Vertailussa niittyleikkurit - Neljän konstin koneet

Perässäkäveltävät niittyleikkurit eivät ole Suomessa kovin yleinen näky, vaikka niille riittäisikin työsarkaa monen pihan perällä tai navetan takana. Vertailimme neljää erityyppistä niittyleikkuria monipuolisesti erilaisissa leikkuutöissä ja selvitimme kunkin koneen vahvuudet ja heikkoudet.
Koneviesti vertaili neljää eri tyyppistä niittyleikkuria. Leikkuupään tyypistä riippuen laitteet sopivat aina pihanurmikon ajosta horsmikon kaatamiseen. Testissä oli mukana: Kellfri 27-FT51, Lumag HGM 87555, McCulloch MPF72B ja Rolec Max RL2006 B.

Ruohotrimmeri tai tehokkaampi heinäniittopäällä varustettu raivaussaha on hyväksi todettu laite pitkän heinän leikkuussa. Kun niitettävä ala käy riittävän isoksi, alkaa trimmerillä työskentely kuitenkin vaatia leikkaajalta hyvää kuntoa. Perässä käveltävä ja vetävä niittyleikkuri keventää huomattavasti niittotyötä, joten harvemminkin hoidettavien alueiden leikkuun pystyy tekemään vähemmällä hikoilulla.

Halusimme vertailtavaksi erityyppisiä pitkän heinikon niittoon tarkoitettuja kuluttajaluokan koneita. Markkinoilla on myynnissä pääasiassa kolmenlaisella leikkuulaitetyypillä varustettuja leikkureita. Nämä ovat siimaleikkuri, sormipalkki ja vaakatasoleikkuri. Lisäksi kalliimmissa ammattilaiskäyttöön tarkoitetuissa leikkureissa on käytössä esimerkiksi kelaleikkureita.

Saimme vertailuun neljä konetta, joissa edustettuna ovat kolme yleisintä leikkuutapaa. Vaakatasoleikkurista on lisäksi testissä kaksi erilaista versiota, joiden suunnittelussa on painotettu hieman erilaisia käyttöominaisuuksia.

Samoja voimanlähteitä

Ensimmäisenä vertailuun saimme Citykone Oy:ltä saksalaisen Lumagin valmistaman HGM 87555 -vaakatasoleikkurin. Siinä on hihnakäyttöinen ja tavallista ruohonleikkuria järeämpi pyörivä terä, jonka hammastettu takareuna tehostaa kasvuston murskausvaikutusta. Koneen leikkuuleveys on 52 cm ja se on varustettu 6 hv:n Briggs & Stratton -moottorilla. Takapyörät ovat vetävät ja edessä on irrotettava tukipyörä. Kone on selvästi suunniteltu pitkän kasvuston niittoon, sillä leikkuulaitteen runko on edestä avoin ja suojana on joustava kuminen läppä.

Vertailun toinen kone, ranskalaisen Roques et Lecoeurin valmistama RL 2006 -vaakatasoleikkuri muistuttaa vertailuryhmän koneista eniten perinteistä työnnettävää ruohonleikkuria pyöreine teräkoteloineen ja leikkuujätteen heittotorvineen. Leikkurissa on kuitenkin järeämpi pyörivä leikkuuterä ja leikkuuleveyttä on yhtä paljon kuin Lumagissa – eli 52 cm. Leikkuuterä on kiinnitetty suoraan moottorin akseliin.

Leikkurin kaksi isoa takapyörää vetävät ja yksi etupyörä kääntyilee vapaasti. Moottorina on lähes samanlainen Briggs & Strattonin 6 hv:n kone kuin Lumagissa, sillä erolla, että tässä se on vakiokierroskone, eli kaasuvipua koneessa ei ole. Leikkuukorkeus on säädettävissä nopeasti ohjaustangon yhteydessä olevasta kahvasta. Kone-Glans myy konetta Rolec Max -nimellä, joten käytämme tätä nimitystä tämän vertailun yhteydessä.

Selvästi erilaisin kone on sorminiittopäällä varustettu McCulloch MPF72B. Leikkuuleveys on tämän ryhmän suurin, 77 cm, mutta vastavuoroisesti tehoa on Briggs & Strattonin 3 hv:n moottorissa vähiten. Sorminiittokone ei kuitenkaan vaadi paljoa tehoa, joten pienemmän moottoritehon pitäisi riittää. Pyörät on varustettu vedolla, joten leikkaus käy kevyesti isommillakin alueilla.

Neljäntenä ja kevyimpänä koneena vertailussa on Kellfrin 27- FT51-siimaleikkuupäähän perustuva niittokone. Leikkuuleveys on uusilla siimoilla noin 56 cm. Vetoa koneessa ei ole mutta kevyen rakenteen ansiosta sitä ei useimmissa töissä kaipaakaan. Moottorina on kiinalainen 5,5 hv:n Wenling Jennfeng -tehtaan valmiste, joka persoonallisuudestaan huolimatta antaa kiitettävän leikkuutehon. Leikkuulaite pyörii hihnavedolla.

Ensimmäinen käynnistys

Testaus aloitettiin helpoissa olosuhteissa, joka oli pitkäksi venähtänyt nurmikko. Rolec Max on helpoin käynnistettävä – turvakahva pohjaan ja narusta veto. Moottori ryypyttää itse itsensä ja hakeutuu työkierroksille. Käynnistyminen oli testin aikana varmaa. Lumag ja McCulloch vaativat ryypyttämisen, mutta ne lähtevät Briggs & Strattonin varmuudella käyntiin. Kellfrin kiinalainen moottori tuo esiin ominaisuutensa heti. Se vaatii useamman voimakkaan vetäisyn käynnistysnarusta ja käynnistyminenkin tapahtuu savupilven saattelemana. Käynnistyttyään kone käy kuitenkin varsin siististi ja hiljaisella äänellä.

Puita ja pensaita kierrellessä käy selväksi koneiden käsittelyn helppous ja hallintalaitteiden käytettävyys. Paljon kääntyilyä vaativassa työssä raskain laite on McCulloch, jossa ei ole minkäänlaista tasauspyörästöä vetävien pyörien välillä. Jyrkät mutkat pitävällä alustalla vaativatkin sisemmän pyörän keventämistä. Hallintalaitteita koneessa on selvästi eniten, sillä vipuja on niin kaasulle, vedon vapautukselle, leikkurin kytkennälle kuin koko voimansiirron vapautuskytkimelle. Vivut eivät myöskään ole kaikkein ergonomisimpia käyttää.

Epämiellyttävin yllätys McCullochissa on kuitenkin ohjauskahvoihin välittyvä voimakas tärinä, joka tulee sormipalkilta. Vaikka kahvojen kiinnityksessä on kumipuslat, eivät nekään onnistu riittävästi pehmentämään tärinää. Sorminiittopalkki ei ole parhaimmillaan suhteellisen lyhyen heinän leikkuussa, sillä leikatut korret eivät tahdo soljua leikkuupalkin ylitse.

Myöskään Lumag ei ole parhaimmillaan nurmikon leikkuussa, sillä se jättää jälkeensä ikäviä ruohokasoja. Leikkuujäte purkautuu keskelle koneen alle ja takareunan roiskesuojakumi kasaa leikkuujätteestä kasoja tasaisin väliajoin. Koneen hallintalaitteet ovat sen sijaan käteenkäyvät ja mukavan kevytkäyttöiset. Kätevä yksityiskohta on sanka, jolla saa alas käännettynä painettua yhtä aikaa sekä vedon että leikkuulaitteen kytkentäkahvoja. Näin konetta voi ohjata yhdellä kädellä ja toisella voi säätää samalla kaasua tai ohjailla vaikka omenapuun oksia pään ohi.

Rolec Max on parhaiten toimiva kone nurmikon leikkuussa. Se tekee siistiä jälkeä ja on melko kevyt pyöritellä. Takapyörien välillä ei ole tasauspyörästöä, vaan navoissa on reilu puoli kierrosta ”klappia”. Se sallii toisen pyörän pyörähtää nopeammin, kun kääntyminen tapahtuu vuorotellen eri suuntiin. Aivan tavallisten ruohonleikkureiden tasolle laite ei keveydessä kuitenkaan yllä, johtuen koneen painosta ja pituudesta. Leikkuukorkeuden pikasäädön ansiosta Rolec Maxilla on helppo leikata nurmikko lyhyeen sänkeen ja heinikkoon siirryttäessä taas nostaa korkeutta.

Kellfri on kaikista kevyin pyöriteltävä nurmialueella. Kevyellä koneella on nopea muuttaa suuntaa ja pujotella, mistä on etua esimerkiksi pensaiden ja puiden alustojen leikkuussa. Siimapäällä katkeaa hyvin nurmikkokin, mutta leikkuukorkeus saattaa vaihdella enemmän kuin muilla koneilla. Hallintalaitteina on vain kaasukahva ja leikkurin kytkin, jonka saa lukittua koko kädensijan levyisellä sangalla. Näin leikkaaminen käy hyvin yhdelläkin kädellä.

Leikkuutehot koetukselle

Helpon nurmikonleikkuun jälkeen siirryimme suoraan tuuheaan, lähemmäs metriseen heinän ja horsmikon sekoitukseen, joka sisälsi satunnaisia puuntaimia. McCulloch ei kakistellut moottoritehon osalta, mutta toisiinsa takertuneet maitohorsmat ja hiirenvirnat eivät soljuneet koneen kummallekin sivulle, vaan kerääntyivät koneen eteen puskettaviksi. Silloin tällöin meno oli pysäytettävä ja heinäkasa käytävä poistamassa koneen edestä käsin. Kaikki eteen tuleva katkesi, mukaan lukien alle sormenpaksuiset pajutkin.

Kellfri upposi heinikkoon yllättävän vaivattomasti ja kasvit murskaantuivat siistiksi massaksi, kunhan malttoi edetä rauhallisesti. Liikaa ahnehtiessa heinät saattoivat kietoutua leikkuupään ympärille, mikä tiesi koneen sammuttamista ja sotkun selvittämistä. Siiman leikkuukyvyn rajat tulevat luonnollisesti vastaan puuvartisten kasvien kanssa. Toimivin työskentelymetodi tässä erittäin tuuheassa horsmikossa ei välttämättä ollut edetä suoraviivaisesti, sillä siistein työnjälki syntyi liikuttelemalla leikkuupäätä joko sivu- tai pituussunnassa ikään kuin trimmerillä.

Rolec Max loisti tehollaan tuuheassa kasvustossa. Laite puski kuin juna kasvustoon, eikä moottoriteho loppunut. Leikkuulaitteen pulttikiinnitteinen matala etureuna kuitenkin kaataa toisinaan heinikkoa lakoon eteen ja sivuille, jolloin saatetaan tarvita toinen ajokerta kaiken kasvuston murskaamiseksi. Reunuksen lisäksi keulapyörä tallaa ja taivuttaa kasvustoa edellään. Sivulle heittävä leikkuulaite levittää hyvin leikkuujätteen.

Parhaiten epämääräisen kasvuston leikkuuseen sopii Lumag. Sen edessä oleva leikkuulaite, jonka etureuna on auki lähestulkoon imee alle taittuvat heinät terän murskattavaksi. Myös sormenpaksuiset puuntaimet menevät leikkuulaitteeseen vaivattomasti, kun etureunan nostaminen käy ohjauskahvoista helposti. Työnjälki on kerta-ajolla siisti. Kaikkein raskaimmissa kohdissa moottoriteho alkaa kuitenkin loppua, sillä tehokkaasti murskaava leikkuulaite vaatii paljon tehoa. Sammumisen välttämiseksi täytyy veto vapauttaa ja koneen antaa ottaa kierroksia. Ilmeisesti päästörajojen takia moottorin maksimikierroksia on rajoitettu, jolloin viimeisintä huipputehoa ei säätöihin kajoamatta pääse käyttämään.

Heinätöihin

Kolmantena leikkuukohteena koitimme kostean puolimetristä heinää kasvavan heinäpellon leikkuuta. McCulloch oli nopein kone tässä työssä suurimman leikkuuleveyden ansiosta. Leikkuulaite toimi myös erinomaisesti tällaisessa pidemmässä heinässä, kun kaadettu heinä soljuu koneen ohi hyvin. Leikkuupalkin muutaman asteen vapaa kallistumisvara sallii sormipalkin seurata tarkasti pellon pintaa epätasaisemmissakin kohdissa.

Rolec Max oli edelleen tehokkaan tuntuinen Lumagiin ja Kellfihin verrattuna, vaikkakin nyt koeteltiinkin jo joissain kohdin moottorin voimavaroja. Isomman alan leikkuussa Rolec Max on varsin mukava käyttää, kun työskentely on suoraviivaista. Lumag työskenteli tehojensa ylärajalla, eikä tuuheimmissa kohdissa voinut käyttää hyödyksi koko työleveyttä. Kellfrille sitkeä heinä oli toisinaan liikaa ja pari kertaa leikkuri imaisi leikkuupään ympärille heinätuppaan, mikä tukahdutti koneen.

McCullochin leveä leikkuulaite sallii myös leikata hieman ojanpiennarta, sillä sen saa kulkemaan vaaksan verran ojan päällä. Muuten testin leikkureilla ei ole juuri asiaan ojaluiskien leikkuuseen, mikäli ojan penkat eivät sitten ole hyvin loivat. Trimmeriä ne eivät siis tässä työssä korvaa.

Vain McCulloch ja Kellfri pysyvät käynnissä ilman, että käyttäjän tarvitsee pitää kiinni koneen turvakahvasta. Tämä ominaisuus on hyödyksi, mikäli leikatessa eteen tulee esimerkiksi joitain esteitä, jotka täytyy käsin siirtää pois edestä. Lumagin ja Rolec Maxin joutuu aina käynnistämään uudelleen tällaisen työn jälkeen. Syynä on ilmeisimmin se, että Lumagissa ja Rolec Maxissa leikkuuterä pyörii aina kun moottori on käynnissä. Kellfrissä ja McCullochissa sitä vastoin leikkulaitteen voi erikseen kytkeä pois päältä.

Kuljetuskuntoon

Tämäntyyppiset koneet säilötään yleensä varastoon, joten säilytysmitoilla on usein merkitystä. Pienestä koosta ja helposta pakkautuvuudesta on myös hyötyä esimerkiksi kuljetettaessa konetta autolla. Kaikkien vertailun koneiden kuljetus onnistuu auton takakontissa viimeistään takaselkänojat kaatamalla. Hankalin säilöttävä ja kuljetettava on McCulloch. Mikäli koneen haluaa pieneen tilaan, ensiksi siitä täytyy irrottaa pikakiinnitteinen sormipalkki. Tämän jälkeen kahvat on ruuvattava kahdella pultilla irti, mutta ne jäävät edelleen vaijereiden varaan roikkumaan, minkä takia koneen käsittely on hankalaa.

Toiseksi hankalin säilytettävä ja kuljetettava on Rolec Max. Kahvojen taittaminen vaatii neljän sormimutterin irrottamisen, jonka jälkeen kahva jää irtonaisena koneen päälle. Kokonaispituus on myös varsin pitkä ja painon takia laitteen nostaminen vaatii kaksi henkilöä.

Kätevin kuljetettava ja säilytettävä on Kellfri. Sen kahva taittuu kaksi sormimutteria löysäämällä eteenpäin, jonka jälkeen konetta on kevyt yksinkin nostella esimerkiksi takakonttiin. Ulkomitatkin ovat kohtuulliset. Lumagin kahva taittuu myös helposti eteenpäin koneen päälle, mutta kone on edelleen varsin kookas ja painava.

Melua vaihtelevasti

Mittasimme koneiden työskentelymelut melumittarilla käyttäjän korvanjuuressa sekä viiden metrin päässä koneen sivulla. Selvästi hiljaisin kone on Kellfri – noin 78,5 desibelillä käyttäjän korvan tasalla. Seuraavaksi hiljaisin on Lumag noin 80,3 desibelillään. Äänekkäimmät koneet ovat Rolec Max ja McCulloch noin 90 desibelillä. McCullochissa suurin melunlähde on kaliseva sormipalkki, kun taas Rolec Maxissa ääntää pitää moottori ja vinhasti pyörivä leikkuuterä.

Viiden metrin päässä koneesta meluisuusjärjestys on sama meluarvojen ollessa noin kymmenen desibeliä pienemmät. Mittaukset tukevat täysin havaintoja korvakuulolta. Kelfrillä ei saa häirittyä naapuria läheskään yhtä helposti kuin Rolec Maxilla. Kuulosuojaimet on hyvä olla päässä kaikilla koneilla työskenneltäessä.

Polttoaineen kulutuksia emme mittanneet, sillä koneiden polttoainekulut eivät ole tällaisessa työssä kovin merkittäviä. Yhdellä tankillisella leikkaa kuitenkin työn raskaudesta riippuen noin tunnista pariin, koneiden polttoainetankkien kokojen ollessa litran luokkaa.

Kone työn mukaan

Leikkurit osoittivat omat vahvuutensa eri olosuhteissa ja jokaiselle koneelle pystyykin osoittamaan parhaimman käyttökohteensa. Ehkä kaikkein rajoittunein kone ominaisuuksiltaan on McCulloch. Se on vahvimmillaan vain nurmikkoa pidemmän heinän leikkuussa ja selkeillä leikkuualueilla, jossa saa edetä suoraviivaisesti. Koska kone ei murskaa heinää, on sen jatkokäyttö mahdollista esimerkiksi eläinten ruokinnassa. Pitkänä maahan kaatuva heinä on myös helppo kerätä pois, mikäli se on tarpeen.

Kellfri on parhaimmillaan kohtuullisen kokoisilla ja pienipiirteisillä leikkuualueilla. Kasvuston laadulla ei ole väliä, sillä kaikki paitsi puuvartiset kasvit murskaantuvat. Erityisen hyvä Kellfri on esimerkiksi seinänvierustojen, tolppien tai puiden ympäriltä leikatessa, sillä siimaleikkuri mahdollistaa tarkan työskentelyn.

Rolec Max on vertailuryhmän monipuolisin kone. Sillä onnistuu hyvin nurmikonkin leikkuu, jonka jälkeen koneella voi siirtyä pysähtymättä leikkaamaan tontin kulmien horsmikot ja saunan takuset. Pidempikään horsmikko ei tuota suurempia ongelmia koneelle.

Lumag on kotonaan sekalaisessa kasvustossa, joka voi sisältää vaikka hiukan puuntaimia tai pensaita. Se että leikkuulaite tekee kerta ajolla hyvän jäljen ja ergonomia on erinomaisella tasolla, teki laitteesta testityhmän suosikin.

Laaja hintahaitari

Testiryhmän selkeästi edullisin kone on Kellfri, 454 euroa. Samalla hinnalla ei saa yhtä tehokasta ruohotrimmeriä, mutta kaverikseen Kellfri vaatii normaalin ruohonleikkurin. Kellfri on hyvä ja edullinen hankinta, jos leikattava pidemmän heinän ala on suhteellisen pienikokoinen ja leikattavaa on myös rakennusten ja istutusten vierillä.

Seuraavaksi kallein kone on 999 euroa maksava McCulloch. Se kannattaa ostaa, mikäli on tarvetta palkkiniittokoneen ominaisuuksille eli murskaamattomalle heinälle ja nopeudelle pitkässä heinikossa.

Kolmanneksi kallein on Rolec Max, 1 090 euroa. Se on ehkä hinta–hyöty-suhteeltaan järkevin ostos testiryhmästä, sillä Rolec Maxin avulla pystyy korvaamaan tavallisen työnnettävän ruohonleikkurin ja leikkaamaan tarvittaessa sankempaakin kasvustoa. Järeämmälle niittyleikkurille voi myös povata pidempää käyttöikää kuin tavalliselle peltiselle ruohonleikkurille.

Kallein kone on puolestaan Lumag, 1 841 euroa. Mikäli leikkuutyötä on paljon sekalaisessa ja muutaman kerran kesässä leikattavassa kasvustossa sekä hyvä leikkurin käytettävyys on etusijalla, paras vaihtoehto on Lumag. Mukavuudesta joutuu siis maksamaan. Sekä Lumagia että Rolec Maxia vosi suositella ammattikäyttöön, esimerkiksi viheralueiden hoitajille.

Arvosanat jakoon

Koneille suoritetun arvostelun perusteella vertailun viimeiseksi jäi McCulloch. Karkeahko käyttäjäergonomia ja leikkulaitteen rajalliset käyttöominaisuudet pudottivat sen selkeästi pistetilaston viimeiseksi.

Kakkossijan jakoivat samalla pistemäärällä Kellfri ja Rolec Max. Kumpikin kone keräsi parhaimmat pisteet toisistaan poikkeavilla osa-alueilla. Kellfrin parhaimpiin ominaisuuksiin kuului ketteryys ja hiljainen työskentelymelu. Rolec Max puolestaan loisti leikkuutehossa ja työnjäljessä.

Voittajaksi nousi Lumag. Se pärjäsi tasaisen varmasti kaikilla arvioinnin osa-alueilla. Muista se erottui erityisesti hyvillä hallintalaitteillaan ja käsiteltävyydellään.

 

Teksti ja kuvat: Mikael Sammatti, grafiikka: Jukka-Pekka Lindbäck, testiryhmä: Jarmo Järvinen, Mikael Sammatti

Aiheeseen liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?