Traktorionnettomuuksien huippu 1920-luvulla - Vaarallinen peltovetäjä

Traktorit alkoivat yleistyä 1920-luvun alussa parhaimmillaan parin kolmensadan koneen vuosivauhdilla, mutta peltotöiden helpottumisella oli myös synkkä puolensa. Vuosikymmenen mittaan sattui lukuisia kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, joista suurin osa johtui vähäisestä tietotaidoista.
Traktoreiden määrä kasvoi moninkertaiseksi 1950-luvulla. Pelloilla tapahtuneet onnettomuudet vähenivät, mutta eivät loppuneet. Nostolaitteeseen kytketty työkone esti tehokkaasti ympärimenon, mutta työntövarren korvake oli kiusallisen helppo ja tehokas kiinnityspiste hinaustilanteissa. Suurin osa sotien jälkeisistä traktorisurmista lienee aiheutunut tämän kaltaisesta tilanteesta. Turvaohjaamot ovat vähentäneet onnettomuuksia, mutta kokonaan ne eivät ole loppuneet.

Itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosina maalla ja kaupungeissa elettiin jatkuvassa hengenvaarassa. Teollisuuslaitoksissa risteili suojaamattomia hihnoja ja akseleita, pienemmät ja isommat räjähdykset olivat tavallisia, putoamisia tapahtui tämän tästä. Työsuojelu nähtiin tarpeelliseksi vasta paljon myöhemmin.

Maa- ja metsätöissä ei ollut sen turvallisempaa. Vuosittain kirjattiin lukuisia kuolemantapauksia, jotka aiheutuivat hevosten potkuista, sonnien sarvista tai puun alle jäämisistä. Puimakoneen kela koitui monen kohtaloksi.

Herrasväki ei ollut juurikaan paremmassa tallessa. Lääketieteen keinot olivat vielä vähäisiä ja nykyään melko harmittomiksi luokitellut taudit veivät hautaan perusterveitäkin säätyyn katsomatta. Traktorikauppa alkoi vilkastua 1920-luvun alkupuolella ja melko pian sanomalehdissä alkoi näkyä uutisia kokonaan uudentyyppisistä onnettomuuksista.

Tappajatraktoreita

Traktorikauden alkaessa amerikkalainen AllWork ja kotimainen Kullervo olivat reilun vuoden ajan eniten myytyjä traktoreita. Yli 2-tonniset, päälle 3 metriä pitkät ja pari leveät koneet liikkuivat nopeimmillaan 6 km/h. Noin 7,5-litraisten moottoreiden voima oli hyvin hidasta.

Kummankin markkinat vallannut Fordson oli eri tyylin kone: puolta kevyempi, yli 50 senttiä lyhempi ja kapeampi ja kaksi kertaa nopeampi. Moottori reagoi äksymmin ja otti kuormittamattomana paljon yli 1 000 kierrosta minuutissa.

Vakaasti liikkuneilla ja käänteissään kömpelöillä AllWorkilla ja Kullervoilla ei uutisoitu tapahtuneen ainakaan mainittavia onnettomuuksia. Kampikäynnistyksessä saattoi murtua peukaloita tai ranteita, mutta ne kuuluivat aloittelevan traktorikuskin peruskoulutukseen.

Fordson todettiin valtion traktorikoetuksissa hieman kiikkeräksi koneeksi. Etupää kohosi helposti, jos kytkintä nosti nopeasti ja ohjaus vaati jatkuvasti tiukkoja otteita, jarrutkin puuttuivat. Kyntämisen ja maantiekokeen lisäksi testattiin traktoreiden ojienylityskykyä ja siinä piti Fordson-kuskin olla erityisen tarkkana. Koetusten tuloksia seurattiin tarkkaan ja Fordsonin miinuspisteet huomioitiin, mutta tosiostajat eivät niistä välittäneet. Heille riitti, että Fordson oli halvin ja nykyaikaisin traktori.

Elokuussa 1922 tapahtui sitten ensimmäinen laajempaa huomiota saanut kuolemaan johtanut traktorionnettomuus, kun ojaa Fordsonillaan ylittänyt pälkäneläinen viljelijä jäi puristuksiin kaatuneen traktorin alle. Vastaavia tapaturmia riitti jatkossa jokaiselle syksylle ja keväälle. Asetelma oli lähes aina sama. Traktorin takapyörät juuttuivat ojan pohjalle, kuljettaja painoi kytkintä, lisäsi kaasua ja nosti poljinta nopeasti, että traktori nousisi vauhdilla ylös. Vain muutama kuski selvisi keikauksesta hengissä. Onnettomuuksista uutisoitiin hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta samat kohtalokkaat käyttövirheet toistuivat taas jonkun ajan kuluttua.

Ensimmäisen onnettomuuden jälkeen alkoi tiukka syyttely lehtien palstoilla, mutta nimimerkit paljastivat nopeasti itsensä tyyliin: ”Maanwiljelijäin on siis syytä olla hywin warovaisia näiden traktorien suhteen, sillä waikka ne owatkin wähän halwemmat kuin esim. Kullerwo-traktori, woiwat ne käden käänteessä käydä korwaamattoman kalliiksikin”.

Käytännössä kaikki tuon ajan traktorionnettomuudet johtuivat kuljettajien kokemattomuudesta, siirtyminen hevosista traktoreihin oli vaikeaa. Fordson oli äkkinäisen käsissä vaarallinen kone, mutta se oli osallisena suurimpaan osaan tuon ajan onnettomuuksista siitä yksinkertaisesta syystä, että muut merkit olivat harvinaisia. Lehtikirjoittelu ja kilpailevien merkkien turvallisuuden korostaminen katkesi lopulta ensimmäiseen Internationalin keikahdukseen.

Tahallisia ja tahattomia vahinkoja

Muutamasta vähemmän vakavastakin traktorionnettomuudesta uutisoitiin. Kansan Tahto kirjoitti syyskuussa 1922 haapajärveläisestä viljelijästä, joka erehtyi jättämään traktorinsa osuuskaupan pihaan poikajoukon tutkittavaksi.

”Omistajan poissa ollessa olivat poikaset nappuloineet koneen ruuvilaitteita, ja tietämättään koskettivat käyntiinpanolaitetta, jolloin tämä tottelematon hirviö lähti liikkeelle vastapäätä maantien toiselle puolella olevan kauppaliikkeen puutarhaan hävittäen sen tykkänään. Sieltä se jatkoi matkaansa eteenpäin, kaataen erään lautahuoneen kumoon. Sen tehtyään meni puskemaan järven rannalla olevaa parruläjää sillä seurauksella, että traktorin silinterilaite meni rikki. Sanomattakin on selvää, että traktorin harharetket huvittivat sekä pelättivät katselijoita, eniten poikasia, jotka kauhean käynnin aiheuttivat”.

Traktorit aiheuttivat suoraan tai välillisesti muutamia tulipalojakin. Eräs omituisimmista tapahtui syyskuussa 1929. Erään euralaisen talon renki oli illalla tuonut puolikkaan sangollisen traktorin käynnistysbensaa keittiön nurkkaan. Aamulla palvelija viritti hellaan tulen, luuli bensaa vedeksi ja kaatoi sen pataan. Talo irtaimistoineen paloi lyhyessä ajassa kivijalkaa myöten, mutta ilmeisen heikolla hajuaistilla varustettu piika selvisi käsien palovammoilla.

Pula-ajan hellitettyä 1930-luvun puolivälissä traktoreiden kysyntä vilkastui kokonaan uusille tuhansille, mutta onnettomuuksien määrä suhteessa traktoreiden lukumäärään väheni 10 vuoden takaisista isoista lukemista. Fordson oli edelleen ykkösmerkki, mutta se oli muuttunut paljon turvallisemmaksi. Kuljettajat olivat taitavampia, eikä ojien varomaton ylittäminen ollut enää yhtä yleistä. Vahingoista ei kuitenkaan päästy kokonaan eroon – eikä tulla koskaan pääsemään, valitettavasti.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?