Tieajo

Valtra saavuttaa 43 km/h huippunopeuden alennetulla, 1 900 k/min moottorin kierrosluvulla. Mittariston tarkkailua tieajossa haittaa ohjauspyörä, jonka kehä peittää mittarit, kun ratti on sopivassa asennossa.

100–130 hevosvoiman kokoluokka pitää pintansa laajalti myytynä teholuokkana, mistä johtuen tämän kokoisilla traktoreilla ajetaan paljon myös tiellä. Vertailimme traktoreiden ajo-ominaisuuksia ja polttoaineen kulutusta muun muassa vakiotestilenkillämme Vakolan lähistöllä.

Traktoreiden mukavuusvarustelu paranee myös pienemmässä kokoluokassa. Nykypäivänä on paljon yleisempää, että noin 100-hevosvoimaisessa traktorissa on ohjaamon tai etuakselin jousitus kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Mukavuuden lisäksi työolot paranevat jatkuvasti esimerkiksi melutason laskiessa, johon usein päästään vaihteistojen välitysten muutoksen kautta huippunopeuksissa aiempaa alempien moottorin kierroslukujen vuoksi.

Mother regulation vaikuttaa jarruihin

Uusi traktoriasetus, eli Mother Regulation, astui voimaan tammikuun ensimmäinen päivä kuluvaa vuotta 2018. Suuri osa muutoksista näkyy traktoreissa lähinnä kosmeettisina muutoksina mutta esimerkiksi jarrujärjestelmiin vaaditaan mittavia teknisiä muutoksia. Testitraktorit olivat enimmäkseen ”vanhaa” mallia, mutta esimerkiksi John Deere oli jo varustettu uusien määräysten mukaisella kaksipiirisellä hydraulisella jarruventtiilillä.

Mukava ja tehokas Deutz-Fahr

Deutz-Fahrin 5-portaisen päävaihteiston käyttäminen on varsin sujuvaa ja nopeaa tieajossa. Vaihteistossa ei ole pikavaihdeautomatiikkaa, mutta pikavaihteen sovitustoiminto kuuluu varustukseen. Toiminto toimii pienemmälle vaihtaessa hyvin, ylämäessäkin toiminto valitsee järkevän pikavaihteen, kun päävaihdetta vaihdetaan alaspäin. Suuremmalle vaihteelle vaihtaessa automatiikka ei kuitenkaan välttämättä hoksaa valita pienempää pikavaihdetta.

Pikavaihteet vaihtuivat kaikkein pehmeimmin ja sujuvimmin tästä testiryhmästä. Nappikytkimen avulla myös päävaihteet loksuvat nätisti pykäläänsä. Vaijerivälitteisen vaihdevivun kanssa on oltava joskus tarkkana, jotta oikea vaihde menee päälle. Tieajossa vaihdekaavio toimii, sillä 4. ja 5. vaihde sijaitsevat vastakkain ja niiden välillä vaihtaminen on helppoa. Suurin vaihde on ekovaihde, 43 km/h päästään 1 900 moottorin kierroksella.

Pikavaihteellisista traktoreista Deutz-Fahrissa on vähiten pikavaihteita, eli kolme kappaletta. Teoriassa tämä lisää päävaihteenkin vaihtotarvetta muihin traktoreihin verrattuna, sillä MF:ssä pikavaihteita on 4 ja John Deeressä 8 alueen sisällä. Käytännössä ero on kuitenkin pienempi, sillä moottori vääntää yli 1 600 k/min kierroksilla hyvin, eikä vaihdetta tarvitse pienen nyppylän vuoksi vaihtaa.

Deutz-Fahrin 5125-mallissa on vakiovarusteena nelipyöräjarrut, mistä on hyötyä erityisesti pitävällä alustalla ajaessa. Esimerkiksi pitävällä asfaltilla nelivetoa ei tarvitse turhaan kytkeä nelipyöräjarrutuksen aikaansaamiseksi, mikä säästää voimansiirtoa ylimääräisiltä rasituksilta. Neliveto kytkeytyy vain, kun mekaaninen käsijarru vedetään päälle.

Tieajossa Deutz-Fahrin ajomukavuus on paras tässä ryhmässä. Etujousitus saa epätasaisuudet lähes katoamaan ja ohjaamo on myös hiljainen tieajossa. Suuntavakaus on hyvä, tosin suurimmissa heitteissä etujousitus saa traktorin tuntumaan ajoittain levottomalta.

Jarrutustuntuma on hyvä, mutta Valtran tavoin poljinta on painettava melko lujaa esimerkiksi risteyksiin jarruttaessa. Ajovalot ovat hyvät, mutta lähivaloumpiot sijaitsevat keulan alaosassa. Mikäli etukuormaimeen on kiinnitetty esimerkiksi lumikauha, valot jäävät helposti pimentoon. Testitraktorissa oli myös vyötärövalot, mutta oikeanpuoleinen valo näytti jatkuvasti taivaalle, sillä etukuormaimen letkut käänsivät sitä aina, kun kuormain nostettiin ylös.

Aktiivinen John Deere

John Deeren vaihteiden reilu määrä on hyvä asia pellolla, mutta ei tieajossa varsinkaan melko kevyellä kuormalla ole mukavin ratkaisu. Paikaltaan täyteen vauhtiin kiihdyttäessä vaihdetta vaihdetaan helposti yli kymmenen kertaa, vaikka automatiikka jättäisikin muutaman vaihteen väliin.

Aloitusvaihteet voidaan ohjelmoida joka aluevaihdeyhdistelmälle erikseen. Vaihdeautomatiikka ei hyödynnä erityisen hyvin moottorin mainiota vääntöä varsinkaan ylämäissä, vaan saattaa jäädä sahaamaan kahden vaihteen välillä. Joskus helpommaksi vaihtoehdoksi todettiinkin heilauttaa vaihteisto ajovivulla manuaalitilaan, kun sopiva vaihde oli löytynyt ylämäessä.

5R kulkee suurimmalla vaihteella 43 km/h huippunopeutta matalalla, noin 1 800 k/min kierrosluvulla. Välitysten puolesta voitaisiin ajaa myös viittäkymppiä, sillä 40 km/h nopeus saavutetaan kolmella suurimmalla vaihteella.

Ohjaustuntumaa tiellä voinee kuvailla parhaiten sanalla hermostunut, mikäli ohjaukseen panostetaan liikaa. Pieni ohjauspyörä yhdistettynä nopeaan ohjaukseen aiheuttaa helposti jatkuvaa mutkittelua. Tulos on parempi rennosti yhdellä kädellä ohjatessa ja maisemia katsellessa. Silloin ohjausvaste on hyvä ja traktori kulkee tarkasti kuljettajan haluamaan suuntaan.

Kyyti on perävaunun kanssa hieman epätasaista, traktori heiluu edes takaisin erityisesti epätasaisella tiellä. Tässä mielessä testiryhmän lyhyimmästä akselivälistä (225 cm) näyttää olevan haittaa.

5R:n lediajovalot osoittautuivat lähivaloilla pienoiseksi pettymykseksi. Valotehoa tuntuu olevan vähemmän kuin muiden traktoreiden halogeenialovaloissa, ja valokuvio muistuttaa 10 metrin päähän asetettua suorakaiteen muotoista valaistua aluetta. Pitkät valot ovat selvästi paremmat ja tarjoavat valoa juuri sinne missä sitä eniten tarvitaan.

Ohjaamossa on rajattu määrä ilmansuuttimia, erityisesti ovien yläpuolella olevat pienet suuttimet on tähdättävä tarkasti oikeaan suuntaan, jotta lasipinnat pysyvät huuruttomana.

Vilkun viiksi on varsin kaukana ohjauspyörästä ja käsi onkin irrotettava ratilta vilkun käyttöä varten. Viiksessä ei ole perinteistä automaattipalautusta, vaan John Deere on ratkaissut asian eri tavalla. Kun vilkkuviikseä käytetään nopeasti halutussa suunnassa, automatiikka vilkuttaa tietyn matkan ajonopeudesta riippuen.

Uuden asetuksen mukaisissa peileissä on erillinen laajakulmaosio, joka parantaa näkyvyyttä taakse, mutta heikentää sitä eteen. Esimerkiksi liikennevaloja lähestyessä liikenteen ja valojen tarkkailu on hieman haastavaa, sillä tuulilasin yläosan tienoilla on paljon näkyvyyttä estävää tavaraa.

Mukava MF

Massey Fergusonin Dyna-4-voimansiirrossa ei ole ns. ekovaihdetta huippunopeuksilla, sellaisen saadakseen on traktori varustettava Dyna-6-voimansiirrolla. Testissä olleen Efficient-varustetason traktorin vakiovarustukseen kuuluu mekaaninen ohjaamojousitus.

Jousittamattomaan traktoriin verrattuna ohjaamojousitus lisää ajomukavuutta merkittävästi. Ajomukavuus on hyvä ilman etukuormaimen aisajousituksen avustustakin, ilman aisoja luiskanokan tarjoama mainio etunäkyvyys korostuu entisestään myös tieajossa.

Dyna-4 vaihtaa pikavaihteet pehmeästi. Robotilla toimivien aluevaihteiden vaihto kestää aikansa, ennakoiden vaihto onnistuu ylämäessä perävaununkin kanssa. Pisimmät hetket aluevaihdon vaihtumisen kanssa elettiinkin keskellä risteystä, kun vaihteisto ryhtyi vaihtamaan aluevaihdetta autojen lähestyessä.

Aluevaihteiden välitykset sopivat tieajoon varsin hyvin. 3. vaihteen pienin pikavaihde on riittävän lyhyt, raskaankin vaunun kanssa päästään liikkeelle. Tiukimmissa ylämäissä 3. ja 4. vaihteen porrastus voisi olla suurempikin. Ekovaihteen puuttuessa huippunopeus saavutetaan 2 200 moottorin kierroksella, mikä ei ole ohjaamomelun tai polttoaineen kulutuksen kannalta paras ratkaisu.

Vaihteiston vaihtoautomatiikka ei sovellu tehdasasetuksissa kovin hyvin perävaunun vetoon. Poljinajotilassa automatiikka vaihtaa vaihteen parhaaksi katsomallaan hetkellä moottorin kierrosluvuilla 1 550–2 000 k/min. Raskaankin perävaunun kanssa automatiikka antaa moottorin kierrosluvun pudota alarajoille, mikä koettelee moottorin suorituskykyä liiaksi. Tasamaalla automatiikka toimii hyvin mutta ylämäessä todettiin varmemmaksi vaihtaa vaihteita itse.

Aloitusvaihde voidaan ohjelmoida erikseen pelto- ja tieajotiloihin. Jos aloitusvaihde on valittuna, automatiikka valitsee ohjelmoidun vaihteen silmään aina kun kuljettaja pysähtyy esimerkiksi risteykseen kytkintä painaen, tai pelkällä jarrupolkimella, jos vedonvapautustoiminto on aktivoituna.

Jarrujen tuntuma paranee, kun traktoriin kytketään perävaunu. Alamäessä on helppo löytää jarrutuksen aloituskohta ja myös jarrutustehon säätö on vaivatonta. Tyhjällä traktorilla jarrutuntuma oli heikompi ja jarrut ovat varsin äänekkäät kovemmin kuormitettuna.

Ajovalot ovat hyvät tieajossa, traktorissa on nelivalojärjestelmä, eli sekä eri umpioissa olevat pitkät että lyhyet valot palavat samanaikaisesti. Oikealla kädellä käytettävä vilkun viiksi palautuu, kun ohjauspyörä keskittyy käännöksen jälkeen. Ohjaustuntuma ei ole tiellä edelleenkään paras mahdollinen, mutta traktori kulkee kuitenkin hyvin suoraan. Sivupeileistä on hyvät näkymät taakse, mutta taustapeilistä voi tarkkailla lähinnä C- ja B-pilareita. Takanäkyvyyttä haittaa myös takalasin pyyhkijän moottori, joka on tiellä, jos liikennettä tarkkailee olan yli.

Perus-Valtra

Valtra oli testin ainut traktori, jossa ei ollut ohjaamo- tai etujousitusta. Jousitusten puutteesta johtuen ajotuntuma ei luonnollisesti ollut yhtä mukava kuin jousitetuissa traktoreissa.

Koska Valtran vaihteistossa ei ollut pikavaihteita, tieajoonkin on tarjolla vähemmän välityksiä kuin muissa traktoreissa. Vaihteiston käyttö on sujuvaa melko laajaliikkeisestä ja pitkästä vaihdevivusta huolimatta. Nappikytkintä käyttäen kepittäminen on helppoa ja nopeaa.

Vaihteiston ongelmana on erityisesti raskaan perävaunun kanssa liikuttaessa vaihdejakauma. Varsinkin 5. ja 6. vaihteen välinen porrastus on suuri, mikä rajoittaa kuutosvaihteen käyttömahdollisuudet lähinnä tasamaille ja alamäkiin. Harvoista välityksistä johtuen mäkisissä maastoissa joudutaan helposti tyytymään kolmosvaihteeseen ja täysiin moottorin kierroksiin, mikä ei tee hyvää polttoaineen kulutukselle.

Harvavälitteisen 6. vaihteen hyvä puoli on tietenkin huippunopeuden matalat kierrosluvut, 43 km/h nopeudessa moottorin kierrokset pysyttelevät lukemissa 1 900 k/min.

Mittausten sekä korvan mukaan Valtran ohjaamo oli meluisin tieajossa. Testissä ollut traktori oli kuitenkin esisarjan kone, joten tuotantomallin ohjaamot saattavat olla aavistuksen hiljaisempia.

Valtran ohjaustuntuma tiellä oli testin parhaimmistoa, mutta hitaassa vauhdissa esimerkiksi perävaunua peruuttaessa tehostus saisi olla voimakkaampi. Valtra myös kulkee hyvin suoraan.

Valtran jarrut osoittautuivat tunnokkaiksi, mutta jarrutuksen ylläpitäminen vaatii tuntuvasti poljinvoimaa. Lyhyemmät kuljettajat tunsivatkin nousevansa ylemmäs ilmaistuimen kanssa suurimpia hidastuvuuksia tavoitellessaan.

Vilkun viiksi on oikealla puolella ja palautuu automaattisesti, kun ohjauspyörä suoristetaan käännöksen jälkeen.

Polttoaineen kulutus

Mittasimme traktoreiden polttoaineen kulutukset 27,5 kilometrin mittaisella testilenkilä 10 tonnin perävaunun kanssa. Tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia eri tehoisista moottoreista johtuen. Painoerot olivat kuitenkin suhteellisen pienet, eroa painavimman MF:n ja kevyimmän Valtran välillä on 650 kiloa.

Suurimmasta kokonaismassasta huolimatta MF oli joukon taloudellisin pelkkää kulutettua litramäärää tarkastellessa. Paperilla Massey Fergusonin moottoriteho on kuitenkin pienin, joten nopeimpia aikoja MF ei hätyytellyt.

John Deere, jossa on tehokkain moottori lisäteho mukaan luettuna suoriutui lenkistä nopeimmin ja suurimmalla keskinopeudella, mutta kulutti silti lähes yhtä vähän polttoainetta kuin MF. Polttoaineen kulutuslenkin tulokset selviävät oheisesta taulukosta. n

Kiinnostuitko aiheista?