Apukaukovalojen asennus CAN-väyläohjattuun autoon

Suomessa pimeää piisaa. Vakioratkaisu auton valojen parantamiseksi on ollut lisäkaukovalojen käyttö. Ennen sellaisten asennus oli kohtuullisen helppoa. Nykyisin autoissa yleistynyt CAN-väylään perustuva sähköjärjestelmä on kuitenkin monimutkaistanut toteutusta, järjestelmään ei ole helppo liittää ulkopuolisia laitteita.
Synkässä suomalaisessa syyssäässä kaikki valo on tarpeen. Lisäkaukovalot parantavat liikenneturvallisuutta – ne lisäävät näkymäaluetta ja antavat kuljettajalle lisää reaktioaikaa. Koneviesti kokeili, millainen projekti on asentaa apukaukovalot nykyaikaiseen CAN-väyläohjattuun autoon.

CAN-väylien tulon myötä on autoihin ja työkoneisiin tullut erilaisia automaattisia vianhakujärjestelmiä. Ne tarkkailevat eri järjestelmien toimintaa ja hälyttävät, jos johonkin laitteeseen tulee vikaa. Valojen polttimoiden toiminta on yksi seurattavista asioista. Järjestelmä päättelee sähkölaitteiden aiheuttaman kuormituksen perusteella, onko polttimoita palanut, tai pahimmillaan johdin/liitin vaurioitunut ja aiheuttanut oikosulun. Sinänsä mainiossa järjestelmässä on se ongelma, että erilaisten apulaitteiden, kuten lisävalojen ja etenkin perävaunujen valojärjestelmien kuormitus saattaa aiheuttaa aiheettomia hälytyksiä.

Asia konkretisoituu kytkettäessä led-valoilla varustettu perävaunu autoon, jonka järjestelmä on opetettu ymmärtämään vain hehkulankapolttimoilla varustettuja perävaunujen valojärjestelmiä. Järjestelmä luulee, että perävaunun valaisimet ovat rikki ja hälyttää siitä – vaikka oikeasti tilanteen laukaisevat liian vähän virtaa kuluttavat polttimot. Riippuu täysin vianhakujärjestelmän suunnittelijasta, onko esim. led-valojen käyttö otettu jo alkuaan huomioon.

Tästä johtuen erilaisten lisälaitteiden asennus kannattaa useimmiten antaa suosiolla merkkiliikkeen tehtäväksi, heillä on myös vastuu asennuksen oikein tehdystä toteutuksesta. Eivätkä asennuksen mahdollisesti aiheuttamat ongelmat vaikuta auton takuuseen, tai vaikkapa tulipalon sattuessa vakuutuskorvaukseen. Joissakin autoissa myös on valmiina apukaukovalojen herätevirran liittimet.

Nykyautoon maksimitehoiset kaukovalot

Halusimme kuitenkin kokeilla, kuinka nykyaikaiseen autoon onnistuu apukaukovalojen omatoiminen asennus. Projektina oli 2016-vuosimallin VW Amarok, jossa on Bi-Xenon-valot ja päivävaloautomatiikka. Apukaukovaloiksi valikoituivat led-tekniikkaan perustuvat C-Bright 36 W Challenger -valopalkit (105 euroa/kpl, Centtilä-verkkokauppa). Niiden referenssiluku on 25, jolloin kahden apukaukovalon ja alkuperäisten kaukovalojen yhteenlasketuksi luvuksi muodostui lainsäädännön sallima maksimi 100.

Palkkimallisten led-valaisinten matala muoto oli myös yksi valinnan peruste, sillä valaisimet saatiin sopimaan sievästi auton puskurin yläpuolelle. Valaisimille rakennettiin teräslattaraudasta kiinnike, joka kiinnitettiin kahdella ruuvilla puskuriin, rekisterikilven taakse. Jotta painavat valaisimet eivät ajossa värisisi, asennettiin kaksi tukitankoa taaksepäin. Tukitangoille löytyi jämerät kiinnityspaikat jäähdyttäjän edessä olevista tukiputkista. Valaisinten poisto kesäajaksi on muutaman minuutin työ.

Nykyaika tullut avuksi kotimekaanikoille

Jo ennen valojen hankintaa tutustuminen netin kautta kytkennän toteutukseen toi esille mielenkiintoisen kytkentäratkaisun. Valojen ohjaukseen olisi mahdollista käyttää ruotsalaisvalmisteista XBB-kytkentärelettä, jollaisia saa Suomessa esimerkiksi LuminaLights-tuotemerkillä (maahantuoja Lumise Oy, aiemmin Erikoistekniikka Oy). Tämä erikoisrele on suunniteltu mahdollisimman monipuoliseksi. Sen avulla voidaan ohjata kolmea kaukovaloa, tai sitä voi käyttää työkoneen lisätyövalojen kytkentään, ilman että alkuperäisiin johtimiin on tarvetta tehdä mitään muutoksia. Myös päiväajovalojen syöttövirta on mahdollista ohjata releen kautta – eli rele mahdollistaa päiväajovalojen asennukseen sellaiseen CAN-väyläiseen autoon, jossa niitä ei vakiona ole.

Litteäksi muotoillun releen toiminta perustuu Hall-anturiin, joka tunnistaa sähkövirran (ohjaussignaalin) johtimen kuoren läpi. Kokonaisuus on valettu vesitiiviiseen massaan. Releen uuden, päivitetyn version hinta on tällä hetkellä 129 euroa. Päivitetyssä versiossa on Hall-anturin johto omalla liittimellä releeseen kiinnittyvä, vanhemmassa se on kiinteästi asennettu. Kokeilun edullisempi versio on johdinkohtaisilla pistoliittimillä. Saatavissa on moninapaliittimillä (Deutsch) kytkettävät versiot. Releen virrankestoksi kerrotaan 3 x 10A – eli 3 x 120 W (24 V järjestelmässä 3 x 240 W).

Helppo yhteensovittaminen

Valaisinten mukana tuli jämerät kiinnikkeet ja väliliitännöillä varustetut johdinsarjat. Johdinsarjat olivat juuri sopivan mittaiset, sillä johdinten pituus riitti releelle asti. Releen mukana tullut 30 senttinen, suojatulla sulakerasialla varustettu virtajohdin riitti myös hyvin. Vain 50 senttinen maajohdin piti kaivaa omista varastoista, virrankulun varmistamiseksi valittiin 4 mm2 paksuuden johdin. Rele sijoitettiin aivan akun viereen siten, että sen liitännät ovat alaspäin suunnattuna – tällä vähennetään kosteuden vaikutusta releen liitäntöihin. Relevalmistaja suosittelee releen sijoittamista auton alkuperäisen sulakekotelon sisälle. Usein siellä onkin litteälle releelle sopivasti suojattua tilaa.

Releen johdinkytkennät onnistuvat helposti ilman erikoistyökaluja. Johtimista kuoritaan 10 milliä näkyviin. Sen jälkeen työnnetään pieni talttameisseli kytkettävän liitännän neliön muotoiseen reikään. Meisseli avaa silloin kytkentäliittimen ja johdin voidaan työntää reikään aivan kuoren päätä myöden. Tämän jälkeen vedetään meisseli pois ja kytkentä lukittuu. Helppo homma, eikä näkyviin jää lainkaan suojaamatonta kuparia. Ennen kytkentöjen tekemistä irrotettiin releen virtajohdon sulake, jotta kytkennät saatiin tehtyä virrattomina. Virtajohdin kiinnitettiin auton akun yhteydessä olevaan riviliittimeen, joka on suojakuoren alla. Maajohtimelle löytyi tukeva kiinnityspiste ohjaustehostimen säiliön kiinnikeruuvin alta.

Päätä raavituttava käyttöönotto

Yksi vaativimmista kohdista oli yllättäen koko paletin saaminen toimimaan. Koska auton liitäntöjä ei haluttu mittailla tai irrotella suotta, tutustuttiin valmistajan sivuston ohjeisiin, sekä maahantuojan asennusvideoon. Valmistajan sivuston (xbb.nu) ruotsinkielisestä ohjeistuksesta löytyi listaus eri automallien herätevirran antavasta johtimesta. Amarokin kohdalla se oli vasemmanpuoleisen etuvalon johdinsarjan valko/musta johdin. Listausta katsellessa havaitsi, miten suuria eroja herätevirran sijainneissa on, jopa yhden automerkin eri mallien väleillä.

Kun oikea johdin oli kaivettu johdinsarjan avoimesta kohdasta esille – lähes keinosiementäjän taidot vaativalla yhden käden hapuilulla ahtaasta tilasta – oli seuraava tehtävä Hall-anturihaarukan asennus. Siinä oli huomioitava anturin asennussuunta. Anturiin tulevan johtimen pitää asettua siihen suuntaan, mistä virta tulee valaisimelle. Jos anturi asennetaan toisin päin, se toimii käänteisesti. Ähkimisen jälkeen saatiin anturi napsahtamaan oikean johtimen päälle. Mutta ensi kokeilu kertoi, että jotain omituista on tekeillä. Nimittäin valot saattoivat syttyä itsestään päälle ja myös jäädä palamaan, tai toinen valaisin alkoi kytkennän jälkeen vilkkua. Hetken miettimisen jälkeen yhteenotto maahantuojaan ja valojen käytöksen analysointi tuotti ohjeen kytkeä sulake paikoilleen vasta kun kaikki kytkennät (myös Hall-anturi) ovat paikoillaan ja auto käynnissä. Tällöin releen elektroniikka nollaa käyttötilanteen. Tämä auttoikin, valot alkoivat toimia oikealla tavalla – niin luulimme.

Nimittäin ajoittain auton käynnistyksen jälkeen apukaukovalot syttyivät päälle riippumatta valokytkimen asennosta. Tämän mysteeriominaisuuden kanssa uusi kysely releen toimittajalle ja mietintä, mitä ihmettä mahtaa olla tekeillä. Maahantuojan selitys asiaan oli hyvin looginen: auton valojärjestelmän polttimotestaus tarkistaa aina käynnistyksen jälkeen polttimoiden kunnon kytkemällä pikaisesti kaikkia valoja päälle. Tästä syystä rele saa ajoittain riittävän pitkän herätevirtapiikin ja sytyttää kaukovalot. Ratkaisuna ongelmaan olisi ollut etsiä toinen mahdollinen herätevirtajohdin, johon tämä testausvirtapiikki ei ulotu. Helpommaksi ratkaisuksi kuitenkin todettiin tässä vaiheessa toinen vaihtoehto, eli asentaa releelle oma ohjauskatkaisin ja kytkeä vain tarpeen vaatiessa kaukovalot toimimaan. Ratkaisusta on myös se etu, että rankassa lumisateessa tai sumussa voi käyttää pelkkiä auton omia kaukovaloja. Näin lumesta tai kosteudesta ei heijastu liikaa valoa takaisin kuljettajan silmiin.

Valosta iloa syksyyn

Siinä missä kotien ikkunoille syttyvät tunnelmaa luovat kynttilät pimeinä syysiltoina, syttyvät nyt myös Amarokin keulalla näkyvyyttä parantavat valaisimet. Hieman tien reunoihin suunnattuna ne näyttävät paremmin hirvet ja muut tiellä liikkuvat.

Nyt kun vielä vuosikymmenten ihmettelyn jälkeen suomalaiset viranomaiset sallivat vihdoinkin ruotsalaistyylisen parittoman määrän kaukovalaisinasennuksen, on asennuspaikan löytäminen helpompaa. Myös E-hyväksyttyjen led-valojen määrä on lisääntynyt etenkin palkkimallisissa valaisimissa – kevyt ja matala palkkimallinen valo on yksittäisenä helpompi asentaa rekisterikilven alle tai ylle.

Tämän asennusprojektin oppina on se, että ensin kannattaa selvittää CAN-väylällisen auton kohdalla, onko asennuksesta aikaisempia kokemuksia muilla automallin omistajilla. Siinä apuna ovat valojen kauppiaat sekä netin automerkkikohtaisten keskustelupalstojen antama tieto. Eikä kannata ujostella yhteydenottoa maahantuojaan valaisimia ja varusteita asentaessa, sieltä voi löytyä hyviä neuvoja ja kokemusperäistä tietoa eri laitteiden toiminnasta ja soveltuvuudesta eri käyttökohteisiin.

Liittyvät artikkelit

Valtra Smart

KV 12/2016 31.08.2016
Kiinnostuitko aiheista?