Mikro-ojitus valokuituverkon rakentamisessa - Valokuitua vauhdilla

Perinteiselle kaivamiselle etsitään nopeampia ja kustannustehokkaampia vaihtoehtoja valokuitukaapelin asennuksessa. Telia testaa tänä vuonna uudelleen timanttisahaukseen perustuvaa mikro ojitusmenetelmää taajamien valokuituverkon rakentamisessa.
Mikro-ojitus tapahtuu kompaktin kokoisella timanttisahauskoneella, joka laskee samalla suojaputket kaivantoon. Tarvikkeet kulkevat perävaunussa. Sahaus on melko äänekästä puuhaa, mutta haitta on onneksi melko paikallinen ja vaihtaa paikkaa.

Mikro-ojitusmenetelmää on käytetty jo pidemmän aikaa ulkomailla, esimerkiksi Ruotsissa. Suomessa se ei ole kuitenkaan vielä saanut kovinkaan vahvaa jalansijaa. Sonera kokeili mikro-ojitusta vuonna 2011, mutta tällöin kokemukset eivät olleet kaikin puolin onnistuneita. Ongelmia oli mm. kaivannon sortumisessa. Tänä vuonna menetelmää kokeillaan uudelleen ja esimerkiksi kaivannon sortumisongelma on ratkaistu kaapelinlaskulaitteella. Kävimme Helsingin Länsi-Pakilassa seuraamassa mikro-ojitusta pientaloalueella.

”Perinteisellä kaivumenetelmällä valokuidun asennusvauhti tällaisella asfaltoidulla kadulla on noin 50 m päivässä. Mikro-ojituksella päästään parhaimmillaan, noin 400–500 metriä päivässä, eli noin kymmenkertaisiin työsaavutuksiin”, kertoo verkon rakentamisesta vastaavan Empower TN Oy:n projektimyyntipäällikkö Kimmo Sulkanen. ”Nopeuden lisäksi mikro-ojituksen etuja ovat pieni hiilijalanjälki, vähäinen häiriö ympäristölle ja liikenteelle sekä kustannustehokkuus.”

Koska Suomessa on hyvin vähän kokemusta mikro-ojituksesta, työtä suorittamaan on otettu Ruotsalainen yritys BRS Networks. Itse sahaustyön tekijänä oli norjalainen Microtrenching Norge AS. Tekijöiden kokemus näkyi muun muassa työtavoissa ja kalustokin oli työhön tarkoin suunniteltua.

Täytössä monta vaihetta

Sahaus tehdään timanttilaikalla reiluun 30 sentin syvyyteen, kuitenkin siten, että maatäyttö on aina vähintään 25 senttiä. Syntyvän kaivannon leveys on vain pari kolme senttiä. Sahauskoneessa on putkenlaskulaite, joka laskee valokuitujen suojaputket heti kaivannon pohjalle, jolloin pienistä sortumista ei ole haittaa. Suojaputkien asennuksen jälkeen kaivantoon levitetään pieni kerros hienoa 1–3 mm hiekkaa ja sen päälle vähän karkeampaa 3–8 mm sepeliä. Tämän jälkeen täyttö tiivistetään tärylätkällä. Täytössä käytetään nolla-aineettomia kiviaineksia, mikä vähentää painumista.

Lopuksi asfaltin pohjan tasoon täytettyyn ja tiivistettyyn rakoon valutetaan pieni kerros bitumia, joka mahdollistaa sahausraon pesemisen vedellä. Pesemällä rako puhtaaksi pölystä, varmistetaan viimeisen päällystekerroksen kiinnittyminen. Rakoon valetaan lopuksi asfalttia muistuttavaa erikoisbitumia (sweflex), jota käytetään mm. lentokentillä. Toinen menetelmä on harjata rako puhtaaksi, mutta sen ongelmana on runsas pöllyäminen. Koko työn lopputuloksena asfaltissa on vain kapea tuore päällysteraita.

Esteitä harvakseltaan

Noin 40 cm sahaussyvyys mikro-ojituksessa on perusteltua, sillä tällöin on vähemmän väistettävää, ei vaurioiteta tien runkoa ja mahdollistetaan pienien koneiden käyttö. Olemassa olevien rakenteiden paikallistamiseksi ennen työn aloitusta paikalla käy yritys tekemässä kaapelinäytön eli osoittamassa olemassa olevat kaapelit ja putket. Tämän jälkeen niiden syvyys ja sijainti varmistetaan vielä tutkaamalla sekä merkataan kriittiset kohdat asfalttiin.

Kun sahatessa tulee vastaan pinnassa oleva kaapeli tai putki, lopetetaan sahaus sitä ennen, katkaistaan suojaputket ja siirrytään jatkamaan esteen toiselta puolelta. Alituksen kohdalle asfalttiin tehdään isompi aukko, jonka kautta saadaan kaivettua suojaputket esteen alitse. Koska ojituksessa asennetaan vain valokuitujen suojaputket, ne voidaan katkaista ja liittää helposti. Suurin osa kadun alaisista rakenteista on 40 cm alapuolella, joten väistettävää on harvakseltaan. Yleisimpiä väistökohteita ovat esimerkiksi kiinteistökohtaiset kaukolämpöputket.

Mikro-ojituksella suojaputket asennetaan vain katuosuudelle. Kadunreunan ja talojen välinen osuus kaivetaan perinteisesti kaivinkoneella. Kun putkitukset ovat valmiit, valokuidut niin sanotusti puhalletaan eli työnnetään paineilman avustuksella suojaputkiin. Puhallusmenetelmällä voidaan työntää kaapelia putkeen jopa pari kilometriä.

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?