Kasvava tuotanto vaatii lämpöä - Megawatin maatila

Maatilojen kasvattaessa tuotantoaan tarvitaan tuotantosuunnasta riippuen usein myös lisää lämpöä. Ison maatilan lämpöverkosto alkaa vertautua parhaimmillaan pienen kirkonkylän vastaavaan. Kauhavalla HH Jalasto Oy:n tilalla siirryttiin lämmitystehossa jo megawattiluokkaan. Nyt tehoa riittää niin tuotantorakennuksiin kuin viljankuivaukseenkin.
Kattila on hyvin eristetty, esittelee Hannu Ala-Talkkari. Korkeutta komeudella on 2,7 metriä.

Kauhavalla sijaitseva Kirsi ja Hermanni Huhtalan pyörittämä HH Jalasto Oy:n maatila on kasvava ja kehittyvä kotieläintila. Parasta aikaa käynnissä on tuotantosuunnan justeeraus – naudanlihantuotantoa vähennetään ja kananmunatuotantoa lisätään. Luomukanaloita on tällä hetkellä kolme ja tulevaisuudessa mahdollisesti ainakin yksi kanala rakennetaan lisää.

Hermanni Huhtala kertoo, että vaikka naudanlihan tuotannon kannattavuus on laskenut, ei tuotantoa kuitenkaan kokonaan lopeteta.

”Jos naudanlihan tilanne paranee, niin sitten on taas hankala aloittaa kokonaan uudelleen”, hän toteaa.

Uuteen kokoluokkaan

Lämmön tarve kasvaa Jalaston tilalla tehtyjen ja vielä tehtävien rakennusinvestointien myötä tuntuvasti ja tilalla onkin investoitu myös uuteen hakelämpökeskukseen. Aiemmin käytössä ollut Ala-Talkkarin 400 kW:n hakelämpökeskus jäi pieneksi. Se on kuitenkin peruskunnostettu ja asennetaan konttiin, jolloin sitä voi käyttää tarvittaessa varalämmönlähteenä. Uudella investoinnilla siirryttiin kerralla uuteen kokoluokkaan – kattilateholtaan 1 megawattinen lämpökeskus on sekin Ala-Talkkarin valmistetta.

Megawatin teholuokka ei ole ihan tavallinen maatiloilla. Huhtalan tilan lämpökeskus on ensimmäinen Ala-Talkkarin maatiloille toimittama tässä kokoluokassa. Ruotsiin on piakkoin menossa samankokoinen kattila maatilakäyttöön. Tyypillisesti megawatin tehoa käytetään kasvihuoneilla tai paikallisissa lämpöverkostokohteissa.

Hannu Ala-Talkkari kertoo, että kattilan nimellisteho saavutetaan tavallisella, hyvälaatuisella hakkeella.

”Jopa kosteudeltaan 40-prosenttisella hakkeella saadaan megawatti tästä irti. Oikein hyvällä polttoaineella on otettu ulos 1,3 megawattiakin”, hän kertoo.

Järeää tekniikkaa

Hannu Ala-Talkkari kertoo, että Ala-Talkkarin vastuulla HH Jalasto Oy:n kohteessa oli laitetoimitusten lisäksi lämpökeskuksen laitteiden asennustyöt. Kaikkiaan lämpökeskuksen rakennustyöt veivät useamman viikon, josta varsinainen kattilan ja muun laitteiston asentaminen reilun viikon.

Kattilassa on megawatin tehoinen palopää, jossa on liikkuva porrasarina. Syöttölaitteena on Ala-Talkkarin oma Veto Duo -laitteisto, jossa on kaksi rinnakkaista jousipurkainta. Jousipurkaimilta polttoaine siirtyy ruuveilla välisäiliöön ja siitä edelleen sulkusyöttimen kautta palopäälle.

Kaksi syöttölaitteistoa mahdollistaa esimerkiksi erilaisten polttoaineiden käytön. Molempia syöttölaitteita voidaan hallita ja säätää ohjauskeskuksesta, joten niiden syöttämiä polttoaineita voi miksata halutussa suhteessa.

Ruuvien tuomat polttoainejakeet sekoittuvat välisäiliössä. Siinä on sekä kapasitiivinen anturi että ultraäänianturi, jotka vahtivat polttoaineen pinnan korkeutta.

Välisäiliöstä hakkeen matka jatkuu sulkusyöttimelle, joka on tavallista järeämpi. Omalla sähkömoottorilla ja vaihteella käytettävä sulkusyötin estää tehokkaasti takapalon, mutta tässä tapauksessa toimii myös karkeampaa tavaraa pätkivänä leikkurina.

Palopäässä on 2-portainen arina, jota käyttävät sähköiset lineaarimoottorit. Palopäähän asennetaan vielä sytytysautomatiikka. Käytännössä automatiikka on kuumailmapuhaltimilla toimiva ja se mahdollistaa ns. start-stop -toiminnon. Järjestelmään on kytketty varmuusvaraksi 25-kuutioinen kuuman veden varaaja, joka toimii lämpöakkuna viljankuivauksessa ja mahdollisten lämmityskatkosten aikana. Iso varaaja ja sytytysautomatiikka mahdollistavat myös kattilan jaksottaisen käytön.

Älyä ohjauksessa

Lämpökeskuksen toiminnan kannalta keskeisessä osassa on ohjausautomatiikka. Ohjauskeskuksena on Ala-Talkkarin suurin, väyläohjattu XL-malli, jossa prosessia hallitaan kosketusnäytön kautta. Järjestelmän perussäädöt voidaan tehdä havainnollisesti yhdeltä näyttösivulta.

Haettava teho asetetaan prosenttiluvulla ja järjestelmä säätyy halutun jäännöshapen mukaan, Hannu Ala-Talkkari kertoo.

”Tässä on moduloiva yläpään ajo, jolloin halutun lämpötilan lähestyessä palotapahtumaa aletaan säätää pienemmälle teholle.”

Syöttöpuolella on kahden jousipurkaimen päälle rakennetut siilot, joihin hake täytetään kuormaimella. Siilojen etuseinä on saranoitu alareunastaan ja se voidaan laskea maahan, jolloin siilojen tyhjennys ongelmatapauksissa on helppoa.

Koska lämpökeskus on rakennettu vanhan lämpökeskuksen sijoille aivan viljankuivurin viereen, on esipuhdistusjäte voitu ohjata suoraan syklonin kautta hakesiiloon ja poltettavaksi hakkeen mukana.

Lämpöä kuivurillekin

Megawatin pannusta riittää kuivaustehoa viljankuivurillekin ja alipainekuivuriin onkin asennettu kaksi 475 kW:n tehoista vesikiertoista lämmönvaihdinta, joiden läpi kuivausilma imetään. Lämmönvaihtimet ja kuuman veden varaaja on asennettu uunihuoneen yläpuolelle.

Lämpökeskus valmistui loppusyksystä viime vuonna ja sitä ehdittiin käyttää viljankuivauksessakin. Hermanni Huhtala sanoo, että kuivauslämpö nousi loppusyksyn viileilläkin keleillä hyvin.

”Parhaimmillaan lämpö taisi olla 83 astetta ja kylmemmälläkin kelillä saatiin 76–78 -asteista kuivausilmaa. Entisellä lämpökeskuksella kuivausilma pyrki jäämään 60 asteen tienoille.”

Kuivurin tilavuus on 360 hl ja kuivaustehon maksimoimiseksi käytössä on kaksi jäähdytyssiiloa, joihin satsit ajetaan kuivurista lämpimänä. Jäähdytyssiiloista vilja siirretään kuljettimilla tasovarastoon.

Kuivurin yhteyteen Huhtala aikoo rakentaa vielä itsekuivaavan siilon, johon asennetaan myös lämmönvaihdin.

”Kattilan tehoa voidaan käyttää sitten tässäkin siilossa. Siihen puhallettava ilma voi olla parisenkymmentä astetta ulkoilmaa lämpimämpää”, Huhtala sanoo.

Kuormaa riittää

Uuden lämpökeskuksen teho tuntuu äkkipäätään kovalta, mutta isoihin kanaloihin tarvitaan varsin paljon lämmitystehoa – luomusäännösten mukaan eläimiä on pinta-alaa kohti vähemmän, joten niiden antama lämpökin on vähäisempi kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Järjestelmä kuitenkin mukautuu hyvin pienempäänkin kuormaan ja toisaalta se antaa hyvin kasvun varaa mahdollisin tuleviin maataloustuotannon investointeihin.

Tällä hetkellä liki puolentoista kilometrin pituisessa verkostossa on omissa lämmönjakopiireissään 3 kanalarakennusta, viljankuivaamo sekä asuinrakennus. Lisäksi vielä yhden kanalan rakentamista suunnitellaan, joten kuormaa tulee kattilalle kohtuullisen mukavasti.

Lämpökeskusinvestoinnin kokonaiskustannukset eivät vielä ole selvillä. Investointiavustusta saatiin 40 prosenttia hyväksytystä kustannusarviosta. Huhtalan mukaan hyväksytty kustannusarvio ei kuitenkaan kata läheskään koko investointia.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?