John Deere 6100 -sarja - Paluu juurille

John Deere uudisti keskikokoiset traktorimallinsa täysin 1990-luvun alussa. Uusiksi menivät niin rakenteelliset ratkaisut, muotoilu kuin tekniikkakin. Uudistus onnistui, sillä näiden mallien vauhdittamana John Deere nousi markkinajohtajaksi useissa Euroopan maissa.
6100-sarja perustui uuteen runkorakenteeseen.

John Deere ilmoitti 1980-luvun lopulla, että vuoteen 1992 mennessä lähes puolet sen tuotteista tullaan korvaamaan uusilla malleilla. Tähän saumaan osui uusien 6000- ja 7000-sarjan traktoreiden ja Z-sarjan puimureiden uudistus.

Moottorit, voimansiirrot, ohjaamo, ohjaus ja sähköohjattu nostolaite olivat uusia ja vain muutamat osat sopivat ristiin edellisen mallisarjan traktoreiden kanssa.

Uusi TechCenter-ohjaamo korvasi SGII-ohjaamot, Amerikassa ohjaamoa kutsuttiin nimellä ComfortGard. Valmistaja ilmoitti esimerkiksi 6100-mallin ohjaamon melutasoksi tuohon aikaan mittapuuna toimineen, OECD:n mittauksissa todetun 75 desibelin melutason. Uudessa ohjaamossa oli edeltäjä SG II:seen verrattuna 40 % enemmän tilaa sekä kehittyneempi ilmankierto, ilmastointilaite ja apukuljettajan istuin tulivat tarjolle lisävarusteina.

Traktorin rakenteesta johtuen ohjaamo suunniteltiin siten, että se voitiin noin 20 minuutissa kallistaa lähes 90 astetta oikealle, mikä mahdollisti mainion pääsyn voimansiirron komponenteille. Lisäksi traktoria ja sen järjestelmiä, kuten nostolaitetta, voitiin käyttää myös ohjaamon ollessa kipattuna, mikä helpotti vianetsintää huomattavasti.

Muotoilussa tapahtui radikaali muutos. Pyöreistä muodoista siirryttiin modernimpaan kantikkaaseen muotoiluun. 6100-sarja oli siitä harvinainen mallisarja, että Suomeen saatiin traktoreita heti ensimmäisistä valmistuseristä alkaen. Aiemmin Suomeen saatiin uusia malleja yleensä vasta pienellä viiveellä myöhemmistä tuotantoeristä.

Kokonaan uusi erillisrunkorakenne

Kantava ajatus 6100-sarjan John Deeressä oli kokonaan uusi traktorin rakenne. 6100-sarjan edeltäjä 55-sarja perustui käytännössä vuonna 1967 20-sarjassa esiteltyyn valuosista koottuun runkorakenteeseen, joka kantoi myös työkoneiden rasitukset.

Erillisrunko muutti koko suunnitteluajatusta, sillä nyt joustava erillisrunko otti vastaan kuormat, minkä ansiosta voimansiirto ja moottori voitiin tehdä huomattavasti kevyemmiksi. Esimerkiksi vaihteiston kuoret ovat 6100-sarjassa alumiinia.

Tässä mielessä John Deere palasi juurilleen, sillä John Deeren traktorituotanto alkoi, kun se osti iowalaisen Waterloo Gasoline Tractor Engine Co:n ja aloitti kaupan myötä erillisrunkorakenteeseen perustuneen Waterloo Boy -traktorin valmistuksen. Vuonna 1923 esiteltiin uusi D-malli, jossa erillisrungosta luovuttiin.

Neli- ja kuusisylinteristen mallien voimansiirrot olivat suunnilleen samat, mutta esimerkiksi rungon rakenteet poikkesivat toisistaan. Kuusisylinteristen mallien runko koottiin palkeista pulttaamalla, nelisylinterisissä rakenne oli kiinteäksi hitsattu. Myös kiinnitys perään tapahtui eri tavalla.

6100-sarja oli John Deerelle menestys, sillä sen ansiosta Deere nousi markkinajohtajaksi muun muassa useissa Euroopan maissa. Suomeen tuotiin ylivoimaisesti eniten 6100-sarjan ohjaamolla varustettuja nelivetoisia traktorimalleja, mutta maailmalla 6100-sarjaa saattoi nähdä myös takavetoisena, ilman ohjaamoa suojakaarella varustettuna, erikoisleveinä malleina sekä viini- ja puutarhakäyttöön varusteltuina L-malleina.

6100-sarjan traktorit valmistettiin Mannheimin tehtaalla Saksassa, mutta moottorit tulivat Ranskasta John Deeren Saranin tehtaalta. 7100-sarjan mallit taasen valmistettiin Amerikassa.

Useita moottorityyppejä

Malliston sisällä moottoreissa oli melkoista hajontaa, sillä 6100-sarjaan kuului niin neli- kuin kuusisylinterisillä moottoreilla varustettuja malleja, yhteensä traktoreissa käytettiin neljää eri moottorityyppiä. Kaikissa moottoreissa yhteistä oli märät vaihdettavat sylinteriputket.

Nelisylinterisissä vaihtoehdot olivat 3,9-litrainen tai 4,5-litrainen. 3,9-litraiset moottorit lainattiin edeltävästä 50-sarjan traktoreista. Valtaosa nelisylinterisistä malleista käytti kuitenkin täysin uutta 4,5-litraista moottoria. 6-sylinterisissä vaihtoehdot olivat 5,9- tai 6,8-litraiset dieselit.

Erillisrungosta johtuen moottorin ei enää tarvinnut kestää traktorin ja työkoneen kuormaa, mistä syystä valun vahvuutta voitiin ohentaa. Moottori myös asennettiin runkoon kumityynyjen avulla, minkä ansiosta moottorista johtuva melu ja tärinä vähenivät. Esimerkiksi nelisylinterisessä moottorissa oli kaksi tasapainoakselia. Voima välitetään moottorilta voimansiirrolle hyvin lyhyellä kardaaniakselilla.

Laturit ja starttimoottorit ovat Boschin valmistamia. Niiden kestävyys on osoittautunut varsin hyväksi. Polttoaineen ruiskutuslaitteistojen jakajapumput olivat joko Lucaksen tai Delphin valmistamia. Sammutin toimi nykyaikaisesti virta-avaimesta.

Moottorin öljytikku ja öljyntäyttöaukko sijaitsevat moottorin oikealla puolella konepeitossa olevan, saranoidun luukun takana. Paikka on hyvä, sillä likaa ei kerry tikun ympäristöön. Öljyjä tarkastaessa traktori on muistettava pysäköidä siten, että pyöriä ei jätetä ääriasentoon oikealle käännettynä.

Kestävä perusmoottori

Vakavimmat tyyppiviat koskivat alkupään 6200- ja 6300-mallien 3,9-litraista moottoria, sillä niissä tietyn valmistuserän kampiakselit katkesivat melko nopeasti. Katkenneet kampiakselit kuitenkin korjattiin usein tehtaan kustannuksella.

Varsinkin kuusisylinterisissä malleissa harmia aiheuttivat starttimoottorit, jotka olivat talvikäyttöä ajatellen liian pienitehoisia. Kylmäkäynnistysongelmien vaivatessa varmin ratkaisu on vaihtaa akku tehokkaampaan 154 ampeeritunnin akkuun ja korvata starttimoottori myöhempien mallien alennusvaihteella varustetulla startilla.

Pakkasella moottori tarvitsee käynnistyäkseen reilusti kierroksia, joten kunnolliseen käynnistysakkuun panostaminen on joka tapauksessa suotavaa. Käynnistysongelmien iskiessä kannattaa tarkastaa muun muassa starttimoottorin kaapeliliitokset hapettumien varalta, myös maadoituspuolelta.

Hehkuttaminen helpottaa luonnollisesti kylmäkäynnistyksiä. Hehku toimii 6100-sarjassa virta-avainta painamalla, mikä on hyvä huomioida. Hehkuttaa voi myös starttauksen aikana. Hehkutulppa on näissä traktoreissa asennettu imusarjaan ilmakanavaan.

Sekä neli- että kuusisylinterisissä moottoreissa on ollut jonkin verran ongelmia kannentiivisteiden kanssa. Kannentiivisteen vaihdon yhteydessä on olennaista, että kansi oikaistaan. Moottorin lämpöongelmia hillitsee se seikka, että moottoreissa on kaksi termostaattia, vaikka jäähdytysjärjestelmässä on vain yksi piiri.

Jäähdyttimen puhaltimessa on vakiona viskokytkin, mikä vähentää tehohävikkiä silloin, kun puhallusta ei tarvita. Polttoainesuodattimelle oli saatavilla sähköinen lämmitys lisävarusteena.

Mikäli traktori lakkaa ottamasta kunnolla kierroksia, kun polttoaineen taso laskee alle neljäsosatankin, saattaa tankissa oleva imuputki olla syyllinen. Myös sähköinen polttoaineen siirtopumppu on melko yleinen vika. Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa etenkin kunnollinen maadoitus.

Erillisrungosta johtuen pakoputki tuotiin alkupään malleissa ohjaamon kulmalle runkopalkin alta. Pakoputken juureen kohdistuu ajan myötä runsaasti rasitusta, ja pakoputken katkeaminen onkin yleinen harmi. Ongelmia on ehkäisty lisäämällä pakoputken juureen pätkä joustavaa putkea.

Moottoreiden vakiotehoalueet olivat melko laajat ja huippuväännöt saavutettiin varsin alhaisilla kierrosluvuilla. Moottorin apulaitteita pyörittää yksi moniurahihna, jonka vaihdon yhteydessä kannattaa usein vaihtaa myös hihnan kiristin.

Moderni voimansiirto

Kaikki 6100-sarjan traktorit varustettiin hydraulisella PermaClutch II -monilevykytkimellä. Kytkintä mainostettiin aluksi ikuiseksi, mutta sittemmin markkinointia muutettiin varovaisempaan suuntaan ja kytkimen kerrottiin kestävän useamman normaalin kytkimen eliniän, mikä osoittautui paikkaansa pitäväksi väitteeksi. Kitkalevyjen määrä riippui mallista, eli tehosta. Kytkin sijaitsee vaihteiston sisällä.

Voimansiirtovaihtoehdot olivat joko perusmallien 18x6 SynchroPlus-voimansiirto mekaanisella suunnanvaihtajalla tai 24x16 PowrQuad hydraulisella suunnanvaihtimella sekä neljällä pikavaihteella varustettuna.

PowrQuadin ajonopeuksia lisättiin vuonna 1995, kun peruutusvaihteiden määrää lisättiin täyteen 24:ään tai kuusisylinterisissä malleissa 20:een. Kaikki Suomeen tuodut mallit kulkivat 40 km/h, Euroopassa myytiin myös 30 km/h malleja, joissa päävaihteita oli vähemmän.

SE-mallien myötä esiteltiin vuonna 1996 uusi 16x16 synkronoitu mutta pikavaihteeton vaihteisto. Kaikkien voimansiirtovaihtoehtojen yhteydessä oli mahdollista valita ryömintävaihteisto lisävarusteena.

PowrQuad-mallien suunnanvaihdin oli vaihdevivun kaltaisesti oikealla kädellä käytettävä vipu, viimeisimmän valmistuserän traktoreissa suunnanvaihtimen vipu oli sähköinen ja nykytyylisesti ohjauspyörän vasemmalla puolella. Suunnanvaihtimet olivat alusta asti varustettu vapaa-asennolla.

Oikealla puolella sijaitseva hydraulisen suunnanvaihtimen vaijerivälitteinen vipu on ilmeisen varmatoiminen, vasemman käden sähköisen suunnanvaihtajan kytkimiä on jouduttu joskus vaihtamaan.

John Deeren tapaan vaihteisto lukittiin vaihdevivulla operoitavalla vaihteiston vetoakseliin vaikuttavalla parkkilukolla. Lisäksi traktorissa on ison lautaspyörän lukitseva pantatyyppinen käsijarru.

PowrQuadissa kannattaa kiinnittää huomiota enemmän ajetuissa erityisesti kuormaajalla varustetuissa yksilöissä kytkinpolkimen toimintaan ja 3. vaihteen toimintaan. Kytkinpolkimen venttiili saattaa olla kulunut, mikä tekee kytkimen luistattamisen vaikeaksi.

Voimansiirron öljyt kannattaa ongelmien ehkäisemiseksi vaihtaa parin vuoden välein, vaikka käyttötuntien mukaan mentäessä vaihtoväli ei vielä olisikaan tullut täyteen. Voimansiirron kytkinpakat eivät siedä öljyyn ajan myötä kertyvää vettä.

Kyselyyn vastanneet käyttäjät kiittelivät voimansiirron ominaisuuksia, muun muassa pikavaihteiden porrastusta kehuttiin onnistuneeksi.

Suljettu hydrauliikkajärjestelmä

6100-sarjan hydrauliikka oli 6200 SE ja 6400 SE -malleja lukuun ottamatta suljettu hydrauliikkajärjestelmä, joka perustui muuttuvatilavuuksiseen aksiaalimäntäpumppuun. Hydrauliikkapumppu on sijoitettu järkevästi nostolaitteen ja hydrauliikkaventtiileiden välittömään läheisyyteen, jotta öljyn matka sinne, missä sitä tarvitaan, on mahdollisimman lyhyt.

Hydrauliikan toimintapaine on 200 baria ja seisontapaine 30 bar.

Rakenteesta johtuen työpumpulle tarvittiin latauspumppu. Järjestelmän tyyppi on huomioitava kytkettäessä traktoriin erityisesti avoimeen järjestelmään perustuvia työkoneita. Hydrauliikkapumppu tuotti vakiona 60 l/min, tehokkaampi 96 l/min pumppu oli lisävaruste ja se voidaan asentaa traktoriin myös jälkikäteen, kunhan myös latauspumppu vaihdetaan samalla.

Kaikki mallit varustettiin sähköohjatulla nostolaitteella, jossa oli ulkoiset nostosylinterit. Nostolaitteen etäkäyttöpainikkeet lokasuojissa olivat vakiovaruste.

Nostolaitteen vetovastussäätö perustuu vetovarsitunnusteluun, nostolaiteventtiiliä käytetään askelmoottorilla. Käytettyä traktoria hankkiessa kannattaa tarkastaa nostolaitteen tasausakselin välykset, sillä boorit saattavat kulua vanhemmiten väljiksi.

Nostolaitteen sähkövikoja voi tutkia irrottamalla nostolaiteventtiiliin tulevan sähköliitännän. Venttiilissä on hattu, jonka alla olevaa ruuvia meisselillä kiertämällä nostolaitetta voi testikäyttää. Vasemmalle kääntäen vetovarsien tulisi laskea ja oikealle kiertäen nousta. Yksi ongelmakohta saattaa paljastua itse nostolaiteventtiilistä, jonka sisäiset halkeamat saattavat sekoittaa nostolaitteen toiminnan.

Nostolaitteen toiminta keräsi kehuja käyttäjiltä erityisesti vetovastustunnustelun osalta, joka toimii kyntäessä hienosti.

Hammaspyöräpumpulla varustetuissa SE-malleissa hydraulipumpun imupuolella on kumiletku, johon tullut reikä haittaa hydrauliikan toimintaa. Myös pumpun imuputken liitännässä oleva o-rengas saattaa olla syy hydrauliikan ongelmiin.

Työhydrauliikan venttiilien maksimimäärä takana oli neljä kappaletta, venttiileiksi oli tarjolla kolmea eri vaihtoehtoa, joiden toiminnot vaihtelivat.

Hydrauliikan vipujen takellellessa syyksi saattaa paljastua käyttövaijerien lukituskuulien kuluma. Joihinkin traktoreihin on asennettu myös rasvanippoja estämään ruosteen kertymistä venttiilikaran päähän.

Huolehdi vaihteistoöljyjen puhtaudesta

6100-sarjan alkupään malleja yleisesti vaivannut vaihteistoöljyn huohottimen ongelma lienee jo korjattu suurimpaan osaan traktoreista. Matalassa syvennyksessä sijaitsevan huohottimen ympäristöön kertynyt vesi tai sulanut lumi päätyi ennemmin tai myöhemmin huohottimen kautta voimansiirron öljyn sekaan.

Huohotin on kuitenkin syytä puhdistaa vähintään kerran vuodessa, sillä tukkeutunut huohotin nostaa painetta vaihteiston kuorien sisällä ja aiheuttaa sen vuoksi jarrujen laahaamista.

Veden vaurioittamat jarrulevyt saattaa havaita jarrujen huonosta toiminnasta, tai viimeistään imusiivilään kertyvästä jarrulevyjen kitkamateriaalista. Jarrulevyjen vaihto oli eräällä lukijallamme ollut kokonaisuudessaan noin kahden tuhannen euron remontti JD-huollossa.

Vaihteiston ja erityisesti jarrujen kunnosta kertoo imusiivilä, jonka tarkastaminen on helpoin keino selvittää voimansiirron kunto. Käytettyä traktoria hankkiessa tarjokkaalla kannattaa suorittaa noin tunnin testilenkki maantieajossa, tässä ajassa öljyn seassa olevat jarrujen tai pikavaihteiden pakkojen kitkapinnan materiaali kulkeutuu vaihteistoöljyn suodattimeen, mikä sytyttää kojetaulussa merkkivalon.

Käännettävä ulosottoakselin pää

Voimanotto kytketään kaikissa malleissa sähköisesti, nopeus valitaan vaijerivälitteisellä vivulla. Vakiovarusteena toimitettiin 540/ 1 000-nopeuksilla varustettu voimanotto, 540/540E/1 000-vaihtoehto oli lisävaruste. Sähkökytkennän lisäksi päisteautomatiikalla varustettujen traktoreiden lokasuojassa oli nappi, jolla voimanottoakselia voitiin pyöräyttää työkoneen kytkennän helpottamiseksi.

6100-sarjassa voimanottoakselin pää on käännettävä ja se pyörii kuivassa tilassa metalliputken sisällä. Akselin toisessa päässä on 6-uraiset ja toisessa 21-uraiset boorit.

Voimanoton ongelmissa kannattaa tarkastaa ensimmäisenä voimanoton solenoidi, jonka vastusarvon tulisi olla noin 4 ohmia. Toinen helppo tapa solenoidin toiminnan varmistamiseen on vaihtaa solenoidi päittäin tasauspyörästön lukon solenoidin kanssa ja testata onko vaihdolla vaikutusta toimintaan. Saman testin voi tehdä myös vaihtamalla edellä mainittujen solenoidien liittimet keskenään. Tällöin voimanoton pitäisi käynnistyä tasauspyörästön lukon painikkeesta ja sammua kääntöjarrun painalluksesta.

Toinen yleinen voimanoton häiriö on oikean puolen sivukonsolin sisällä sijaitseva voimanoton rele. Toimimattomuus saattaa johtua myös voimanoton nopeusanturista, sillä viallisesta anturista johtuen traktori luulee voimanoton pakan luistavan ja sammuttaa voimanoton. Sekoilevan anturin havaitsee helpoiten tarkkailemalla voimanoton nopeusmittaria, kun akseli pyörii.

Voimanoton toimimattomuuden syy saattaa olla myös sivukonsolissa oleva voimanoton käynnistyspainike, josta ei välity viestiä eteenpäin.

Kestävät akselit

6100-sarjassa etuakselina käytettiin ZF:n akselia. Etuakselin kääntökulma oli 52 astetta, traktoria onkin kehuttu ketteräksi varsinkin etukuormaintöissä. Olkatapin pystykallistuma, eli caster-kulma oli JD:n tapaan melko suuri, 12 astetta, minkä ansiosta renkaat kallistuivat ulospäin eivätkä ota niin helposti kiinni runkoon.

Etuakselin keinulaakerien kunto kannattaa tarkistaa, sillä niiden pinta-ala on suhteellisen pieni ja rasvauksen unohtuminen aiheuttaa helposti kulumia. Rasvattuna laakerit kuitenkin kestävät hyvin. Etuakselin lukko on kitkajarruun perustuva.

Etuakselin jousitusta ei ollut saatavilla 6100-sarjaan, se tuli lisävarusteeksi seuraavassa 6010-sarjassa.

Mukava ohjaamo

Käyttäjät kiittelevät vastauksissaan ohjaamon mukavuutta ja alhaista melutasoa. Ohjaamo lepää rungon päällä kumityynyjen varassa, jotka saattavat kulua, mikä nostaa ohjaamon melutasoa.

Varsinkin kesäkelillä ohjaamon lämpötila nousee kuitenkin nopeasti, sillä ohjaamon ilmankierto on toteutettu siten, että raitis ilma tulee ohjaamoon lattian ali, jossa voimansiirron tuottama lämpö lämmittää tuloilmaa.

Ilmanvaihto on varsin tehokas, mutta ilman ilmastointia viilentävä vaikutus jää heikoksi. Ohjaamossa kannattaa käytettyä traktoria hankkiessa tarkastaa, että lämmityslaitteen puhallin toimii kaikilla neljällä nopeusalueella.

Lokasuojat on koottu eri osista, osumille alttiit vihreät muoviset jatkeet ovat vaihdettavissa erikseen. Ensimmäiset Suomeen tuodut yksilöt oli varustettu metsäohjaamolla, jonka kuljettajan istuin oli käännettävä ja ohjaamon takaosaan oli tehty jalkatilat. Metsäohjaamo lienee suunniteltu lähinnä Keski-Euroopan hakkuri- ja kuormainkäyttäjille, sillä Suomessakaan 6100-sarja ei ole kovin yleinen metsätraktori.

Varaosia hyvin saatavilla

John Deeren 6100 -sarjaan on edelleen saatavilla hyvin niin alkuperäisiä kuin tarvikevaraosiakin. Alkuperäisosien saatavuuden lisäksi myös osien toimitusnopeutta on kiitelty, usein tilattavat osat saa jopa seuraavaksi päiväksi, vaikka kyseessä olisi harvinaisempikin komponentti.

John Deeren tuotetuki on yleisesti ottaen varsin pitkä. Varaosia, osanumeroita ja räjäytyskuvia voi tarkastella nettiselaimen kautta, helpoimmin oikeaan ohjelmaan pääsee käsiksi syöttämällä hakusanat ”John Deere parts catalog” hakukoneeseen.

Uusien osien lisäksi John Deere tarjoaa tehdaskunnostettuja ReMan-varaosia. Monesti vanhat osat on mahdollista korvata uudempien mallisarjojen päivitetyillä osilla vain pienillä muutostöillä.

Varaosia tilatessa kannattaa varustautua selvittämällä niin traktorin runkonumero kuin etuakselin ja moottorin sarjanumerot. Varaosamyyjien ja tarvikevaraosavalmistajien harmiksi John Deere vaihteli traktoreissa käytettyjä komponentteja, esimerkiksi ruiskutuspumppuja tilattiin eri valmistajilta.

JD:n maahantuojan Hankkijan varaosatiskiltä tai sopimushuoltajan kautta on saatavilla traktorin sarjanumerolla traktorin kokoonpanolistaus, josta selviää traktorin alkuperäinen varustus.

Ergonominen työkone

6100-sarjan painojakauma on hyvä etukuormaintöihin. Etukuormainkäyttöä puoltavat myös traktorin ketteryys, hyvin toimiva suunnanvaihdin ja tehokas hydrauliikka. Nostolaitekäyttöisiä koneita ajatellen traktorin keula jää helposti kevyeksi ja keulapainot ovatkin peruskauraa ilman etukuormainta olevissa, myös kuutosmoottorisissa traktoreissa.

6100-sarjan meno maantiellä saattaa olla pompottavaa, keulapainot yhdessä hieman nostetun rengaspaineen kanssa auttavat yleensä tähän vaivaan.

Metsäajoon traktori ei sovellu sellaisenaan, oksat puhkaisevat helposti muovitankin, mikä päättää matkanteon. Tehtaalta oli saatavissa myös tankkia suojaava panssarointi, mutta voimansiirron alla olevat putket ja letkut jäävät silti metsäajossa vaaravyöhykkeelle.

Traktorin parhaana puolena pidetään mukavaa ohjaamoa ja onnistunutta ergonomiaa. 6100-sarjan John Deere on osoittautunut varsin kestäväksi ja mukavaksi työkoneeksi, jossa ei ole erityisen vakavia tyyppivikoja ja johon varaosia – niin alkuperäisiä kuin tarvikeosiakin – on edelleen saatavilla hyvin.

6100-sarjan traktoreita on edelleen Suomessa rekisteröitynä hyvän matkaa yli tuhannen kappaleen verran. Suosituimmat mallit ovat tilaston mukaan 6400 ja 6200.

Valmistaja panosti 6100-sarjaan erilaisin laadunparannuskampanjoin. Alkupään mallien murheet korjattiin usein tehtaan piikkiin. Loppupään malleissa tyyppiviat oli saatu hyvin karsittua jo tehtaalla ja 6100-sarja on osoittautunut laadukkaaksi, mukavaksi ja pidetyksi työkoneeksi.

6100-sarjan korvasi syksyllä 1997 esitelty, perusrakenteeltaan varsin samanlainen 6010-sarja, joka poikkesi edeltäjästään lähinnä uusien PowerTech-moottoreidensa osalta.

Kuvat: Jussi Laukkanen ja valmistajat, haastatellut asiantuntijat: Jukka Lehtinen/Hankkija Oy, Aki Laukkanen, Jani Laukkanen ja Tapani Laukkanen/Konehuolto T. Laukkanen Oy

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?