Liebherr A914 Compact + Teko Trailer Pro-peräkärry - Joustavuutta kaivuun

Tampereen alueella ja sosiaalisessa mediassa on ihastuttanut erikoisväritteinen Liebherrin kaivukoneen ja peräkärryn yhdistelmä. Ruotsissa yleinen työtapa on saapumassa Suomeenkin, vaikka säädökset hieman rajoittavatkin tehtäviä töitä.
Yhdistelmällä voi kuljettaa maata työmaa-aluella. Siirtymillä mukana kuljetetaan omia työlaitteita ja polttoainetta. Tankissa on verollinen polttoaine.

Uusien työmenetelmien yleistymisistä saattavat hidastaa ennakkoluulojen lisäksi myös lainsäädännön asettamat, osin keinotekoiset esteet. Peräkärryn vetäminen pyöräalustaisella kaivukoneella on juuri tällainen asia, lisäksi liikkeellä on aiheesta runsaasti väärää tietoa ja uskomuksia.

Ruotsissa ja useissa muissa maissa tällainen yhdistelmä on yleinen näky, mutta Suomessa menetelmää hyödyntäviä urakoitsijoita on vasta muutamia. Nokialainen Janne Leppänen päätti ennakkoluulottomasti tilata uuteen Liebherr A914 Compactiinsa myös peräkärryn.

Jutuntekohetkellä Leppäsellä oli työn alla tarkkuutta vaativa sadevesiviemärin korjaus, jossa kaivukone-peräkärry yhdistelmä pääsi oikeuksiinsa.

”Juuri tällaisessa kohteessa mukana kulkeva peräkärry on äärimmäisen kätevä. Kaivaminen on hidasta, minkä vuoksi kuorma-auto seisoisi työmaalla tyhjän panttina yli puolet ajasta. Nyt saan itse kuljetettua kaivumaat läjityspaikalle ja juuri tarvittavan määrä mursketta tilalle. Pihakin säilyy siistimpänä, kun autosta kipattu murskekasa ei leviä ympäriinsä”, Leppänen valottaa toimintaa.

11 tonnin kärry

Kärrynä Leppäsellä on Yrjö Tenkanen Oy:n maahantuoma Teko Trailer Pro, joka on virolaisen Palmse Metallin valmistama. Kaksiakselisen kärryn kantavuus on 11 tonnia ja tilavuus 6,5 kuutiota. Ulkomitoiltaan pienen kärryn kerrotaan soveltuvan useisiin eri käyttötarkoituksiin ja erityisesti ahtaisiin työkohteisiin.

Saksalainen Liebherr on puolestaan panostanut varsin vahvasti pyörä-alustaisiin kaivukoneisiin, sillä malleja on kokoluokissa 11,5–28 tonnia. Malleista neljä on lyhytperäistä ja kuusi normaalilla peräylityksellä. Lisäksi tarjolla on kaksi ratavarusteista mallia. Liebherr A914:n työpaino on varustetasosta riippuen 15,2–17,5 tonnia.

Leppäsen kaivukoneen voimanlähteenä toimii Liebherrin oma 105 kilowattinen moottori. Vallitseva päästötaso 4 saavutetaan SCR-järjestelmän avulla. Todella laajan ja avarasti avautuvan konepeiton alta huoltokohteet paljastuvat esimerkillisesti ulottuville. Koneen vetovoimaksi ilmoitetaan 89 kilonewtonia ja huippunopeudeksi 30 km/h.

Tämänkaltaisesta yhdistelmän osalta myös voimansiirron suorituskyky ja ajo-ominaisuudet kiinnostavat tavallista enemmän. Leppänen kertoo kokemuksiaan seuraavasti: ”Hitaammissa työmaanopeuksissa potku riittää hyvin, mutta siirtymien rivakammalla ajoalueella nopeuden kiihdyttäminen täyteen vauhtiin vie aikaa. Kärryn omapaino on koneeseen verrattuna varsin pieni, joten jarruille ei ole tarvetta. Liukkaalla en paniikkijarrutusta ole tosin onneksi joutunut tekemään”, Leppänen kertoo.

Lisälaitteita ja tuuninkia

Leppäsen yhdistelmä on huomiota herättävä myös ulkoasultaan. Yhdistelmä toimitettiin urakoitsijalle sinisenä suoraan tehtaalta. Lisäksi koneeseen on asennettu runsaasti huomiovaloja ja majakoiden virkaa toimittavat vilkkuvat Michelin-ukot. ”Tehdäänhän kuorma-autoihinkin runsaasti koristeluja, miksi samoja valoja ei voisi asentaa myös työkoneisiin? Lainsäädännöllistä estettä ei ole, kysymys on enemmänkin asenteista”, Leppänen pohtii.

Yhdistelmään on tehty myös muita pieniä muutoksia. Esimerkiksi alkuperäinen vetokita on liian ahdas traktoriin suunniteltuun peräkärryyn, joten Leppänen rakensi oman versionsa. Tarvittavat hydrauliliitännät olivat koneessa jo valmiina.

Liebherissä on vakiovarusteena taka- ja sivukamerat, ja niiden lisäksi on kaivupuomiin asennettu kamera, joka auttaa korkealle lavalle lastausta. Oikeaan etukulmaan kiinnitetty kamera näyttää koneen sivustan, mikä helpottaa esimerkiksi ylävaunun kääntymisen tarvitseman tilan hahmottamiseen.

Lähes kaikkia kaivukonemerkkejä käyttäneelle Leppäselle A914 on jo toinen Liebherr. Lisälaitteiden osalta käytössä on mm. hieman viilailtu RF-Systemin tasauslevy ja Rodentin jyrsin. ”Liebherrin liikkeet sopivat hyvin käteen. Tärkeä valintaperuste oli myös riittävä hydrauliikan tuotto ja paine, joilla tarvittavia lisälaitteita voi käyttää vaivatta. Esimerkiksi Rodentin jyrsimellä voi avata uraa paksumpaankin routakerrokseen”.

Virtaa työkaluille

Tänä päivänä varsin usein uusien koneiden reklamaatiot johtuvat usein virheellisesti asennetuista lisävarusteista, jotka eivät välttämättä täysin sovellu peruskoneen säätöihin. Liebherrin tapauksessa esimerkiksi keskusrasvari ja lämmitin ovat tehdasasenteisia, myös hydrauliöljylle on oma lämmitysvastus. Pyöräalustaisen alavaunukotelot tarjoavat työkalutilan lisäksi asennuspaikan myös muille lisävarusteille.

”Dynasetin hydrauligeneraattori on osoittautunut erittäin käteväksi. Tampereen raitiovaunutyömaalla esimerkiksi vanhat vesijohdot ovat rautaa, joten rälläkkää tarvitaan päivittäin. Muutoinkin on näppärää, että virtaa saa yhdestä paikasta aina tarvittaessa”.

Leppäsen koneen varusteisiin lukeutuu myös Novatronin 3D-koneohjausjärjestelmä, joka on nykypäivänä välttämättömyys useilla työmailla. Kaivupuomi on perinteistä kiinteää mallia, sillä Leppänen kokee kaksiosaisesta puomista olevan hyötyä ainoastaan tieajossa. Myöskään tassuja ei koneeseen ole asennettu, sillä urakoitsija ei käyttäisi niitä muutenkaan. Puskulevyyn on hitsattu pari kauhankynttä, mitkä parantavat liukkaalla koneen paikallaan pysymistä.

Dieseliä tankissa

Moottorityökoneella peräkärryn vetäminen aiheuttaa kysymyksiä yhdistelmän laillisuudesta. Lyhyesti ilmaistuna esim. kaivukoneella saa periaatteessa vetää peräkärryä, mutta lakitekniset ongelmat alkavat mietittäessä tankin täyttämistä.

Verottoman polttoöljyn käyttäminenkin on mahdollista, mutta käytännössä tämä rajoittaa toimintaa huomattavasti . Esimerkiksi työalueelta toiselle voisi siirtyä ainoastaan ilman minkäänlaista kuormaa ja poltto- ja voiteluaineita voisi kuljettaa ainoastaan työkoneella. Verottomasta verolliseen polttoaineeseen siirtyminen ei ole aivan yksinkertainen asia, sillä käytännössä tämä tämä vaatii tankin pesun ja suodattimien vaihdon.

Dieseliä käytettäessäkin asiaan liittyy tiettyjä rajoituksia. Siirtymillä perävaunussa tai sitä vastaavassa hinattavassa laitteessa voi kuljettaa vain omia polttoaineita tai muita tarvikkeita, jos ne liittyvät työtehtävän suorittamiseen. Työmaa-alueella myös muun materiaalin kuljettaminen on sallittua.

Leppänen ei ole ottanut asian suhteen riskejä. ”Ajan aina verollisella polttoaineella. Liebherrin keskikulutus on todella maltillinen 5,4 litraa tunnissa, joten lisäkustannukset tuntia kohden ovat noin 1,5 euroa. Hieman korkeampi laskutus- hinta on helppo perustella työn tilaajille, sillä ylimääräisen kuljetuskaluston tarve vähenee”, Leppänen kertoo.

Sosiaalisen median voimalla

Internet ja digitalisaatio on muuttanut maarakennusalaa esimerkiksi jatkuvasti lisääntyvän etäseurannan ja kaivuohjausjärjestelmien muodossa. Netti tarjoaa myös maahantuojille kustannustehokkaan markkinointitavan. Urakoitsijoille esim. Facebook ja Instagram ovat halpoja paikkoja esitellä yritystä ja omaa työnjälkeä.

Myös maarakennusalan kuljettajakilpailuissa menestynyt ja Koneviestinkin testikuljettajana toiminut Leppänen on varsin aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Näppärän ja tuunatun kaluston esittely on herättänyt runsaasti porinaa keskustelupalstoilla.

”Olen halunnut pitää asiasta ääntä mahdollisimman paljon, sillä toivon kätevän kaivukone-peräkärry yhdistelmän yleistyvän työmailla. Sosiaalisessa mediassa saa kuitenkin nopeasti rapaa niskaansa. Esimerkiksi tunteita herättää jo pelkästään se, että kuski ajaa konetta sukkasillaan. – Tärkeintä on kuitenkin alan kehittäminen”, Leppänen naureskelee.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?