Viljelystapa ja rengasvalinnat

Viljelytapa, sekä koneiden tyyppi ja paino vaikuttavat rengasvalintoihin. Suuntaus on kohti leveiden ykköspyörien käyttöä. Vaikka rengasteknologia on jatkuvasti kehittynyt, asettavat suuret akselikuormitukset haasteen. Miten yhdistää siirtoajon ja peltotyön vaatimukset?
Puolihinattava aura kulki testissä hyvin, sillä traktorin takarenkaiden ilmanpaine voitiin pudottaa alhaisemmaksi (1,0 bar ja 65,5 kN kuormitus) kuin 5-teräisillä nostolaiteauroilla. Valtran N174 oli toki (121 kw) tälle auralle aivan kokoluokan alarajalla. Moottoritehon sallima maksiminopeus oli juurikin taulukon (seuraava aukeama) ilmoittama 6 km/h.

Kesän 2017 rengastestit PRT Testiradalla viimeisteltiin elokuussa pelto-osiolla, jossa otimme tuntumaa siihen, miten renkaat käyttäytyivät erilaisissa perusmuokkauksen olosuhteissa. Kahdella koe-Valtralla sekä kultivoitiin että kynnettiin kaikilla testirenkailla. Auroina oli nostolaitekiinnitteisten 5-teräisten ohella myös puolihinattavat 7-teräiset paluuaurat. Kultivaattori oli 3 metrinen. Lisäksi olimme jo aiemmin keväällä saaneet tuntumaa jankkuroinnista Nokian Hakkapeliitta TRI palarenkailla.

Nokia, BKT ja Firestone

Kokeilurenkaista BKT ja Firestone edustavat klassista vyötyypin riparengasta. Molemmat ovat ns. standardirenkaita ilman IF tai VF luokitusta. Käytännössä tämä näkyy rengaspaineissa, jotka ovat IF- ja VF-luokituksissa alhaisemmat kuin vakiorenkailla.

Nokia Hakkapeliitta TRI on maantieajoon suunniteltu palakuviorengas, joka toimii myös kuivissa ja kovapintaisissa pelto-olosuhteissa yllättävän hyvin. Pariasennus ja nurmiurakoinnin työt olisivat myös mahdollisia. Tilanne olisi vielä suotuisampi, jos 38 tuuman vanteelle olisi saatavissa vielä nykyistä (540 mm) leveämpi vaihtoehto.

Renkaiden varsinaista vertailua emme tehneet, koska olosuhteet pellolla vaihtelivat päivien ja työvaiheiden välillä. Sen sijaan yleisiä suuntaviivoja ja havaintoja saimmer runsaasti.

Ilmanpaine kompromissina

Raskaiden nostolaitekoneiden – kokeessamme 5-teräisten paluuaurojen – kanssa joudutaan vaativaan tilanteeseen, jossa sitä oikeaa ilmanpainetta ei tahdo löytyä. Akselikuormitukset ovat melkoisia ja lisäksi auran kuljetusasento on aina hieman toispuoleinen, jolloin jompikumpi takarenkaista kuormittuu toista enemmän. Yhdistettynä tavoiteltuun korkeaan siirtonopeuteen maantiellä, joudutaan päivän mittaan ajamaan huomattavasti korkeammalla painealueella, kuin mitä varsinaisessa kyntötyössä voitaisiin käyttää (graafi 1).

Ilmanpainetta kyetään harvoin passaamaan pellolle tultaessa, ja optimia korkeammat paineet näkyvät ensimmäiseksi kosteissa olosuhteissa, kun luisto alkaa kasvaa. Maa alkaa myös hiljalleen tarttua renkaaseen. Maantieajoon passattu Hakkapeliitta TRI palarengas oli tältä osin tietenkin herkin.

Käytännön pelto-olosuhteissa maan kosteustilanne onkin herkimmin työhön vaikuttava muuttuja. Huomasimme tämän myös elokuisissa testivedoissa, kun eri päivien välille osui myös sadekuuroja. Kuivasta kosteaksi muuttunut pellon pinta näkyi heti luiston selvänä kasvuna.

Tasaista suorittamista

Emme testijärjestelyiden luonteesta johtuen aseta riparenkaita mihinkään järjestykseen, koska suurin erottava tekijä oli maaperän olosuhteet, ei rengas.

Kokonaisuutena molemmat riparenkaat pitivät kynnössä todella hyvin, kuten oheisesta taulukosta on luettavissa. Olimme lisäksi siirtoajon (40 km/h koekoneella) vuoksi pakotettuja käyttämään pellolle hieman liian korkeaa painetta (1,6 bar takana ja 1,2 edessä). Pellolla maltilla ajaen olisi paine voinut olla takana luokkaa 1,0 bar, jolloin renkaan pito ja puhdistuvuus olisivat parantuneet ainakin jonkin verran.

Pienellä luistolla

Uudenkarheat renkaat luistivat kuivahkolla mulloksella alle 10 prosentin arvolla, mutta sadekostealla mulloksella luisto nousi heti puolitoista ja paikoin jopa kaksinkertaiseksi. Ero on näinkin suuri, koska koealue oli muokattu mullokselle muutamaa päivää ennen testiä, ollen näin pehmeämpi kuin normaalissa kyntötilanteessa.

Tehoa puolihinattavalla

Puolihinattavalla auralla kuivan mullosen osalta luistoluvut olivat myös todella alhaiset – vain hitusen korkeammat kuin 5 teräisellä auralla. Valtra N174:n 175 hevosvoimaa muuntuivat todella tehokkaasti vetovoimaksi.

Nokia Hakkapeliitta TRI

Nokian palarengasta ei varsinaisesti ole tarkoitettu vetotehtäviin pellolla, mutta olosuhteiden salliessa se toimii myös peltorenkaana, kuivissa olosuhteissa jopa hyvin. Määräävänä tekijänä on palakuvion pysyminen puhtaana ja pellon pinnan kosteus, joten haasteita kyllä on. On myös huomioitava, että testimme rengas oli kapeampi kuin ripakuvioiset verrokit (540 ja 650 mm). Toivomuslistalla onkin vielä pykälää leveämpi 650 tai 710 rengas 38 tuuman vanteelle.

Erikoistilanteissa palarengas toimii hyvin, kuten kokeemme kuivan kelin jankkuroinnissa osoitti. Toinen hyvä esimerkki olisi pariasennus, jossa ripakuvioisen ykköspyörän kaverina voisi olla palarengas, tai miksei myös toisin päin. Edellytyksenä olisi renkaiden halkaisijoiden ja ilmanpaineiden sovittaminen kohdilleen. Tästä ei tosin tämän testin aikana saatu kokemusta. Aiheesta enemmän ks. KV 13/2016.

Johtopäätökset renkaiden eroista

Renkailla muokattiin sekä kosteaa että kuivaa mullosta kyntäen ja kynnöstä myös kultivoiden. Kuivalla mulloksella kynnön ja jopa kultivoinnin luistoprosentit olivat hyvin lähellä toisiaan, mutta kosteimmissa paikoissa palarenkaan luisto oli jopa kaksinkertainen riparenkaisiin verrattuna.

Kokonaisuutena riparenkaat suoriutuivat pelto-olosuhteissa merkittävästi pienemmällä luistolla verrattuna palarenkaaseen. Tämä oli tietenkin odotettavissakin. Tiiviin kuvion herkkä umpeenmuurautuminen hieman kosteammissa olosuhteissa rajaa palarenkaan peltokäyttöä.

Teksti: Jussi Knaapi, kuvat ja grafiikka: Juha Knaapi, testiryhmä: Tuomas Anttila, Juha Knaapi, Jussi Knaapi

Liittyvät artikkelit

Pintapaineita pienemmiksi

KV 06/2018 19.04.2018
Kiinnostuitko aiheista?