IFA RS08/15 Maulwurf - Työmyyrä

Maulwurf oli muuten toimiva kone, mutta moottori kiehahti herkästi ja sen kestävyydessäkin oli sanomista, vaikka kierroksia pudotettiin lukemaan 2 000, eikä polttoainetalous ollut parasta sorttia.
IFA RS08/15 Maulwurf; 1952–56, Schönebeck, Itä-Saksa. Valmistettu yhteensä 5 751 kpl.

DDR olisi muinoin osallistunut mielellään suomalaisen maatalouden koneellistamiseen. Sikäläinen ”Ulkomaitten kulttuurisuhteiden seura” painatti vuoden 1963 alussa oikein 110-sivuisen kirjan ”Tietämisen arvoista Saksan demokraattisesta tasavallasta ja sen maataloudesta”, missä selkeällä suomen kielellä esiteltiin maailman kehittyneintä maataloutta. Maireasti hymyilevä talonpoikaisnainen Ruth Nitzschke oli kuvattu Trabantinsa ratissa, joka oli saatu tuottavasta työstä Bärinin maatalousosuuskunnassa. Esipuheessa professori Baumgarten toivotti suomalaiset tervetulleeksi tulevan kesän maatalousnäyttelyyn Leipzig-Markkleebergiin, missä itäsaksalainen maatalousteknologia esittäytyisi koko loistossaan.

Oli Itä-Saksan ihmeitä nähty suomalaisissakin näyttelyissä useaan otteeseen. Eniten huomiota saivat työkoneenkantajat, joita tarjottiin tänne 1950-luvun puolivälistä lähtien.

Vientilaatua

Erfurtilainen insinööri Egon Scheuch oli jo ennen sotia suunnitellut pienikokoista työkoneenkantajatraktoria, joka soveltuisi mihin tahansa peltotyöhön ja keveisiin kuljetuksiin. Sota katkaisi kehittelyn, mutta vihanpidon loputtua Scheuch palasi projektinsa pariin, jonka ensimmäinen versio valmistui vuonna 1949. Päälle 500-kiloisen koneen nokalla oli DKW:n 460-kuutioinen bensamoottori, jonka kampiakselin päästä oli kardaaniveto takaosassa olleelle voimansiirrolle. Akseliväliä voitiin säätää sikäli paljon, että lyhimmässä asennossa etu- ja takapyörät olivat lähes kiinni toisissaan. Traktori sai nimen Spinne (hämähäkki).

Itä-Saksan traktorituotanto päästiin aloittamaan samana vuotena, tehtaat olivat Nordhausenissa ja Brandenburgissa. Merkkejä olivat RS01 Pionier, RS02 Bockenhexe ja RS03 Aktivist. Kaikki olivat joko suoria tai osittaisia kopioita 1930-luvun saksalaismalleista.

Schönebeckissä alkoi traktorivalmistus 1950- luvun alussa ja ensimmäinen tuote oli Scheuchin konekeksintö. Alkuperäistä versiota paranneltiin niin runsaasti, että jäljelle jäi vain säädettävä akseliväli. Moottoriksi vaihdettiin 2-sylinterinen, edellisen tavoin 2-tahtinen 15 hv:n kone, joka sijoitettiin kuljettajan eteen, voimansiirtolaitteiden yhteyteen. Jäähdytin oli kuskin jalkojen edessä, mutta ilmavirta kengistä poispäin. Vaihteistossa oli 8 nopeutta ja suunnanvaihtaja, etu- ja takavoimanottoja voitiin pyörittää toisistaan riippumatta moottori- tai ajovoimanotolla.

Scheuchin traktori startattiin käsivoimin, mutta tuotantomalliin kampiakselin etupäähän laitettiin dynastartti, eli laturin ja startin yhdistelmä, joka alkoi moottorin käynnistyttyä tuottaa akulle virtaa.

Kun pienten 6.00 x 20 -takasten tilalle vaihdettiin korkeammat pyörät, oli ensimmäinen työkoneenkantajatraktori valmis. Virallinen merkki oli tylsään sikäläiseen tyyliin RS08/15, mutta se sai myös lisänimen Maulwurf (myyrä). Ensimmäisenä tuotantovuotena 1952 valmistui 30 myyrää, seuraavana jo yli 1 000. Scheuchin tekemisiä oli seurattu sikäli tiiviisti, että monet länsisaksalaiset merkit olivat jo juonessa mukana. Muutamat olivat saaneet omat työkoneenkantajansa tuotantokuntoon jo 1940-luvun puolella, mutta niissä kaikissa oli kehikkorunko ilman Maulwurfin kaltaista akselivälin pikasäätöä.

Maulwurf oli muuten toimiva kone, mutta moottori kiehahti herkästi ja sen kestävyydessäkin oli sanomista, vaikka kierroksia pudotettiin lukemaan 2 000, eikä polttoainetalous ollut parasta sorttia.

Seuraavassa vuonna 1957 esitellyssä mallissa RS09/15 moottoriksi oli vaihdettu itävaltalaisen Warchalowskin lisenssillä tehty 2-sylinterinen ilmajäähdytetty diesel, joka asennettiin kuljettajan taakse. Tehoja päälle litraisesta V-moottorista löytyi 18 hv. Hydrauliikka oli nyt vakiovarusteena, takana 3-pistenostolaite ja lisäksi hallintaventtiili 2-toimisille sylintereille. Uudelle mallille löytyi vientimarkkinoitakin. Ei lännestä, mitä DDR varmaan hartaasti toivoi, vaan Neuvostoliitosta, minne sitä vietiin hyvinkin runsaasti, etenkin Liettuaan, Latviaan ja Viroon.

Viimeiset muutokset tehtiin vuonna 1963, jolloin omille ja itämarkkinoille saatiin GT 124, jossa oli 4-sylinterinen 25 hv:n V-moottori. Uusi malli ei ollut juurikaan aiempia nopeampi, vaikka kirjainyhdistelmästä voisi sellaista päätellä. Tässä tapauksessa se oli lyhenne sanasta Geräteträger (laitekantaja). Viimeinen itäsaksalainen kantaja valmistui vuonna 1972, jonka jälkeen Schönebeckin tehdas keskittyi tekemään pelkästään ZT300-pyörätraktoria. Muut DDR:n traktoritehtaat olivat lopettaneet 7 vuotta aiemmin. Kaikkiaan ”myyrätraktoreita” valmistui 120 380, tavallisia traktoreita DDR:ssä tehtiin samaan aikaan 103 895 kappaletta.

Suomalaisiin ei iskenyt ”myyräkuume”

Työkoneenkantajille löytyi monenlaista käyttöä keskieurooppalaisilta tiloilta, mutta meillä ne jäivät harvinaisiksi, vaikka niitä on yritetty markkinoida suunnilleen jokaisella sotien jälkeisellä vuosikymmenellä. Muinaismerkeistä Lanz Alldog lienee eniten myyty, mutta senkin kokonaismäärä on varmasti alle 50 kappaletta. Täällä tarvittiin toisenlaisia ominaisuuksia.

Itäsaksalaiset traktorit, puimurit ja työkoneet tulivat tutuiksi ammattilehdistä ja oppikirjoista, mutta ainoa täällä menestynyt ”työkalu-Saksan” maatalouskone oli Petkus-lajittelija. Tuontisäännöstelyn aikaan lisenssivirasto ei myöntänyt valuuttaa DDR:läisten traktoreiden tuonteihin ja säännöstelyn jälkeen niitä ei olisi kukaan enää huolinut, kaikkein vähiten Maulwurfin kaltaista kummajaista.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?