myös laskea rehukustannusta, mikäli ohjelmaan talletetaan rehujakeiden yksikköhinnat.

Eläinmäärään mukautuva ohjaus

Kullekin eläinryhmälle jaettava rehumäärä lasketaan ryhmän eläinmäärän perusteella. Kun ryhmään lisätään tai siitä poistetaan eläimiä, päivittää hallintaohjelma ryhmän tarvitseman kokonaisrehun määrän. Ryhmä voi olla myös jaettuna ”bokseihin” eli pienempiin ryhmiin, jotka voivat olla myös fyysisesti eri paikassa navetassa. Rehu jaetaan tällöin sinne, missä kunkin boksin eläimet ovat. Bokseja voi myös siirtää omina kokonaisuuksinaan ryhmästä toiseen.

”Tämä toimii hyvin, sillä olemme kokeilleet esimerkiksi yhden eläimen laittamista omaan boksiinsa ryhmässä. Robotti käy jakamassa sille eläimelle rehun sinne, missä eläin fyysisesti on”, Eetu Kirppu sanoo.

Rehumäärää voi säätää myös prosenttiasetuksella. Mikäli huomataan, ettei ryhmä jaksa syödä koko suunniteltua rehumäärää, voidaan rehumäärää pienentää antamalla ohjelmalle haluttu prosenttiosuus.

”Esimerkiksi ryhmälle annetaan 80 prosenttia kokonaisrehumäärästä. Tai vaikkapa 120 prosenttia, jos näyttää siltä, että rehua tarvitaan enemmän”, Eetu Kirppu sanoo.

Rehumäärä voidaan taas nostaa täydelle tasolle pikkuhiljaa päivittäin lisäämällä.

Takaisinmaksu montaa kautta

Automaattisen ruokintajärjestelmän investointikustannus voi tuntua suurelta, mutta sen takaisinmaksua voi ja pitääkin laskea montaa kautta, Petteri Virtanen muistuttaa. Ruokinnan tarkentamisen ja rehun käytön optimoinnin ansiosta maitoa saadaan tankkiin enemmän kuin suurpiirteisemmällä rehunjaolla. Rehuhävikin pieneneminen puolestaan tuo lisää katetta ruokintakustannuksen pienentymisenä.

”Toinen puoli on sitten rehunjaon energian kulutus, joka on tällaisella järjestelmällä pienempi kuin esimerkiksi traktorivetoisella apevaunulla”, Virtanen sanoo.

Eetu Kirppu kertoo, että uuden navetan ruokintajärjestelmäksi pohdittiin myös mattoruokkijaa tai traktorikäyttöistä apevaunua. Kiskoilla liikkuva jakovaunu tuntui sopivimmalta ja joustavimmalta ratkaisulta.

”Esimerkiksi apevaunu sitoo yhden traktorin kiinni koko ajan. Tai itse asiassa kaksi, sillä jollainhan se vaunu pitää täyttää. Monet sanovat, että vaikka alun perin on mietitty, että traktori otetaan rehunjaon jälkeen apevaunun edestä muihin töihin, niin ei sitä kuitenkaan pidemmän päälle jakseta tehdä”, Eetu Kirppu sanoo.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?