Huoleton ilmajäähdytys - Entisajan yksinkertaista tekniikkaa

Ilmajäähdytyksestä tuli sotien jälkeen varteenotettava vaihtoehto nestejäähdytykselle, mutta monista hyvistä ominaisuuksista huolimatta meillä sen suosio rajoittui pariin traktorimerkkiin. Auto- ja työkonepuolella se oli paljon yleisempi, Kupla-Volkkarit jäähdytettiin puhaltimella, samoin monet puimurit, tiehöylät, kaivinkoneet ja vaunukompressorit.
Englantilainen Saunderson Little Universal oli ensimmäisiä ilmajäähdytettyjä traktoreita, sen valmistus alkoi vuonna 1910. Tuon ajan ilmajäähdytteiset autot viilenivät osittain ajoviimalla, mutta Saundersonin 2-litrainen sylinteri jäähdytettiin puhaltimella. Yläneen Vanhakartanoon ostettiin Saunderson L -malli heti tuoreeltaan, mutta se osoittautui täysin epäonnistuneeksi hankinnaksi. Kuvan traktori on ikuistettu Englannissa vajaat 110 vuotta sitten.

Ilmajäähdytteisiä moottoreita tehtiin jo 1800-luvulla, mutta laajemmin niitä alettiin hyödyntää vasta seuraavan vuosisadan alussa. Ensimmäisiä ilmajäähdytteisiä maatalouskoneita lienevät olleet itsekulkevat McCormick Auto Mower -niittokoneet, joita tehtiin vuosina 1897–1906.

Varhaisin ilmajäähdytetty auto oli amerikkalainen Franklin, jonka tuotanto alkoi vuonna 1902. John Wilkinsonin suunnittelemissa moottoreissa jäähdytys perustui alussa lähinnä ajoviimaan. Ilmavirtaa tehostettiin moottorin edessä olleella siivikolla, konepeiton toimiessa ilmanohjauskoppana. Moottoripyörissä ja muussa kevyemmässä kalustossa ajoviima- ja puhallinjäähdytteiset moottorit yleistyivät nopeaan tahtiin, mutta autoissa ja työkoneissa läpilyönti tapahtui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kaksi saksalaista merkkiä nousi ylitse muiden – Volkswagen ja Deutz.

Kuuma kuluttaa vähemmän

Ilmajäähdytys perustuu suureen haihduttavaan pintaan, jota viilennetään ajoviimalla tai puhaltimella. Sylinteriseinämissä on alaa rajallisesti, mutta sitä saadaan moninkertaistettua jäähdytysrivoilla. Puhallinmenetelmässä jäähdytystä tehostetaan ympäröimällä sylinterit toiselta sivulta avoimella kotelolla.

Ilmajäähdytetty moottori on nestejäähdytettyä yksinkertaisempi ja kevyempi, mutta harvemmin halvempi, jos 1-sylinteriset mallit jätetään pois vertailusta. Nestejäähdytyksessä sylinteriryhmästä ja kannesta voidaan tehdä yhtenäiset valukappaleet, mutta ilmajäähdytyksessä jokainen pytty ripoineen on oma erillinen yksikkönsä, mikä tuntuu tuotantokustannuksissa.

Käytössä ilmajäähdytys on ainakin teoriassa halvempaa. Puhallin ottaa osansa tehoista, mutta moottorin käyntilämpötila on nestejäähdytteistä korkeampi, eli 150–200 astetta, ja lukemat nousevat optimitasolle nopeammin, mikä tarkoittaa vähäisempää polttoaineen menekkiä ja pitempää käyttöikää. Nesteiden ja öljyjen sekoittumisesta ei ole ilmajäähdytyksessä vaaraa ja takavuosina arvostettiin myös moottorin jäätymättömyyttä. Pakkasnesteet kun olivat joskus niinkin arvokkaita, että ne hinnoiteltiin erikseen uutta traktoria ostettaessa.

Ilmajäähdytyksen miinuspuolta edustaa huomattavasti kovempi käyntiääni, sylintereiden ympäriltä kun puuttuu vaimentava vesivaippa. Ennen vanhaan Majurin, Nuhvin tai muun nestejäähdytteisen traktorin sai kovassakin pakkasessa hetkessä tulille, kun kaatoi moottoriin lämpimät vedet, mutta ilmajäähdytyksessä piti lämmittää moottoriöljyjä, niinpä moni Porsche- tai Deutz-kuski viritti traktorinsa alle nuotion.

Ohjaamoiden yleistyttyä ne saatiin kätevästi lämpimiksi jäähdytysnesteen avulla, mutta ilmajäähdytteisissä traktoreissa jouduttiin tekemään erikoisjärjestelyjä. Lämpöä otettiin moottoriöljystä, pakosarjasta ja joskus myös sähkölämmittimistä.

Kaikenlaiseen keliin

Saksalaiset olivat 1950- ja 60-luvuilla johtava ilmajäähdytyskansa. Isommista kaasutinmoottoreista Volkswagen lienee kaikkien aikojen tuotteliain toimija. Yli 20 miljoonan Kuplan lisäksi 4-sylinterisen boxerin teollisuusversioita käytettiin yleisesti muun muassa pienissä puimureissa.

Dieselpuolella ilmajäähdytykseen uskoivat lujimmin Porsche- Allgaier ja Deutz, muita valmistajia olivat muun muassa MWM, Güldner, Hatz, Eicher ja Normag. Ehdoton ykkönen oli Deutz, jonka ensimmäiset ilmajäähdytteiset nelosdieselit kehitettiin sota-aikaan armeijan tarpeisiin. Steyrin 8-sylinterisissä tela-ajoneuvoissa oli runsaan bensiinikulutuksen lisäksi ongelmia ääripäiden sääolosuhteissa, mutta vaivat korjaantuivat, kun tilalle vaihdettiin Deutzin uusi ilmajäähdytetty 60 hv:n F4L 514, joka toimi niin Siperiassa kuin Saharassakin.

Ilmajäähdytteisten traktoreiden suosio oli suurimmillaan 1950- ja 60-luvuilla, jonka jälkeen niiden tekeminen jäi Deutzin, italialaisen Samen ja venäläisen LTZ:n varaan. Maansiirtokoneissa ja paikalliskäytössä niillä oli merkittävä rooli huomattavasti pitempään. Raskaammassa kalustossa ilmajäähdytys on käynyt harvinaiseksi, mutta pienmoottoreissa menetelmä tulee säilymään vielä ikiajat. 

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?