Pitstone CUT 60 - Plasmalla rautaa poikki

Plasmaleikkuuseen siirtyminen on entistä helpompaa, sillä laitetarjonta on kasvanut ja laitesarjojen edullisimmat mallit sopivat jo hyvin kotitarvetöihin. Kokeilimme edullista plasmaleikkuria kesän aikana käytännön töissä.
Pienissä korjauksissa plasma on mainio apu, tässä korjataan karsina-aitojen saranoita.

Pientä remonttia silloin tällöin tekevänä joutuu katkomaan rautoja, että saa sopivan mittaisia palikoita milloin mihinkin. Kulmahiomakoneella leikatessa on mennyt useampikin vaateparsi kipinäsuihkusta koppuraksi, ja vaikka kuinka on hengityssuojaimet naamalla, niin aina sitä metallipölyä kuitenkin kertyy hengityselimiin. Tältä pohjalta syntyi päätös kokeilla plasmaleikkuuseen siirtymistä.

Plasmaleikkuun idea on keksitty jo viime vuosituhannella. Menetelmässä tuotetaan virtalähteen avulla valokaari, jonka läpi puhalletaan kaasua (voi olla tilanteesta ja laitteesta riippuen happea, typpeä, hiilidioksidia, argonia, erilaisia seoskaasuja tai paineilmaa). Valokaaren läpi kulkiessaan kaasu kuumentuu ja muuttuu plasmaksi, jonka lämpötila voi korkeimmillaan olla 20 000–30 000 astetta. Kuumuus on niin korkea, että metalli alkaa sulaa välittömästi, kun plasmasuihku tavoittaa sen. Metallia leikattaessa se sulaa, ja paineilmasuihku puhaltaa sulan metallin pois railosta. Kaasuleikkaukseen verrattuna ei tarvita esilämmitystä, vaan leikkuu alkaa heti. Leikattavalla materiaalilla ei ole väliä. Pääasia on, että materiaali johtaa sähköä. Käsikoneella ei päästä samoihin paksuuksiin kuin erikoiskaasuilla ja teollisuusluokan laitteilla. Invertteritekniikan kehityksen myötä koneiden koot ovat pienentyneet, ja esimerkiksi 60 A:n kone on kannettavaa mallia.

Polttoleikkaukseen erona on varsinkin se, että plasmaleikkauksessa ei tarvita kalliita pullokaasuja, 4–5 barin paineessa oleva paineilma riittää.

Laitteen valinta

Internetin ihmeellinen maailma on pullollaan kaikenlaisia koneita ja laitteita. Plasmaleikkureitakin on tarjolla ihan valittavaksi asti. Kaikkein mielenkiintoisimmissa laitteissa oli kuitenkin kaikissa sama vika: aivan liian kallis hinta. Yksi vaihtoehto alkoi kiinnostaa enemmän, nimittäin Puuilossa myynnissä oleva Pitson CUT. Merkin sisällä on valinnanvaraa runsaasti, ja hinnat alkavat parista sadasta eurosta. Leikkuutarpeeni ei ole kovin suuri, joten hintaluokaksi arvelin viidensadan euron olevan sopiva. Tällä rahalla sai 60 ampeerin nimellistehoisen laitteen, joka toimii 380 V:n jännitteellä eli voimavirralla. Kolmivaihekoneeseen päädyin sillä ajatuksella, että yleensä kolmivaihevirralla toimivat laitteet ovat tehokkaampia kuin vastaavanlaiset valovirtalaitteet. Miinuksena kolmivaihekoneessa on tietenkin sen tarvitsema korkeampi jännite, jota ei välttämättä ole reissun päällä aina tarjolla.

Käyttöönotto

Aluksi kiinnitin koneen takaosaan paineensäätöventtiilin, jossa on myös painemittari. Laitteen mukana ei tullut tarvittavia letkuja eikä pikaliittimen päitä, vaan ne piti hankkia erikseen. Kokoonpanon aika sattui myös vahinko: kun aukaisin polttimen pakkauspussia, putosi poltin lattialle ja keraaminen suuttimen suojus hajosi. Onneksi paketissa oli varasuutinsarja, josta löytyi korvaava osa.

Leikkuupolttimen kaapelin ja maajohdon kiinnittäminen oli helppoa: kaapelin pää vain työnnettiin paikoilleen ja pyöräytettiin kiinnitysruuvit kiinni. Paineilmaletku napsahti vaivattomasti pikaliittimeen. Laitteessa oli valmiiksi kiinnitettynä 16 A:n voimavirtapistoke, joten pistoke seinään ja kone käyntiin.

Toimii kaikilla sähköä johtavilla metalleilla

Hämmästykseni oli melkoinen, kun tarjosin poltinta seinämävahvuudeltaan 4 milliä paksuun neliöputkeen, sillä heti kytkimen painalluksen jälkeen alkoi kipinäsuihku lentää ja railo aukesi. Vapaalla kädellä leikkuujäljessä näkyy käden epävakaa liike, viivoitinta apuna käyttäen leikkuujälki on yllättävän siistiä. Parhaimmillaan Pitson A60 -plasma on täydellä teholla alle 15 milliä paksulla raudalla. Valmistaja lupaa 18 mm paksuuden leikkautuvan, ja kyllä se meneekin, mutta silloin aletaan olla jo äärirajoilla. Paksuimmillaan voi leikata 20 mm terästä, mutta silloin joutuu jo kikkailemaan. Alumiinia ja kuparia kokeiltiin myös – niiden leikkuussa ei ollut ongelmia.

Yksi plasmaleikkurin määräävä ominaisuus on nopeus, ja lisäksi railon ympäristö ei ehdi kuumeta, joten metallin vetely vähenee. Kipinöintiä ja roiskeita oli hieman vähemmän kuin kaasulla leikatessa. Plasma ei korvaa kaasua kokonaan, koska sillä ei voi kaasuliekin tavoin lämmittää kappaleita.

Kokonaisuutena plasmaleikkuri vaikuttaa hyvältä hankinnalta. Kesän aikana sitä on tarvittu useaan otteeseen, ja aina on toiminut. Parhaimmillaan se on ollut reikien teossa levyihin. Sopivalla sapluunalla reiät ovat pyöreitä ja reunat siistejä.

 

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?