Can-Amin Apache Backcountry -telasarja - Telat pulverilumelle

Can-Am esitteli uuden Apache Backcountry telasarjan Ruotsin Hemavanissa. Sarja on täysin uusi ja siinä on lähdetty hieman eri linjoille kuin muissa nykyään tarjolla olevissa telastoissa.
Telojen pituusero näkyy tässä selvästi. Myös takatelan rakenne on erilainen kuin perusmallissa – tukitanko on kytketty aivan telan takaosaan.

Apache Backcountryn takatelat ovat huomattavan pitkät, eli käytössä on 307 cm pituinen ja 38 cm leveä telamatto, jossa harjakorkeus on 5 cm. Yleisesti telastoissa käytetään huomattavasti lyhyempää mattoa, jossa harjakorkeus on 3,2 cm. Etutelat ovat normaalimittaiset, mutta niissäkin harjakorkeus on 5 cm.

Telastot on tarkoitettu pelkästään talvikäyttöön, eli niissä on normaalit liukukiskot kuten moottorikelkkojen telastoissa. Telastojen runkokorkeus on myös huomattavan korkea, maavaraa niitä käytettäessä on mönkijällä 52 cm, kun se normaalisti on noin 41 cm. Apache Backcountryt sopivat lähes kaikkiin Can-Am-mönkijöihin, mutta käytännössä – jotta niistä saisi kaiken hyödyn irti – ei niiden asentaminen pienimpiin malleihin ole järkevää. Pitkät ja karkeat telamatot syövät tehoa syvässä lumessa todella paljon, eikä pienillä tehoilla saa nopeutta riittävästi rinneajoon.

Renegade 1000 ja telat

Koeajossa oli käytössä Can-Am Renegade 1000 X-TP, johon uusi telasarja oli asennettu. Koeajomaasto oli haastava. Pulverimaista hienoa lunta oli paikoin jopa puolitoista metriä, ja välissä vielä pieni jääkuori.

Aluksi hieman arasteltiin, koska kokemukset mönkijöiden teloista eivät ole olleet kovin hyviä syvässä lumessa. Pienen alkuverryttelyn ja kiertelyn jälkeen yhdistelmällä uskaltauduttiin ajamaan reilusti ulos reitiltä. Kaverina maastossa oli Ski-Doon Freeride 146 600 E-Tec -kelkka. Renegadessa on 82 hv ja sillä pystyi pitämään reitillä yllä noin 60 km/h nopeutta, umpisella vauhti hieman tippui, mutta menohaluja oli silti. Telamönkijällä pystyi seuraamaan freeridea helposti suhteellisen loivilla rinteillä. Huomio kiinnittyi ajamisen helppouteen, paksussa lumessa kelkalla joutui ajamaan tarkasti puuston keskellä sivurinteessä, mönkijällä ajaminen ja ohjaaminen oli helpompaa.

Mönkijän suurempi mattopinta-ala kantoi hyvin ja etenään pystyi hitaammallakin nopeudella ilman pelkoa kiinnijäämisestä. Tavanomaisilla teloilla maastossa ei olisi enää päässyt mihinkään. Korkea maavara ja kantavat telat estävät mönkijän kiinnijäämisen, koska se ei jää mahastaan kiinni. Lisäksi Backcountry-teloilla peruuttaminen onnistui yhtä hyvin kuin eteenpäinajokin. Ongelmaksi muodostuvat erittäin jyrkät rinteet joihin ei saanut kerättyä vauhtia. Ominaisnopeus mönkijällä on alhaisempi verrattuna syvänlumen kelkakkaan, joka nousee hankalasta paikasta juuri suuren telan pyörimisnopeuden ansiosta.

Lumi lentää ja matka taittuu

Renegadessa on Can-Amin mönkijöiden paras alusta, eli Foxin lisäsäiliölliset kaasuvaimentimet. Laadukkaiden vaimentimien toiminta tuli hyvin eteen reittiajossa, sillä kulkupeli kesti patikkoa lähes kelkan veroisesti. Ajaminen on kevyttä ohjauksen tehostajan ansiosta, telojen mukana tulee sarja, jolla tehostimen voimaa lisätään telojen aiheuttaman kääntövastuksen voittamiseksi. Muuntosarja korjaa myös telojen aiheuttaman mittarivirheen todelliseksi nopeudeksi.

Karkealla telamatolla on tietysti haittapuolena lumisuihku, jota riittää, sitä enemmän, mitä kovempi vauhti on. Leveä tela tulee lokasuojien ulkopuolelle reilusti, joten lunta tulee kuljettajan päälle myös runsaasti. Ongelmaan on olemassa ratkaisu, jota on kokeiltukin: roiskeläppäkumista voi tehdä levikkeet lokasuojiin, jolloin lumi ei tule kuljettajan päälle.

Uusi Backcountry-telasarja tekee mönkijästä oikean lumiajoneuvon, jolla voi liikkua pehmeässäkin lumessa. Karkeakuvioinen ja pitkä matto kantaa hyvin, pitoakin on vähintään riittävästi. Kelkkaan verrattuna kantavuutta on tuplasti, koska teloja on neljä ja pinta-alaa huomattavasti enemmän. Pitkät telat kehittävät myös huomattavan vetopidon, mikä tuli todistettua, kun Renegadella vedettiin rinnakkain istuttava Traxter pois sohjosta. Puunajossa pitkä telasarja on kova juttu, kevyen reen kanssa pystyy ajamaan, jopa ilman etukäteen poljettua jälkeä.

Apachet myös Traxteriin

Samalla kertaa tehtiin lyhyt koeajo myös rinnakkain istuttavalla Traxter 1000 -mallilla, jossa oli alla Apache 360 LT -telasarja. Kevyellä ohjaamolla varustetulla Traxterilla ajettiin kovapintaisella alustalla ja kelkkareitillä. Pehmeään lumeen ajokilla ei ollut mitään asiaa, mikä tuli myös todettua omakohtaisesti – seurauksena oli lähes tunnin kaivu-urakka. Huonompi pito johtuu matalammasta 3,2 cm telaharjasta ja lyhyemmästä sekä kapeammasta telamatosta.

Ajonopeus reitillä nousi luokkaan 45 km/h, joka oli patikossa liiankin kova vauhti. Synkkyyteen ei ole kuitenkaan aihetta, sillä kovapintaisella uralla ja alle puolen metrin hangessa sujui eteneminen oikein hyvin. Ohjaamossa ollaan suojassa tuulelta ja tuiskulta.

Traxter on perusmönkijään verrattuna työkoneena huomattavasti tehokkaampi, sillä lavalle sopii tavaraa, ohjaamossa on tilaa kolmelle henkilölle ja vetovoimaa on korkeasta omapainosta johtuen paljon.

Käyttötarkoitus ratkaisee, onko Traxterin kaltaiselle ajoneuvolle käyttöä. Ainakin ulkoilureittien hoitokoneena se on moottorikelkkaan nähden ylivoimainen. Kohtalaisen raskaankin reittilanan veto onnistuu, ja mukana kulkee runsaasti tarvikkeita – vaikkapa polttopuuta.

Mikäli reittiä ajetaan jatkuvasti, ei lumen syvyyskään ole ongelma. Eteläisessä Suomessa lunta on harvoin niin paljon, että se estäisi etenemisen, vaikka jälkeä ei olisi avattukaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?