MB-trac 1500 vm. -85 - Takaisin töihin

MB-trac on Unimog-maastokuorma-autojen tekniikkaa hyödyntävä traktorimallisto, joka on suunniteltu sekä pelto- että maatalouskäyttöön. Mercedes-Benz lopetti traktoreiden valmistuksen v. 1991, mutta Tracit ovat silti suosittuja työ- ja harrastekoneita varsinkin saksankielisillä alueilla.
MB-trac 1500 vm. -85

Kuljetukset vievät merkittävän osan maatalousyrittäjän työajasta, koska viljelykset ovat usein hajallaan. Tilalla tarvitaan rehuja ja lannoitteita, ja sato on myös kuljetettava kauppaan.

Useimmat kuljetukset voi ulkoistaa autoilijoille, mutta ei kaikkia. Omaa kuljetuskalustoa siis tarvitaan.

Kuorma-auto vai traktori

Tavanomaisten traktoreiden ominaisuudet on suunnattu ensisijassa peltokäyttöön, minkä vuoksi esim. polttoaineen kulutus on suurempi kuin kuorma-auton. Polttoaineen kulutusten ero pienenee sitä mukaa, kun kuorma-auton vetävien akseleiden määrä ja renkaiden kuviointi lisääntyvät.

Toisaalta tavallinen, yhdellä vetävällä akselilla varustettu kuorma-auto on käytettynä edullinen, mutta sillä ei voi ajaa pellolla kuin kuivissa olosuhteissa, ja vakuutukset ja käyttömaksut ovat kalliimpia kuin traktorissa. Yksiakselisen auton kuorman koko on pienempi kuin 6–7-tonnisessa traktorin perävaunussa, joten vaihtoehdoksi jää telillä varustettu auto, jonka vakuutukset ja käyttömaksut ovat yksiakselista kalliimmat.

Uusi tai käytetty traktori on useimmissa tapauksissa edullisin vaihtoehto. Mikäli painopiste on tieominaisuuksissa, niin kiinnostavimmat vaihtoehdot ovat JCB Fastrac tai MB-trac. Fastracien ja isompien MB-tracien painot ovat 6–8 tonnin välillä, joten perävaunun kokonaispaino voi olla parinkymmenen tonnin luokkaa. Käytännössä hyötykuormaa on vähintään yhtä paljon kuin kolmiakselisella kuorma-autolla.

Mercedes lopetti MB-tracien valmistuksen vuonna 1991, joten tarjolla olevat Tracit ovat vanhoja ja paljon ajettuja. Fastracien valmistus alkoi Mersun heitettyä pyyhkeen kehään, joten ne ovat uudempia ja tarjontaa on huomattavasti enemmän.

Osmo ja Henri Oristo päätyivät Mersuun. Heillä on usean vuoden hyvät kokemukset MB-trac 1100 -traktorista, joka on varustettu ohjaamon taakse sijoitetulla Hardi-kasvinsuojeluruiskulla.

Käytettyjä on niukasti tarjolla

MB-tracit ovat hyvässä maineessa ja varaosia on hyvin saatavissa, koska

tärkeimmät komponentit ovat enimmäkseen samoja kuin Mersun Unimogeissa tai kuorma-autoissa. Erilliselle rungolla varustetun koneen korjaaminen on yksinkertaisempaa, koska moottori, vaihteisto, hydrauliikka ja akselit ovat kaikki erillisiä ja siten myös yksittäin vaihdettavia tai korjattavia komponentteja.

Myynnissä olevien MB-trac-traktoreiden valikoima on kuitenkin pieni, ja sopivaa yksilöä piti odottaa pitkään. Useimmat Saksassa myynnissä olleet Tracit olivat teholtaan liian pieniä ja ylihintaisia. Onneksi viimein tärppäsi, ja Ruotsista löytyi kunnostusta vaativa, 6-sylinterinen yksilö, jonka pyyntihinta ei ollut aivan pilvissä.

Kaupat tehtiin tinkimisen jälkeen ja uusi hankinta toimitettiin rekalla kotikonnuille.

MB-trac 1500 vm. -85

Hankittu malli on ns. pitkä MB-trac, koska siinä on 5,8 litran kuutoskone. Tehoa on luvattu 150 DIN-hevosvoimaa, joten voima riittää edelleen useimpiin tehtäviin ja myös riittävän vauhdin pitoon, vaikka kärryn lavalla on kuormaakin.

Hankitussa koneessa oli moottorivika, minkä vuoksi sen tilalle hankittiin samankokoinen moottori käytetystä kuorma-autossa. Samaa moottorityyppiä käytetään MB-tracin uusimmissa malleissa. Se sopi Tracin keulalle pienin muutoksin.

Uudessa, kuorma-autosta kotoisin olevassa moottorissa oli kaksi kompressoria, joista ei haluttu luopua. Siksi moottorin oikean puoleista sivusuojaa piti muuttaa. Samoin jouduttiin muokkaamaan jäähdyttimen tuulitunnelia, jotta siivikko mahtui pyörimään ja työhydrauliikan ja ohjauksen pumppujen käyttöhihnat saatiin linjaan kampiakselin päässä olevan hihnapyörän kanssa.

Samalla vaihdettiin uudet kytkinlevyt ja tarkistettiin vaihdelaatikon, jakolaatikon sekä akseleiden kunto. Ne tuntuivat olevan ikäänsä vastaavassa kunnossa, minkä vuoksi niitä ei ruvettu varmuuden vuoksi korjaamaan – peltiosissa ja sähkölaitteissa oli riittävästi projektia.

Peltiosissa riitti puurtamista

Käytön jäljet ja tiesuolan vaikutus näkyivät valitettavan hyvin peltiosissa. Kuorma-autotyyppisessä rungossa ei onneksi ollut pahoja ruostevaurioita.

Ruoste oli raiskannut pahiten askelmia ja takalokareita. Ohjaamon takana oleva lava ja lokasuojat ovat samaa pakettia, joka irrotettiin. Takalokasuojista jouduttiin leikkaamaan pahiten ruostuneet palat pois. Tilalle hitsattiin turkkilevyn palaset, jotka toimivat samalla karhennettuina askelmina kun koneen lavalla kiipeillään.

Askelmat tehtiin käytännössä uudestaan. Askelmien runko tehtiin levystä taittamalla, varsinaisissa askelmissa käytettiin kuorma-autojen osia.

Lokasuojapaketti maalattiin heti hiekkapuhalluksen ja pohjamaalausten jälkeen, siis ennen sen asennusta rungolle.

Vanteet maalattiin ja niille asennettiin Nokian TR1 -palarenkaat, koska traktoria tullaan käyttämään pääosin kuljetuksissa. Samalla kasvatettiin raideleveyttä, jotta Tracin etupyörät mahtuvat kääntymään paremmin ja kääntösäde pienenee.

Ohjaamon äänieristystä lisättiin

Käytön jäljet näkyivät pahimmin ovissa ja lattiassa. Katon verhoilu oli onneksi säilynyt niin hyvänä, että pelkkä perusteellinen pesu riitti

Ruosteen poisto tehtiin ovien ja ikkunoiden irrotuksen jälkeen. Ovien ruostevauriot korjattiin ja ovikoteloiden pohjamaalin päälle vedettiin pari kerrosta äänieristysmaalia. Ohjaamon pahimmat ruostekohdat hiekkapuhallettiin.

Ohjaamosta löytyi pari hienoa yllätystä: alkuperäinen varoitus- ja renkaanvaihtovalaisin ja ensiapulaukku olivat vielä tallella alkuperäisissä säilytystelineissään.

Alkuperäinen paineilmajousitettu istuin oli rytyytetty loppuun, minkä vuoksi se korvattiin uudemmalla ja kunnostetulla istuimella.

Ohjaamon mukavuutta parannettiin asentamalla lattian alle lisää äänieristeitä. Katossa oleva lämmityslaitteen kotelo oli niin avara, että sinne voitiin asentaa toinen lämmityslaitteen kenno sekä raitisilmapuhallin – ilmastoinnin rakentamiseen ei sentään ryhdytty.

Sata sähköliitosta

Ajan hammas oli purrut pahoin sähkölaitteisiin. Henri Oristo teki ohjaamon sähkölaitteille sekä ajo- ja työvaloille uudet sähköjohtimet. Työ vei aikaa, koska sähköliitoksia piti tehdä lähes sata.

Sähkölaitteita uusittiin samalla vastaamaan paremmin nykyajan vaatimuksia. Traktoriin eteen ja taakse asennettiin lisätyövaloja ja ohjaamoon erilaisten sähkölaitteiden tarvitsemia pistokkeita, joita varten piti vetää johdot ja asentaa tarvittavat käyttökatkaisimet.

MB-trac edustaa vielä sitä konesukupolvea, jossa vaihteita ja muita hallintalaitteita käytetään käsivivuilla. Käsijarru toimii sen sijaan paineilmalla kuorma-autojen tapaan, myös aluevaihteen vaihto ja voimanoton sekä nelivetojen kytkennät toimivat pneumaattisesti. Paineilmajärjestelmän komponentit olivat onneksi kestäneet ajan hammasta hyvin.

Katsastus sujui jouheasti

Kunnostukseen kului käytännössä pari talvea. Mersu rekisteröitiin elokuussa 2016. Rekisterikatsastus sujui melko helpolla, koska Veho oli tyypittänyt Trac 1500 -mallin Suomeen. Ohjaamosta löytyi lisäksi ruotsalaisen tyypitysviranomaisen tarra, mikä helpotti katsastusta. Tästä opimme sen, että viralliselta näyttäviä tarroja ei kannata poistaa!

Rekisteröintiä helpotti se, että ruotsalaisten rekisteripapereiden kopiot olivat tallella ja TSH:n alkuperäisten dokumenttien kopiot löytyivät – henkilökunnan suosiollisella avustuksella – Luke Vakolasta.

Onneksi uusia traktoreita ei enää tarvitse erikseen tyypittää Suomessa. Traktorin rekisteröinti ja työturvallisuustarkastus olivat ennen EU:ta iso ja kallis projekti. Vakolassa tehdyt mittaukset katon lujuustesteineen olivat suhteellisen helppoja läpäistä, mitä ei valitettavasti voinut sanoa Työsuojeluhallituksen virkamiesten tekemästä traktorin työturvallisuuden tarkastuksesta. Se oli tulkintamahdollisuuksiensa vuoksi todella vaativa prosessi, jota voitaisiin nykyään kutsua jopa simputukseksi.

Odotukset toteutuivat

Viljan ajo sujui Mersulla odotusten mukaisesti. Sillä vedettiin tehokkailla jarruilla varustettua Krampe-perävaunua, jolla viljan ajo sujui mallikkaasti. Perävaunun irrotus paljasti kuitenkin sen, että jarrujen tehoa oli parannettava, mikä tehtiinkin seuraavana talvena.

Ajo-ominaisuudet ovat etuakselin kierrejousten ja keskelle sijoitetun ohjaamon ansiosta hyvät, ne päihittävät monet uudet traktorit mennen tullen. Palarenkaat ovat hiljaiset eivätkä tärise tiellä. Ne myös pitävät hyvin kuivalla pellolla, mutta tukkeutuvat helposti märissä olosuhteissa.

Ohjaamon melutasoon alentamiseen tehdyt panostukset kannattivat, sillä ohjaamon melutaso on edelleen Vakolan mittaamissa lukemissa, mikä tarkoittaa sitä, että kulumisen aiheuttama jyrinät on saatu lisämateriaalien avulla kompensoitua.

Mitä tekisin toisin?

”MB-trac on suosittu harrastekone, johon on saatavissa osia myös tarvikemarkkinoilta. Kaikki lokasuojat ja askelmat kannattimineen olisi ehdottomasti kannattanut hankkia tarvikkeena. Osat olisivat maksaneet hieman yli tonnin, mutta aikaa ja vaivaa olisi säästynyt paljon”, toteaa Osmo Oristo.

Maantiesuola on jatkuva riesa, sillä Mersu on maantieajossa ympäri vuoden. Ruoste kukkii jo lokasuojien koloissa, josta vanhaa ruostetta ei saatu riittävän tarkasti pois, vaikka pohjamaalaus tehtiin mahdollisimman hyvin. MB-trac 1500 -traktorin kunnostus oli niin suuri projekti, että lopputuloksen toivoisi pysyvän hyvän näköisenä mahdollisimman pitkään.

Kunnostuksen ensisijainen tavoite oli kuitenkin saada käyttöön toimivat ja mukava työkone, missä onnistuttiin hyvin.

Kannattiko?

Rahaa ja etenkin aikaa projektiin upposi merkittävä määrä. Kunnostus onnistui hyvin, sillä tarvittavia osia oli saatavana sekä Veholta että kuorma-autojen tarvike- ja purkuosista. Esimerkiksi ohjaamon lasien kumitiivistettä jouduttiin odottamaan päivä, koska koko tarvittavaa määrää ei ollut Vehon paikallisen pisteen varastossa. Kuorma-auton osien hintataso on suurista valmistusmääristä johtuen kohtuullisempi kuin monissa maatalouskoneissa. Tehdaskunnostettu vesipumppu maksoi vaihto-osana 180 euroa ja osa löytyi Suomen keskusvarastosta.

Kustannukset on saatu koneen arvon nousuna takaisin. Vastaavien käytettyjen MB-tracien hintalappu on Saksassa 40–50 000 euroa, uudemmista ja samalla myös harvinaisemmista malleista pyydetään jopa lähes sata tonnia!

Mersulla on vajaan kolmen vuoden aikana kärrätty 3–4 miljoona kiloa viljaa ja muita tarvikkeita. Tracia ei kuitenkaan ole käytetty muihin tilan töihin. Se on kuitenkin hyvä reservi siltä varalta, että joku muu traktori laukeaa kesken sesongin.

Vanhan traktorin käyttö töissä vaatii viitseliäisyyttä. Siksi Tracin hankinta on laskettava osittain koneharrastuksen piikkiin. Kuten eräs kaveri totesi käytyään Mersun ohjaamossa: ”harrastus se on tämäkin”.

 

 

Teksti: Uolevi Oristo, kuvat: Henri Oristo, Uolevi Oristo

 

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?