Kuivikepohja vaihtuu makuuparsiin

Koneviestin numerossa 7/2012 esiteltiin joroislaisten Petra ja Keijo Suvisen olkikuivikepohjainen navetta.

Koneviestin numerossa 7/2012 esiteltiin joroislaisten Petra ja Keijo Suvisen olkikuivikepohjainen navetta. Isän ja tyttären hoitama, automaattilypsyllä varustettu navetta muistuttaa paljon oheisessa jutussa esiteltävää Nikulaisten uutta kestokuivikepihattoa. Soitimme Suvisille ja kysyimme kokemuksia kestokuivikepohjasta reilun viiden vuoden ajalta.

Petra ja Keijo Suvinen kertovat, että olkikuivikepohjaisen navetan alku sujui hyvin. Alkuaikojen 70 lehmää nauttivat olostaan noin 700 neliömetrin laajuisella kuivikepohjalla.

”Ohjeeksi saimme silloin varata 10–11 neliömetriä pinta-alaa lehmää kohti ja se tuntuikin olevan oikea mitoitus”, Keijo Suvinen kertoo.

Tyypillisesti maatilalle tulee eteen ennen pitkää tuotannon laajentaminen ja Suvisetkin lisäsivät karjamäärää 100 lehmään ja hankkivat toisen lypsyrobotin.

Eläinmäärän lisääminen ei käynyt ongelmitta, vaan lehmäkohtaisen pinta-alan pieneneminen n. 7 neliömetriin alkoi näkyä. Kuivikkeen käyttöä piti lisätä tuntuvasti ja silti tuntui, ettei kuivikepohjaa pystytty hallitsemaan kunnolla.

Kuivikkeena on käytetty pääasiassa olkea ja turvetta sekä jonkin verran myös haketta alimmaisena kerroksena. Näiden lisäksi kuivikkeen sekaan on laitettu fillerihiekkaa.

”Hiekkaa ja turvetta on kumpaakin kulunut talvikaudella rekkalasti kuukaudessa”, Keijo Suvinen sanoo.

Oman lisämausteensa ovat tuoneet viime vuosien vaihtelevat talvisäät.

”Kun lämpötila sahaa edestakaisin, niin se tuo haastetta tällaisessa rakennuksessa”, Keijo Suvinen sanoo.

Järeät koneet käännössä

Alkuperäinen ajatus pohjan kompostoitumisesta toteutui pitemmän päälle huonosti. Kuivikepohjaa on käännetty kerran tai jopa kahdesti päivässä varsin järeällä traktorivetoisella kalustolla.

”Lautasmuokkaimella, kultivaattorilla ja jopa kyntöauroilla”, Suvinen kertoo.

Kaluston on oltava järeää, ettei työhön kulu liikaa aikaa. Raskaammalla kalustolla kääntöaika on saatu puristettua noin varttituntiin päivässä. Kääntö on ajoitettu aina ruokintavaiheeseen, sillä Suviset annostelevat väkirehun säilörehun päälle, jolloin karja kerääntyy ruokintapöydän ääreen.

Keijo Suvinen kertoo, että kuivikepohjan hoitoon on mietitty keinoja, mutta reilun 5 vuoden jälkeen pohjan päivittäinen kääntäminen on alkanut tuntua kovalta työltä.

”Yrityksistä huolimatta emme ole saaneet pohjaa toimimaan haluamallamme tavalla.”.

Suvisen mukaan oleellista olisi hallita jotenkin nesteen kertymistä kuivikekerrokseen. Lanta pyrkii tiivistymään eläinten alla, eikä virtsa pääse juoksemaan pois kuivikekerroksesta.

Makuuparret tulossa

Suviset suunnittelevatkin nyt kuivikepohjan vaihtamista perinteisempään makuuparsiratkaisuun. Muutostyö tehdään jo tänä vuonna, mikäli rahoituskuviot selviävät. Se, käsitelläänkö lanta jatkossa lietteenä vai kuivalantana, on vielä mietinnässä.

Kuivikepohja sinänsä on edelleen Keijo Suvisen mielestä lehmien kannalta ”ykkösluokan” ratkaisu. Kun parsia ei ole, voivat lehmät oleilla vapaasti.

”Kuivikepohjan toimivuus on kuitenkin suoraan verrannollinen lehmän käytettävissä olevaan tilaan. Nythän suosituksia on jo nostettu 15 neliömetriin lehmää kohti. Ulkomailla taidetaan suositella parhaimmillaan lähes 30 neliömetrin lehmäkohtaista alaa.”

Matti Turtiainen

 

Kiinnostuitko aiheista?