Can-Am Maverick X3 XRS Turbo R - Villi vasikka

Maverick tarkoittaa merkitsemätöntä villivasikkaa, ja sellainen on kieltämättä Can-Amin uutuus, johon on ladattu uusimmat ideat, mitä alalta löytyy. Maverick X3 on suora jatke Polariksen RZR:n aloittamalle kehitykselle. Keväisenä päivänä tarjoutui tilaisuus koeajoon, joten siihen tartuttiin.
Kuvaparissa näkee kuinka pitkä joustomatka on.

Moottori on Rotax ACE 900 turbolla terästettynä, tehoja ilmoitetaan olevan 154 hv. Turbo on Rotaxin omaa suunnittelua ja se on kehitetty nimenomaan ACE 900 -moottoria varten. Tulevaisuudessa samaa tekniikka tultaneen käyttämään vesijeteissä, jossa ACE-moottoria käytetään jo muutenkin. Variaattorin perässä on 2-portainen aluevaihteisto, joka on samassa kotelossa perän kanssa. Huippunopeus on rajoitettu 130 km/h, hitaalla alueella suurin nopeus on noin 70 km/h.

Kuljettajan tila on suhteellisen hyvin säädettävissä. Istuimessa on pituuspikasäätö kuten autoissa ja korkeussäätö on toteutettu pultti reikään -periaatteella, eli koko istuinta lasketaan ja nostetaan kiinnityskorvakkeissa olevien reikien verran. Ohjauspyörän korkeutta voidaan säätää myös pikasäädöllä. Mittaristo on kelkoista tuttu: yhdistelmä viisari- ja nestekidenäyttöä. Kojetaulussa on keinukytkimillä toteutettu tarvittavien toimintojen käyttö.

Kilpurialusta

Alustassa on haettu oppia Pohjois-Amerikan aavikoilla käytettävistä kilpureista, joilla hypitään pitkiä hyppyjä hiekkadyyneillä. Edessä on kaksoistukivarsijousitus, jonka liikevara on 55,9 cm, vaimennin on järeä Fox 2.5 Podium RC2 Piggypack. Takana on yksi järeä pitkittäinen ja kolme poikittaista tukivartta, liikevara on 61 cm ja vaimennin huima Fox 3.0 Podium RC2. Luonnollisesti kummankin pään vaimentimet ovat molempiin suuntiin säädettävät, hitaan ja nopean liikkeen säädöillä. Maavaraa on 38 cm.

Kaikissa pyörissä on kaksimäntäiset levyjarrut. Alustan mitat ovat myös perinteisiin mönkijöihin verrattuna muutamaa luokkaa isommat. Raideväli on henkilöautoluokkaa 182 cm ja akseliväli 259 cm. Koska moottorina ACE Rotax, löytyy kojelaudasta ECO mode -kytkin, jolla tehoja saadaan alennettua, sekä vihreä harjoitteluavain, joka on ensikertalaiselle hyvä opettelua varten. Kaasu on luonnollisesti sähköinen.

Jousituksen juhlaa

Vuosien varrella on tullut ajettua monenlaisilla peleillä, joissa voimaakin on ollut tarjolla hulppeasti. Tässä sarjassa Maverick ei ole tehokkain, mutta yltää ajo-ominaisuuksiltaan top kolmoseen. Alustan toiminta on yllättävä pehmeää, ajotuntuma on kuitenkin jämäkkä. Maverickilla voi ajaa mutkaan todella reilua nopeutta, se ei kallistele ja käyttäytyminen on johdonmukaista. Takavedolla sen saa kaasulla helposti luisuun, voimaa on riittävästi myös nelivedolla, jotta kaasua voi käyttää ohjaamiseen. Ajokokemukseen tuo oman mausteensa äänimaailma – se on todella hiljainen. Maverickin tullessa suoraan kohti sen moottorin ääntä ei juuri erota, kiihdytyksessäkään se juuri karjahtele. Ohjaamossa ääntä on enemmän, mutta ei sielläkään tule mieleen kireä kisakone.

Koeajo jouduttiin tekemään sänkipellolla, jota oli kevyesti muokattu. varsinaista rataa ei ollut, mutta avoimella kentällä pystyi tekemään vapaasti ohjausliikkeitä. Kiihtyvyys on rajua, mutta ei mitenkään järisyttävää, valmistaja ilmoittaa nollasta sataan taittuvan 4,9 sekuntia, takapuolituntumalla se pitänee melko hyvin paikkansa.

Tuntui hieman epätodelliselta, kuinka hyvin laite käyttäytyi nopeissa ohjausliikkeissä: Maverick menee juuri sinne mihin sitä ohjaa, vaikka mutkissa käyttää täyttä kaasua, eli periaatteessa sillä pystyy driftaamaan savipellolla.

Jarrut toimivat todella hyvin, niissä on tehoa ja lukkojarrutuksessakin alusta toimii hienosti, suunta säilyy kokoajan.

Valitettavasti pellolla oli vain yksi hyppyri, joten varsinaista patikkoa ei päästy kokeilemaan. Hypystä alastulo on pehmeää, eikä pomppimisesta tai suunnanmuutoksesta ole tietokaan. Mikäli joku ihmettelee mitä hyötyä on 61 cm joustovarasta, jos maavaraa on 38 cm, niin hyöty tulee juuri hypyssä. Ajokin noustessa ilmaan jousitus tulee ulos, ja alas tullessa iskunvaimentimet ja jouset ottavat vastaan aikaisemmin, kuin jos joustovaraa olisi vain maavaran verran. Tilanne on sama, vaikka pyörät eivät irtoaisikaan maasta, riittää kun runko nousee töyssyissä, pyörien ote ei poistu ja veto pysyy päällä.

Ajo-ominaisuuksien ollessa huippuluokkaa, herätti ihmetystä oikeastaan vain yksi seikka: miksei kuljettajalle ja matkustajalle ole 4- tai 6-piste vöitä? Tavalliset 3-pistevyöt eivät tue kuljettajaa kuten kilpurien vyöt, mutkissa joutuu pitämään ratista kiinni tosissaan. Istuimissa on kyllä kunnon vöille aukot selkänojissa. Siviilimallin ajoneuvoon ei voi tehdä kovin tiukkaa kuppi-istuinta, koska kuljettajien vartalot eivät ole samanlaisia. Vakioistuimet eivät tue kunnolla.

Maverick X3 on ajoneuvo, jossa ei ole juuri kompromisseja harrastettu. Sillä on mahdollista päästä kokemaan hyvin lähelle, miltä tuntuu istua oikean kilpa-auton puikoissa. Tähän nähden noin 30 000 euron hintalappu ei tunnu mahdottomalle. Järkevää käyttöä saattaa olla vaikea keksiä, mutta ajaminen on todella hauskaa.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?