Hyönteisiä ravinnoksi - Sikalassa sirisee

Hyönteisten kasvatus ihmisravinnoksi on ottamassa Suomessa kvanttiloikan, kun Maa- ja metsätalousministeriö antoi vuodenvaihteessa hyväksynnän hyönteisten ravintokäytölle. Kysyntä on kasvussa ja lähiaikoina tuotanto moninkertaistunee, kun ensimmäiset maatilakokoluokan kasvattamot valmistuvat.
Panu Ollikkala (vas.) ja Finsect Oy:n Lauri Jyllilä ovat opetelleet sirkkakasvatusta parin vuoden ajan. Nyt on aika laajentaa tuotantoa. Ensi vaiheessa sirkkalaksi muuntuu Ollikkalan sikalan porsitusosasto. Vanhojen seinien sisälle jää vielä laajennusvaraakin, sillä sikalan kokonaispinta-ala on 550 neliömetriä.

Ollikkalan tilalla Kurikan Kampinkylässä sirkkojen siritystä on kuunneltu jo parin vuoden ajan. Panu Ollikkala on opetellut hyönteiskasvatusta pienessä mittakaavassa siankasvatuksen rinnalla, mutta nyt porsastuotanto on väistynyt kokonaan sirkkatuotannon tieltä. Ollikkalan tilan sikala on saneerattu alkuvuoden aikana porsitussikalasta kotisirkkakasvattamoksi ja kevään aikana tuotantoa ajetaan kiivaasti ylös.

Panu Ollikkala kertoo, että ratkaisu tuotantosuunnan näin radikaalista vaihdosta on pitkälti taloudellisten realiteettien sanelema.

”Meillä oli 75 emakon porsitussikala ja tuotantoa olisi pitänyt alkaa laajentaa. Emakoita olisi pitänyt ottaa ainakin 200 eli investointi olisi ollut miljoonaluokkaa”, Ollikkala kertoo.

Sirkkatuotantoon päästään kiinni huomattavasti pienemmällä rahasummalla, sillä nyt tehty remontti on kustannuksiltaan varsin kohtuullinen.

”Kymppitonnin verran menee rahaa, mutta se vaatii paljon omaa työtä”, Ollikkala sanoo.

Helppo muutostyö

Ollikkalan sikalan 550 neliömetrin pinta-alasta sirkkalaksi muutetaan ensi vaiheessa 120 neliömetrin laajuinen porsitusosasto. Karsinarakenteet on purettu pois ja lietekuilu on valettu tasaiseksi betonilattiaksi.

Seinät ja laipio jäävät ennalleen, tosin perusteellisen pesun saaneena. Entisessä possulassa leijailee vielä vieno porsaan tuoksu, mutta se poistuu viime silauksena tehtävällä otsonoinnilla.

Sikala muuntuu itse asiassa hämmästyttävän helposti sirkkatuotantoon soveltuvaksi. Lämmityspatterit ja lattialämmitys jäävät edelleen käyttöön ja ilmanvaihtolaitteetkin hyödynnetään alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Ainoastaan sikojen ruokintalaitteisto jää virattomaksi.

Avaraan tilaan rakennetaan hyllyrivit, joissa sirkat kasvatetaan muovilaatikoissa. Verkkokannellisissa laatikoissa on kussakin parituhatta sirkkaa ja kaikkiaan kasvattamossa tulee kasvamaan ainakin puolitoista miljoonaa sirkkaa.

Pitkälti käsityötä

Panu Ollikkala on opetellut sirkankasvatuksen saloja pienessä kasvattamohuoneessa, jossa tuotanto on ollut keskimäärin 26 kg sirkkoja kuukaudessa. Nyt tuotanto moninkertaistuu.

”Tavoitteena on tuottaa 500-800 kiloa sirkkaa kuukaudessa”, Panu Ollikkala kertoo.

Sirkkojen kasvatus on pitkälti käsityötä ja päivittäinen työaika sirkkalassa tulee Ollikkalan arvion mukaan olemaan melko lailla samaa luokkaa kuin porsastuotannossakin.

”Viidestä kuuteen tuntia päivässä ja joka päivä. Tässäkin ollaan eläinten kanssa tekemisissä.”

Sitovuuden lisäksi oman haasteensa tuovat kasvatusolot, jotka muistuttavat lähinnä trooppista ympäristöä. Lämpötila on liki 30 astetta ja ilmankosteuskin reilusti normaalia suurempi.

”Niinhän se on niin kuin Thaimaan lomalla olisi. Kuumaa ja kosteaa ja sirkat sirittää”, Ollikkala naureskelee.

Lämpötila ja kosteus voivat olla myös riskitekijä, sillä pahinta myrkkyä sirkoille on home. Jos kasvatuslaatikosta löytyy hometta, on se välittömästi saatava poistettua.

”Jos mitään ei tehdä, niin 2-3 päivässä laatikko on hiljainen”, Panu Ollikkala sanoo.

Kotimaisella rehulla

Sirkkatuotannossa perustana on lisääntyvä sirkkakanta, joka munii munat multaan erilliseen haudonta-astiaan. Munia haudotaan parin viikon ajan, jonka jälkeen astia siirretään kasvatuslaatikkoon. Sirkat hyppäävät kuoriuduttuaan astiasta pois ja varsinainen kasvatusprosessi alkaa.

Sirkat ruokitaan sirkkatuotantoon kehitetyllä erikoisrehulla, jossa raaka-aineina on kotimaista viljaa, hernettä ja härkäpapua. Sirkkakilon kasvattamiseen on pienessä kasvattamossa kulunut 2,5 kg rehua, mutta Ollikkala uskoo vakaasti, että isommassa kasvattamossa tuotanto tehostuu ja rehuhyötysuhdekin alentunee.

Kasvatusaika on viisi ja puoli viikkoa, jonka jälkeen on ”harvestoinnin” aika. Perinteisemmässä kotieläintuotannossa puhutaan eläinten teurastamisesta, mutta 1,5 - 2 gramman painoisen sirkan kohdalla termi on turhan järeä. Vuorokauden mittaisen sirkan suolen tyhjentävän tuorekurkkupaaston jälkeen kasvatuslaatikon asukit siirretään pakastimeen, jossa sirkat vaipuvat horrokseen ja kuolevat. Pakastetut sirkat ovat valmiita kuljetettavaksi jatkokäsittelyyn.

Tuotannon rutiineissa haastetta

Ollikkalan tilan sirkkakasvattamon taloudellinen riski on varsin pieni. Porsastuotannosta olisi luovuttu joka tapauksessa ja nyt tilalla on hyvä sauma kokeilla aivan uutta tuotantomuotoa. Peltoviljely jatkuu eläintuotannon muutoksesta huolimatta ennallaan.

Panu Ollikkalan mukaan sirkkatuotannon kannattavuus on tilalla jo olevissa tiloissa huomattavasti parempi kuin porsastuotannon kannattavuus. Sirkoista tilitetään sopimustuottajalle painon mukaan, mutta Ollikkala ei halua tässä vaiheessa kertoa tarkkoja hintoja.

Työmäärä säilyy ennallaan, ja vaikka tuotannon kustannukset ovat varsin maltillisia, riittää uudessa tuotantomuodossa haastetta ja riskiä toiminnan vakauttamisessa.

”Sirkkojen kanssa touhutessa on oikeastaan joka päivä opittu jotain uutta”, Ollikkala miettii.

”Jatkossa isommassa kasvattamossa on varmaankin haastetta ilmanvaihdon ja lämmityksen säädöissä. Lämpötila olisi saatava tasaiseksi läpi kasvattamon eli ilma on jotenkin saatava kiertämään.”

Sirkkatuotannon positiivisena puolena tavanomaiseen kotieläintuotantoon verrattuna on lantaongelman jääminen historiaan. Sirkatkin tietenkin ulostavat, mutta määrät ovat niin pieniä, ettei ongelmaa ole. Pienet määrät sirkan lantaa voi hävittää vaikka lämpökeskuksen kautta.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?