Haasteellinen olki - Poikkeuksellinen kasvukausi

Saimme viime kesän olosuhteissa loistavaa kokemusta tilanteesta, jossa kasvun alku eli kylvö ja orasvaihe olivat todella koetuksella.

Kasvukausi 2016 alkoi itseasiassa jo syksyllä 2015, kun koekentälle vedettiin jankkuroiden koekaistat, (ks. alla). Kesän 2015 runsaan ruissadon jäljiltä olkea oli enemmän kuin miesmuistiin. Kosteaksi kääntyneen säätyypin vuoksi suunniteltu olkiäestys oli unohdettava ja oljet ennätettiin murskata vain osasta kenttää (VS- ja ES-ruudut sekä osa AS-ruuduista).

Keväällä 2016 tilanne kentällä ei ollut tasainen, koska lohkon alkupää oli syksyn jäljiltä käsittelemättä. Pakkosaumassa teimme ilmeisen virhepäätelmän, kun murskasimme kentän alkupäänkin (AS- ruudut). Alunperinhän tarkoituksena oli polttaa oljet, mutta esteeksi tuli kulohälytystilanne. Jälkiviisastellen jopa kevyt lautasmuokkaus olisi ollut murskausta parempi vaihtoehto. Nyt pintaan muodostui hajoamaton olkipatja, jossa ilman avaavaa etukiekkoa varustettu AS oli liki ylivoimaisen tehtävän edessä.

Rikkaruohoisuus murheena

Kylvöstä tuli kovin epätasainen, ja lopulta aukkopaikkoihin nousi olkipatjan altakin rikkaruohoja. Torjuntaruiskutus pikloraamilla (Galera) tehosi huonosti esimerkiksi pillikettä, pihatatarta, voikukkaa ja peippejä vastaan. Lohkolla ei onneksi ollut esimerkiksi vesiheinää, johon Galeran teho olisi ollut heikko.

Ymmärrettävistä syistä tilanne kääntyi tappioksi koekentän alkupäässä (kaistat 1–7), jossa olkipatja oli hankalin.

Lohkon takaosassa (kaistat 8–11), jossa olkisuus oli syystoimien ansiosta paremmin hallinnassa, kasvusto oli tasaisempi, rikkaruohoja vähemmän ja satotuloskin kohtuullinen. Selvää hyötyä oli myös etumuokkaimista, jotka auttoivat kiekkotyyppisten kylvövantaiden toimintaa.

Muokkaus tällä kertaa parempi

Verrokkialueella, jossa kyntö ja minimimuokkauksen ruudut sijaitsivat, tilanne oli parempi, koska kylvö ja taimistuminen (kylvömuokkauksen ansiosta) onnistuivat normaalisti ilman olkien aiheuttamaa ylimääräistä riesaa. Tilanne oli pitkin kesää parempi verrattuna suorakylvöruutuihin. Etenkin AS-ruudut, joita oli itse asiassa 6 kappaletta, kärsivät kevääseen jääneestä olkien käsittelystä ja siitä seuranneesta kylvöongelmasta. Osalla AS-ruutuja oli tarkoitus kokeilla erilaisia lehtilannoituksen ohjelmia, mutta hankalan alun vuoksi tästä luovuttiin.

Loppukesästä kyntö- ja minimimuokkausruuduilla alkoi näkyä tuleentumisen merkkejä ennen suorakylvöruutuja. Varsinkin kyntö- ja syyskultivointiruuduilla oli havaittavissa myös veden puutetta. Juuristo ei ollut kyennyt tunkeutumaan tiukkojen kyntö- ja kultivointianturojen läpi, jolloin kasvi kärsi vuoron perään liian kuivasta ja sateiden jälkeen myös liikakosteudesta. Pintakarikkeen puuttuminen tai vähäisyys lisäsi haihduntaa, joten sekin oli vaikuttamassa kosteustilan muutoksiin kesän aikana. Kyntöruudussa myös alhaisempi multavuus korosti tilannetta.

Pohjamaan kosteusmittaus

Verrokkialueella (kyntö ja minimimuokkaukset) pohjamaa oli erillismittauksessa selvästi suorakylvöaluetta kosteampi. Se kertoo kyntö- tai muokkausanturan olemassaolosta. Ilmiö oli selvästi todettavissa myös näytteenottokairauksissa, pohjamaa muuttui suorastaan plastiseksi. Kyse on yksin tuskin viljelytavasta, vaan metsän ja muun ympäristön vaikutusta saattaa olla mukana. Kyseinen pohjamaan kosteus näkyi selvästi myös EC-arvoissa (0–90 cm , ks. KV 1/2017).

Sadonmittauksesta

Saimme järjestettyä puinnin satokartoituksen Vesa Mäkelän ystävällisellä avulla. Satodatan toivottavasti karttuessa jatkovuosina, voimme analysoida tätäkin aluetta tarkemmin. Ensivaikutelma on, että syvemmällä (0–90 cm) esiintyvä EC-luvun (sähkönjohtavuus) korkeampi taso kieli eroista pohjamaan kosteudessa ja tämänhän saimme varmistetuksi erillismittauksella.

Multavuuden osalta suorakylvökentän alkupään (AS-ruudut, ks. KV 1/2017) heikoimmat ja rikkaruohoisimmat alueet olivat erityisen huonoja myös sadontuotossa. Vastaavasti suurin osa suorakylvön ruuduista (etenkin AS-ruudut) kärsivät jo aiemmin kerrotusta epäonnisesta olkien käsittelystä.

Vielä elokuun puolivälissä olisin veikannut VS-ruutuja satomääriltään parhaimmaksi. Kasvusto oli vankkaa ja litujen lukumäärä suuri kyntöön ja minimimuokkauksiin nähden. Toisin kuitenkin kävi, ilmeisesti minimimuokkausruutujen tasaisempi laiho (ei rikkaruohoisia heikkoja laikkuja) vaan antoi satoa paremmin. Selittävänä tekijänä oli myös kasviyksilöiden määrä. VS-ruutujen 19 cm riviväli verrattuna minimimuokkauksessa käytettyyn 12,5 senttiin käänsi tilanteen tällä kertaa minimimuokkauksen eduksi.

Kylvötiheyden merkitys

Kokeilimme suorakylvössä myös kahta eri kylvötiheyttä 3 ja 6 kg/ha. Tämä toteutettiin sulkemalla joka toinen siemenaukko. Erikoisesta kasvukauden alusta johtuen emme saaneet asiallista vertailua aikaiseksi. Ruutujen kasvutiheyserot olivat käytännössä pienemmät kuin oletimme. Tiheämpi kylvö oli näissä olosuhteissa kuitenkin parempi. VS-ruuduilla ei harvaa kylvöä toteutettu koneen tekniikasta johtuen.

Huomio kylvön tekniikkaan

Kesä 2016 todisti, että yksittäisenä tapahtumana kylvön onnistuminen vaikuttaa ratkaisevasti koko kasvukauteen. Hyvissä olosuhteissa kaikki onnistuu ja toisin päin kääntäen myös epäonnistuminen korostuu. Jos kasville saadaan suotuisat alkuvaiheen olosuhteet, vaikuttaa se paitsi sadonmuodostukseen, myös tasapainoon kilpailussa rikkaruohojen kanssa. Oikein toimien sekä määrä että laatu saadaan samoilla panoksilla lähemmäksi lohkon todellista satopotentiaalia. n

kuvat ja grafiikka: Juha Knaapi

Parhaat BAT-käytännöt sopivat peltoviljelyynkin

Lyhenne BAT tarkoittaa vapaasti käännettynä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, best available technic. Alkujaan EU:ssa vuonna 1996 lanseerattu BAT-tekniikka pohjautuu ns. IPPC-direktiiviin, (Integrated Pollution Preventionand Control). Termi on omaksuttu meille noin 10 vuotta sitten. Se tarkoittaa tekniikkaa, joka minimoi tuotannon ympäristövaikutuksia, mahdollistaen kuitenkin taloudellisesti järkevän tuotannon.

Kiinnostuitko aiheista?