Charles Chapman, dieselmaailman unohdettu pioneeri

Perkins-yrityksen alkuvaiheet ovat hyvin tiedossa ja historian valokeila on kohdistunut vahvasti Frank Perkinsiin. Hän ei kuitenkaan toiminut yksin, vaan iso osa yrityksen menestyksestä perustuu yhtiökumppani Charles Chapmanin patentteihin, uutteraan työhön ja panokseen yhtiön hyväksi.
Kuuluisa kuva, jossa Perkinsin iskuryhmä on menossa Moskovaan myynninedistämisen merkeissä kesällä 1936. Dieselöity Hillman tuotiin ensin laivalla Helsinkiin, ja ajettiin sitten Leningradin kautta Moskovaan ja takaisin. Alan Richardson on keskellä ja Frank Perkins oikealla. Mies vasemmalla saattaa olla tehtaalta mukaan lähtenyt mekaanikko.

Vuonna 1889 syntynyt Frank Perkins oli koulutukseltaan insinööri ja työskenteli alkuun isänsä firmassa Barford & Perkins. Toinen britti-insinööri, Charles Chapman, oli häntä 8 vuotta nuorempi. Miehet olivat aikoinaan sattumalta saman yrityksen, Aveling & Portersin palveluksessa. Yritys valmisti muun ohessa moottorien osia.

Laman kourissa

Ajat olivat huonot 1920-luvun lopussa – laman kurimuksessa Aveling & Porters ajautui konkurssiin, kun sen valmistamien tuotteiden kysyntä väheni. Se merkitsi myös sitä, että yrityksessä työskennelleet kaksi lahjakasta insinööriä, Perkins ja Chapman, jäivät työttömiksi.

Miehet tapasivat myöhemmin sattumalta keväällä 1932. Siinä tarinoidessa Chapman sai idean uudesta esi/palokammiosta. Kun muuta muistiinpanovälinettä ei ollut, hän piirsi taskussaan olleen kirjekuoren takasivulle peukalonkynnellään idean ja esitteli sitä Perkinsille.

Perkins perustetaan

Tältä pohjalta syntyi ajatus oman yrityksen perustamisesta Perkinsin kotikaupunkiin Peterboroughiin. Toimittiin ripeästi. Perkinsillä oli omia varoja asetettaviksi uuden firman osakepääomaan 7 000 puntaa.

Charles Chapmanilla oli rahojen sijaan useita patentteja dieselmoottorien rakenteista. Osaa näistä oli hyödynnetty hitaampikäyntisten dieselien suunnittelussa Aveling & Portersilla. Sittemmin Chapman oli myös ollut ajamassa konkurssiin mennyttä yritystä hallitusti alas. Nurin menneessä firmassa oli paljon keskeneräisiä valmisteita, joista Chapman hankki omistukseensa, mm. viitisentoista moottorin alakertaa kampiakseleineen ja muine varusteineen. Niitä käytettiinkin ensimmäisiä moottoreita Perkinsillä valmistettaessa. Jo ensimmäinen Perkins-moottori oli täysin Chapmanin suunnittelema ja perustui hänen patentoituihin ratkaisuihinsa. Alkuvuosien tuotanto oli Perkinsillä pääasiassa kokoonpanoa, kun kaikki moottorien osat teetettiin alihankkijatehtaissa.

Patenttien lisäksi Chapmanilla oli muita rahaksi laskettavia omaisuuseriä, joten hänen panostensa arvoksi sovittiin tuhat puntaa. Vielä Perkins vaati, että kaikki Chapmanin keksinnöt siirretään ilman rahakorvausta pysyvästi perustettavan yhtiön, Frank Perkins Ltd:n omistukseen. Sekin maininta perustamiskirjaan tuli, että myös Chapmanin myöhemmät keksinnöt ovat ilman eri korvausta yksiselitteisesti firman omaisuutta.

Frank Perkins oli alusta lähtien kumppaniinsa nähden ”niskan päällä”. Perkins oli säätyläisperheen poika, jo toisen polven koneinsinööri. Chapman taas työläisperheen kasvatti, mikä varmasti vaikutti miehen itsetuntoon – muutenkin nöyrä persoona ei juuri tehnyt itsestään numeroa. Silti jo koulunkäynnin alussa lahjakkaaksi havaittu poika oli ehkä opettajiensa suosittelemana lähetetty yliopistokoulutukseen.

Oma moottorimallisto alkaa syntyä

Uuden yhtiön prototyyppimoottori oli suoraan 4-sylinterinen ja sille tavoiteltiin 30–40 hv:n tehoa. Alkuvaikeuksien jälkeen päästiin valmistuksessa vauhtiin, ja vuoden 1933 tuotantolukukin on tiedossa: valmiita moottoreita tuli tuotantolinjalta ulos 35 kappaletta. Sittemmin markkinoille tulleessa P-sarjassa valmistuslukujen kertaluokka muuttui kokonaan toiseksi. Lisää potkua myyntiin saatiin, kun entinen upseeri ja Perkinsin sisarenmies Alan Richardson tuli mukaan yhtiön johtoon.

Alkuaikoina nihkeästi alkanutta myyntiä ja asiakkaiden turhia en- nakkoluuloja pyrittiin torjumaan hyvillä takuuehdoilla. Chapman apulaisineen luonnosteli jopa leasing-järjestelmää muistuttavaa myyntiä, ”Perpetuity Plan”, moottorille olisi ollut ”ikivihreä käyttötakuu”. Asiaa tarkemmin pohdittaessa ajatuksesta luovuttiin. Tehtaalle palautettiin melko usein takuuna korvattaviksi rikkinäisiä moottoreita. Chapman totesi syinä tavallisimmin olleen asiakkaan oma diesel-laitteiden peukalointi. Perkinsillä otettiinkin käyttöön alalla edelleen tunnettu tapa sinetöidä syöttöpumpun tärkeät säätöruuvit. Takuuvaatimukset vähenivät oleellisesti.

Sinnikkyydellä markkinoille

Vuosien kangertelun jälkeen luottamus Perkins-dieseleihin kasvoi. Lisääntyvän kysynnän haasteissa Charles sai aikaan sen, että uuden tehtaan rakentamisen vaihtoehtona hankittiinkin runsaasti nykyaikaisia työstökoneita ja toimintaa jatkettiin Aveling & Portersin konkurssipesältä vuokratuissa tiloissa. Kannattavuuden kanssa riitti silti haasteita. Siksi yrityksen talousjohdonkin vastuulleen saanut Chapman joutui laittamaan alkuvuosina kaiken osaamisensa likoon saadakseen edes siedettäviä tilinpäätöksiä pankinjohtajille esiteltäviksi. Osinkoja ei nostettu ja ainakin johdon palkkoja jätettiin maksamatta. Arvostuseriä, kuten tehtaalla olleitten puolivalmisteiden arvoja, hinattiin tilinpäätöksissä niin ylös että hirvitti.

Kun tultiin vuoteen 1936, useita suuria valmistajia Iso-Britanniassa oli ottanut autoihinsa tai maataloustraktoreihinsa tarjolle Perkins-dieselit. Frankin ja hänen lankonsa Richardsonin tekemä tehokas lobbaus alkoi kantaa hedelmää saarivaltion lisäksi jopa Yhdysvalloissa ja Australiassa. Sinä vaiheessa Chapman oli jo lähes tyystin Richardsoninkin varjossa.

Perkins-tehdas oli vuoteen 1938 mennessä valmistanut jo kymmenisen tuhatta dieselmoottoria. Yhtiölle aiemmin ostettu 30 hehtaarin niitty Peterboroughissa oli otettu käyttöön ja nyt sinne oli rakenteilla uusi tehdas.

Moottorien P-sarja oli markkinoilla ja niitti suurta menestystä. Chapmanin harteilla oli edelleen paljon tehtäviä – hän oli tehtaan tekninen johtaja ja pääsuunnittelija. Hän toimi ylimmän johdon sihteerinä ja nyt jo ison firman talousjohdon rutiinit rahoitusneuvotteluineen kuuluivat työsarkaan. Jopa hänen omakotitalonsa oli yhä mukana yritysvelkojen panteissa.

Sodan uhan alla

Britannian valmistautuessa tulevaan maailmansotaan 1930-luvun lopulla Chapman sai tehtäväkseen konvertoida Perkins P6 -moottorista armeijalle tarkoitettu meriversio. Tehoa otettiin noin 120 hevosvoimaa ja koneessa oli lämmönvaihtimellinen vesijäähdytys, sekä Chapmanin niin ikään suunnittelemat merikytkin ja -vaihteisto. Kehitelmää asennettiin paljon pelastus- ja maihinnousuveneisiin.

Chapmanin viimeiseksi moottorisuunnitelmaksi jäi sotilaskäyttöön tarkoitettu 1 000 hv:n 12-sylinterinen moottori (ks. seuraava aukeama). Tämä 33 litran iskutilavuuden kone ei päässyt koskaan taistelukäyttöön.

Chapman ehti myös alustavasti hahmotella dieselmoottorin sovittamista lentokonekäyttöön, mutta projekti ei edennyt alkua pidemmälle.

Frankin yhtiökumppanin raskas työtaakka

Toisen maailmansodan syttymisen alla Charles Chapman alkoi kärsiä ylirasittumisesta. Työtä ja vastuuta oli yhdelle miehelle liikaa. Lisäksi yhtiön perustamisjärjestelyissä hänen etunsa jäivät huonosti hoidetuiksi, eikä niitä myöhemminkään korjattu. Chapmanilla oli nimissään vain yhtiön perustamisajan osakepääomaosuus, 1 000 puntaa, silloin enää 0,2 % 500 000 punnan osakepääomasta.

Kun Frank Perkins Ltd listautui pörssiin vuonna 1951, Chapmanin kaikista keksinnöistä Perkinsin siihen astisessa historiassa oli maksettu osinkoa puntina 16 100. Frank Perkinsin perheellä taas oli yli 11 % osakepääomasta. Hän oli nostanut osinkoja siihen mennessä 386 750 puntaa. Alan Richardson, joka omisti osakkeista 11,25 %, oli kuitannut firmasta osinkoina yhteensä 394 450 puntaa. Yrityksen oma pääoma oli noussut jo arvoon 3,5 miljoonaa GBP.

Irti yrityksestä

Chapman sanoutui firmasta lopullisesti irti vuonna 1942. Lopetettuaan Perkinsin palveluksessa Charles Chapman sai komennuksen ilmavoimien – RAF – insinööriksi. Kun toinen maailmansota päättyi, Chapman oli vielä alle 50-vuotias.

Hän päätyi perustamaan uuden yrityskumppanin kanssa firman nimeltä Compression Ignition Ltd Company (myöh. Twiflex Couplings Ltd). Mies ennätti toimia konsulttina mm. Fordin tehtaille uusien dieselmoottorien suunnittelijana. Kädenjälki näkyy melkoisen varmasti esim. vuonna 1952 esitellyn ”uuden” Fordson Major -traktorin dieselissä. Niin ikään hänen suunnittelemansa ajoneuvojen levyjarrut olivat 1950-luvulle tullessa alallaan uraauurtava keksintö. Laivateollisuudelle hän suunnitteli muun ohessa suurille tehoille tarkoitettuja mekaanisesti lukittuvia kytkinlaitteita.

Chapmanin kirjallisina töinä tiedetään kaksi oppikirjaa nopeakäyntisten dieselien suunnittelusta. Elämänkertateos, ”Perkinsin lautasiin” viittaava ”The Director`s dinner”, on loppuunmyyty.

Viimeiset vuodet

Erään brittitoimittajan haastatellessa Chapmania joskus 1960-luvulla, tämä tuli lausuneeksi: ”Olihan se Frank oikeastaan aika häikäilemätön mies”, tarkoittaen esim. sitä, kuinka epäoikeudenmukaisesti Perkins kohteli itselleen ja yritykselle enemmän kuin kullanarvoista miestä. Samassa yhteydessä Charles pahoitteli lapsellista hyväuskoisuuttaan, johon oli haksahtanut yhtiön perustamisasiakirjoja laadittaessa kesällä 1932.

Sanotaan että meriittiensä puolesta Chapman olisi ansainnut vähintään aateloinnin. Peterboroughissa ei ole edes hänen nimeään kantavaa katua tai puistoa, kuten on Perkinsillä. Chapmania on verrattu moniin maailmanhistoriaan jääneisiin keksijöihin, kuten Wattiin, Stephensoniin, Marconiin, A. Graham Belliin tai Rudolf Dieseliin.

Charles vaimoineen asui vanhuuspäivänsä, 82-vuotiaaksi, Wincelceassa Itä-Sussexissa. Sitä sanotaan Englannin pienimmäksi ”cityksi” nyt 500 asukkaallaan. Ehkä väki siellä ei kovinkaan hyvin tuntenut miehen aikaisempaa uraa nykyaikaisten dieselien kehittäjänä. 

 

Tietoja Winchelseasta: Gillian Alexander

Liittyvät artikkelit

Ford FW-30

KV 14/2018 08.10.2018
Kiinnostuitko aiheista?