Peltoajo

Deutz-Fahrin nostolaite jaksoi nostaa neliteräisetkin aurat hyvin. Vaihdejakauman puolesta voimansiirto sopii myös kyntötöihin melko hyvin.

Pääosa testiryhmän traktoreiden käyttötunneista kertyi pellolla erilaisia työkoneita vetäen. Nykyiset 100-hevosvoimaiset traktorit vetävät neliteräisiä kääntöauroja tiukemmillakin savimailla, työleveydestä ei tehon puutteen vuoksi tarvitse tinkiä.

Suurimmat erot syntyivät vaihteistojen ominaisuuksista. Pikavaihteisto useammalla pikavaihteella varustettuna kompensoi moottoritehoa ja antaa pelivaraa tiukan paikan tullen.

Deutz-Fahr

Deutz-Fahrin ohjaamo on tilava, kuljettaja mahtuu kääntämään istuinta kulkusuunnassa oikealle. Kaasupoljin on tällöinkin vielä käytettävissä.

Hallintalaitteiden painikkeiden tuntuma ei ole järin hyvä. Nostolaitteen aktivointi on monimutkaista, mutta opettelun jälkeen siitäkin selviää. Hallintalaitteiden värikoodaus helpottaa tarvittavien säätimien löytämistä.

Ohjaamon ilmankierto riittää pitämään työskentelylämpötilan sopivana pitkissäkin ajorupeamissa.

Deutzin ohjaamon suurin puute on säilytystilojen puute. Edes vetovarren palloille tai sokille ei löydy tilaa, myös työkalulaatikko on epäkäytännöllinen.

Työkonetta kytkiessä on joskus mielekästä pitää takalasia auki, tässä tapauksessa ikkunan avaaminen on hankalaa, sillä takalasin kahva on monimutkainen.

Näkyvyys on hyvä, nelipilariohjaamosta on etuoikeaa lukuun ottamatta hyvä näkyvyys, sillä kookas pakoputki haittaa näkyvyyttä.

Etunäkyvyys etupyörille on melko hyvä, konepeitto on muotoiltu kapeaksi. Työvalot olivat vakiomalliset, kuudella halogeenivalolla näkee kelvollisesti pimeällä.

Raskaasti vedättäessä Deutzin voimansiirto on varsin äänekäs, hydraulinen ääni kantautuu selvästi ohjaamoon. Vakionopeudensäädintä ei ole, mutta kaksi moottorin kierrosluvun muistipaikkaa toimii hyvin esimerkiksi kylväessä.

Suunnanvaihdinta on helppo säätää pellolla sopivaksi.

Vaihdejakauma on JD:tä ja Massey Fergusonia suppeampi, sillä pikavaihteita on vain kolme kappaletta. Kakkosvaihde sopii esimerkiksi kyntöön, mutta yksi lisäpikavaihde olisi poikaa.

Valmistajan ilmoittama takanostolaitteen 5 400 kg:n nostokyky oli suurin tässä ryhmässä, mutta traktori oli silti varustettu kategorian 2 pikalukituskourilla. Sivurajoittimet oli helppo säätää erilaisten työkoneiden kanssa.

Nostolaitteen liikkeet olivat hieman epämääräiset, syvyydensäätöpyörä saisi olla jämäkämpi ja nostolaitteen aktivointi helpompaa.

Hydrauliikan pikaliittimet on sijoitettu sopivaan kulmaan, mutta väärälle puolelle. Hydrauliikka on melko äänekäs, melutason nousun kuulee ohjaamoon, kun nostolaitetta ja venttiileitä käytetään.

Hydrauliikkaventtiilien käyttö vaatii voimaa, vivut ovat varsin jäykät käyttää. Ne on helppo lukita tieajoa varten.

Testitraktrorissa olleet 540/ 65R38-takarenkaat ovat hyvät vetokyvyn kannalta, mutta käytännössä liian isot tähän traktoriin. Renkaan ja lokasuojan välissä on vain 3 cm vapaata tilaa. Kosteissa oloissa renkaisiin tarttunut savi takoo jatkuvasti takalokasuojia.

John Deere

John Deeren ohjaamoergonomia on hyvä peltoajossa, ohjaamon ilmankierto oli toteutettu parhaiten. Lisävarusteiset led-työvalot ovat myös vertailun parhaimmistoa.

Kääntösäde on joukon pienin, mikä säästää aikaa ja tilaa päisteissä. Kaasupoljin on todella kaukana, yli 10 cm kauempana oikealla kuin muissa traktoreissa. Kun istuin on käännettynä, ratkaisu toimii, mutta tiellä ajo on tuskaa.

Pellolla tarpeellisen tasauspyörästön lukon käyttö onnistuu paitsi JD:n perinteisestä lattialla olevasta polkimesta, myös sivukonsolin napista. Lattian painiketta painettiin vahingossa lukuisia kertoja, sillä painikkeen etupuolella sijaitsee ohjauspyörän vapautuspoljin.

Ohjaamossa on paljon säilytystilaa, työkaluja voi säilöä myös oven vieressä olevassa peltisessä työkalulaatikossa.

Ohjaamon lattialla on koroke, joka estää istuimen viereen varastoitujen työkalujen liukumisen lattialle jarrutuksissa. Voimansiirto edustaa uutta suunnittelua. Voimansiirron toiminta varsinkin päisteajossa oli ajoittain ennalta-arvaamatonta, mikä herätti epäilykset ohjelmistojen viimeistelyasteesta. Vaihdejakauma aluevaihteen sisällä oli peltoajossa paras testiryhmästä, sillä MF:äänkin verrattuna joka alueella on kaksinkertainen määrä pikavaihteita.

A-alue sopii työkoneiden kytkentään ja eksoottisempien työkoneiden, kuten jyrsinten vetoon. B-alue toimii kyntäessä hyvin, sillä nopeimmalla pikavaihteella päästään noin 12 km/h. C-alue sopii esimerkiksi lautasmuokkaimen vetoon.

Vaihteiston automatiikka toimi hyvin raskaassa vedossa. Kevyemmissä töissä oli joskus viisaampaa vaihtaa vaihteisto manuaalitilaan, sillä esimerkiksi lautasmuokkainta vetäessä automatiikalla oli taipumusta valita liian suuri vaihde voimavaroihin nähden.

Moottori veti parhaiten, olihan se tästä ryhmästä tehokkain.

Hydrauliikan käyttö oli miellyttävää, vivut on sijoitettu viistosti kuljettajaa kohti. Venttiilit voidaan asettaa normaalin käytön lisäksi toimimaan siten, että paine vapautuu, kun sylinteri pohjaa tai jatkuvalle pumppaukselle hydraulimoottorikäyttöä ajatellen. Takaventtiileiden maksimimäärä on rajoitettu kolmeen.

Nostolaitteen syvyyssäätö toimii JD:n tapaan liukukytkimellä. Nostovoima riittää neliteräisillekin paluuauroille, mutta nostokorkeus tahtoi loppua kesken. Jos työntövarsi asetettiin alimpaan reikäänsä, aurat eivät enää nousseet. Nostovoimaa suurempi ongelma on kuitenkin kevyt keula yhdistettynä lyhyeen akseliväliin, sillä etukuormaimella varustetunkin traktorin keula nousi herkästi korkeuksiin, kun suuntaa vaihdettiin päisteessä aurat ylhäällä.

Massey Ferguson

Massey Fergusonin 5710 SL kuuluu samaan 5700 SL -sarjaan kuin 5713 SL, joka valittiin Tractor of the Year -kilpailussa Best Utility 2016 -sarjan voittajaksi. Vertailumme osoitti, että valinta osui oikeaan.

MF sopii monipuolisiin töihin, aina kultivoinnista ja niitosta tieajoon ja etukuormaintöihin.

5710 SL -mallissa on vertailun pienitehoisin, 100-hevosvoimainen moottori. Pellolla muita pienempää tehoa ei kuitenkaan juuri huomannut.

Ohjaamoon on helppo kulkea, etunäkyvyys on pellolla hyvä, mutta takanäkyvyyden osalta tilanne voisi olla selvästi parempikin. Ohjaamon ilmankierto osoittautui riittämättömäksi Suomenkin lämpimässä syyssäässä. Kattoikkunalla varustetussa ohjaamossa suutinten määrä on rajoitettu, kaikki ilma karkasti vähänkään raollaan olevista ohjaamon takaosan suuttimista.

Dyna-4-vaihteiston ohjelmistoja on päivitetty. Pikavaihteiden porrastus on suhteellisen hyvä, mutta aluevaihteiston porrastus ei aivan sovi meikäläisiin peltotöihin, varsinkin pienempitehoisten moottoreiden tapauksessa.

Kyntäessä 2D-vaihde osoittautui hieman liian lyhyeksi, moottori olisi jaksanut vetää nopeamminkin. Aluevaihteen vaihto kolmoselle kestää kuitenkin niin kauan, että traktori pysähtyy. Raskaissa töissä Dyna-6-vaihteistossa riittää paremmin sopivia välityksiä.

MF:n vaihteistoautomatiikka voidaan asettaa peltoajotilaan, minkä jälkeen automatiikka vaihtaa vain pikavaihteita, ei aluetta. Toiminto on kätevä, sillä alueen vaihto on harvemmin järkevää työkoneen ollessa maassa. Aloitusvaihde kannattaa säätää pellolle tultaessa sopivaksi, jotta päistekäännökset sujuvat järkevästi.

Etukuormainventtiilin virtaus voidaan kääntää myös takalohkoille, jonka jälkeen käytössä on kaksi säädettävää sähköventtiiliä.Ominaisuus on kätevä, sillä kaksi ohjelmoitavaa venttiiliä riittää hyvin esimerkiksi kääntöaurojen käännön automatisointiin. Kaksi mekaanista venttiiliä riittää hyvin esimerkiksi vetokoukun käyttöön ja perävaunun kippaamiseen.

MF oli vertailun ainut traktori, joka oli varustettu kategorian 3 pikalukituskourilla. Nostolaitteen voimavarat riittivät ongelmattomaan työskentelyyn myös neliteräisten kääntöaurojen kanssa.

Valtra

Valtran ohjaamo on toimiva peltotyöskentelyssä. Mittausten mukaan takanäkyvyys oli joukon heikoin, käytännössä nostolaitteelle näkee kuitenkin kelvollisesti.

Hallintalaitteet on koottu sivukonsolin saarekkeeseen, joka on istuinta käännettäessä oikealla kohdalla. Jousitusten puutteesta johtuen ajomukavuus ei ollut aivan muiden traktoreiden tasolla, mutta esimerkiksi ilmastointi- ja lämmityslaitteiden teho todettiin riittäväksi.

Pikavaihteiden puuttuessa Valtrassa on vähiten välityksiä pellollakin. A- ja B-aluevaihteista A-alue on tarkoitettu peltoajoon, mutta sen välitys on melko tiuha. A-alue ei riitä esimerkiksi lautasmuokkaimen vetoon, kyntäminen kuitenkin luonnistuu A-alueella hyvin. B-alueella vaihteiston porrastus taas on melko suuri, kakkosvaihde sopi parhaiten lautasmuokkaimen vetoon.

Valtran ohjaus oli ainakin esisarjan traktorissa yllättävän raskas, kun päistekäännöksiä kertyi reilusti. Traktori ei tunnu kovin ketterältä, mutta tuntuma hämää. Mittausten mukaan Valtran kääntöympyrä oli keskimääräistä pienempi.

Valtran muita traktoreita pienempi rengaskoko vaikuttaa vetotehoon erityisesti kosteammissa olosuhteissa.

Vetokoukut

5R:ää lukuun ottamatta vertailun traktoreissa oli hydraulisesti ulos työntyvät vetokoukut. 5R:n koukkua käyttäessä oli muistettava varmistaa, että lukitustappi on auki, jottei koukkua nostettu nostolaitteella tappia vasten, näkyvyys koukulle oli huonoin teleskoopin puuttuessa. Koukkupeili kuitenkin tarjosi kelvolliset näkymät perävaunun kytkentään.

Deutz-Fahrin, Massey Fergusonin ja Valtran koukut liikkuvat nostolaitteen mukana, teleskoopin liikuttamiseen tarvittiin yhtä hydrauliventtiiliä. Näissä traktoreissa Valtran koukulle näki parhaiten, sillä Deutz-Fahrissa ja MF:ssä esimerkiksi hydrauliikan pikaliittimet haittasivat näkyvyyttä.

Kiinnostuitko aiheista?