Discovery Farms -ohjelma - Tutkimusta oikeilla pelloilla

Nyt kahdeksatta vuotta pyörivän Discovery Farms -ohjelman puitteissa sekä Wisconsinin että Minnesotan farmarit ovat perustaneet 24 tilalle tarkkailuasemia, joilla kerätään tietoa pellolta karkaavista ravinteista. Yksittäinen asema mittaa säätietojen ohella maaperän kosteutta ja lämpötilaa, sekä pinta- ja salaojavalumia.
Kun virtaamat alkavat, kerätään vesinäytteet automaattisesti pulloihin. Määrävälein satsi viedään laboratoriomäärityksiin. Mielenkiinnon kohde on typen ja fosforin määrä.

"Viljelijät alkoivat olla kyllästyneitä kuuntelemaan kohtuuttomaksi koettua kritiikkiä siitä, miten paljon ympäristökuormitusta pelloilta karkaa”, kertoo ohjelman koordinaattorina toiminut George Rehm, tohtorismies ja ravinnespesialisti. Rehmillä on pitkä kokemus yliopistomaailmasta ja neuvontatyöstä.

”Aiemmin analyysit perustuivat yleismittauksiin ja vesistöreiteiltä kerättyihin havaintoihin, sekä niiden pohjalta tehtyihin mallinnuksiin”, Rehm kertaa. Mittaukset olivat oikein tehtyjä, mutta eivät kyenneet yksilöimään ja liittämään yhteen todellisia pelloilla tehtyjä toimenpiteitä ja niiden suoria vaikutuksia päästöihin.

Tyypillisenä esimerkkinä on tilanne, jossa todettiin peltojen pintaosan kohonneen fosforipitoisuuden ja liuenneen reaktiivisen fosforin pitoisuus vesistöissä omaavan syy–seuraussuhteen. Mutta se tärkein tieto, eli miten pellolla tehdyt erilaiset hoitotoimenpiteet ovat olleet vaikuttamassa päästöihin – sitä tietoa ei tutkimus yksilöinyt.

Asemat viljelijöiden pelloilla

”Se, että tarkkailuasemia on paljon ja että ne on sijoitettu käytännön viljelmille, tuo paljon etuja”, kertoo Jerome Lensing, ravinnespesialisti Discovery Farm -ohjelmasta. ”Saamme tietoa monista erilaisista tilanteista, kuten karjanlannan ja teollisten lannoitteiden käytöstä – sekä määristä että ajankohdista. ”Viljelykierron, aluskasvien ja itse viljelytapojen vaikutukset selviävät näin”, Lensing listaa.

Ohjelman rahoitus ja osanottajat kiinnostavat. Alkuperäinen idea ja rahoitus tulivat viljelijöiden ja heitä lähellä olevien järjestöjen taholta. Summat olivat merkittäviä – yhden aseman perustamiskustannus oli luokkaa 50 000 dollaria. Asemien ylläpidon on oltava jatkuvaa. Ne on rakennettu ympärivuotiseen käyttöön ja sulan maan kaudella vesinäytteitä kerätään analysointiin jatkuvasti.

Alun jälkeen mukaan on tullut osavaltioiden vesi- ja ympäristöorganisaatioita (mm. MAWRC, Minnesotan maatalouden vesiensuojeluorganisaatio), ja myös yliopiston neuvontaosastoja. Työnjako on asettunut uomaansa ja toiminnalle on saatu myös jatkuvuutta projektirahoituksen kautta. Ohjelmaa on jo päätetty jatkaa yli alkuperäisen tavoitteen.

”Olemme kyenneet tuottamaan farmareita ja tutkijoita hyödyntävää tietoa”, kertoo Tim Radanz, MAWRC:sta, joka perustettiin vuonna 2008 hoitamaan tätä tehtävää. Erona suomalaiseen malliin on, että MAWR:n taustajärjestöt tulevat kokonaan maataloussektorilta. Kiinteä yhteys toimialueeseen on parantanut yhteistyötä ja ”oman” organisaation kautta ympäristöasioihin on saatu uutta otetta.

Hyvän tiedottaminen ansiosta suuri yleisö on myös oivaltanut, että yhden ”syyllisen” sijaan vesien suojelu koskee myös taajamia, teollisuutta ja kaupunkeja. Kaikki tuottavat ravinteita, ja hotspotteja löytyy niin kaupunkien viemäröinnistä kuin hulevesien käsittelystä.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?