Moottorisahan teräketjun ja laipan kunnossapito

Tärkeä osa moottorisahan huoltoa on terälaitteen huolto. Huolletulla terälaitteella ja leikkaavaksi teroitetulla ketjulla sahaaminen on kevyttä niin sahalle kuin sahaajallekin. Viime vuosina on ketjun teroitusvälineissä tapahtunut uusia innovaatioita, jotka helpottavat teroitustyötä.
Moottorisahan teroitus on päivittäistä, tai oikeammin jopa tankillisten välistä huoltoa. Perushuolto terälaitteelle sisältää monta huomioitavaa kohtaa.

Nykyaikaiset moottorisahat ovat melkoisen toimintavarmoja laitteita – yleensä riittää ilmanpuhdistimen ja sahan säännöllinen puhdistaminen. Sen sijaan terälaitteen huolto on jokapäiväistä toimintaa ja siihen kannattaa panostaa, vaikka sahaa käyttäisi vain harvoin.

Laipan ja vetorattaan tarkistus tärkeää

Jotta teräketju saa tehdä työtään, on sen saatava toimia ihanteellisessa ympäristössä, eli terälaippakin pitää olla kunnossa ja se pitää kunnostaa ennen ketjua. Täysiä päiviä sahaavan kannattaa tarkistaa päivittäin laipan kunto silmämääräisesti.

Laipan huollossa tarkistetaan kärkipyörän laakerin kunto, sitä kevyesti sormin pyörittämällä. Myös sivusuuntainen välys on tarkistettava, pienikin liiallinen välys päästää erittäin kapeat laakerirullat helposti pois paikoiltaan, mikä on laakista kärkipyörän tuhoava tapahtuma. Kärkipyörän sivuvälystä voi pienentää kevyellä vasaralla naputtelemalla, mutta usein laipan kärjen laakerin läheinen kohta on kulunut niin epätasaiseksi, että välystä ei saa poistettua ‒ – mikä siirtää laipan varakäyttöön sopivaksi reppuhätävaraksi.

Laipan uran huolto on sitten suoraan teräketjun toimintaan vaikuttava. Uran reunat kannattelevat ketjua sivulenkkien alapintojen varassa. Ketju kuluttaa reunoja, jolloin niihin muodostuu purse. Sen noustessa riittävän korkeaksi, ketju alkaa kallistua sivusuunnassa – seurauksena sahan terä puoltaa, eli kaartaa toiseen suuntaan. Kun korkeat reunat sitten lopulta murtuvat, laippaan syntyy murtumia ja koloja. Purseet syntyvät ensimmäisenä lähelle kärkipyörää ja laipan tyviosaan. Purse poistetaan viilaamalla se viistosti pois, tai kevyesti kulmahiomakoneen lamellilaikalla pyyhkäisemällä. On olemassa myös erikoisviilauslaite, jolla purseen saa viilattua pois. Aina kun laippa irrotetaan, kannattaa se myös kääntää toisin päin – näin laipan kuluminen on tasaisempaa.

Teräketjuun voimaa siirtävän vetorattaan kunto on myös ajoittain tarkistettava. Jos ratas on kulunut, ei sen ja teräketjun jako enää täsmää. Vanhalla vetorattaalla uusi ketju venyy nopeammin, koska väärä hammaskosketus aiheuttaa ketjun niiteihin kovan rasituksen. Kulunut 7-hampainen vetoratas voi sallia ketjun leikkuuhampaiden osua kytkinrumpuun, niitä vahingoittaen.

On hyvä ratkaisu käyttää useamman ketjun (3–5 kpl) taktiikkaa, eli vaihdella säännöllisesti käytössä olevia ketjuja. Kun terät ovat kuluneet loppuun, on aika vaihtaa vetoratas ja ottaa sille käyttöön uudet ketjut.

Voitelun oltava kunnossa

Laipan irrotuksen yhteydessä tulee myös laipan ura puhdistaa. Uraan kertyy likaa, joka estää teräketjuöljyn siirtymisen urassa ja päätymisen kärkipyörän laakerille. Pidempään käyttämättömänä olleen laipan kärkipyörään kannattaa tipauttaa tilkka öljyä, jotta kuivunut laakeri on heti käynnistyshetkellä voideltuna. Joissakin laipoissa on reikä vaseliinivoitelun tekemiseen, nykyisin tosin melko harvoin. Paljon pistosahauksia laipan kärjellä tehtäessä ja pidempiä laippoja käytettäessä rasvaus on hyödyllistä, normaalikäytössä siihen ei ole tarvetta. On kuitenkin varmistettava, että öljyä tulee kärkipyörälle riittävästi.

Useissa sahoissa onkin säätö voitelun määrälle, sen minimiasento on yleensä riittävä Suomessa käytettäville lyhyemmille laipoille. Mutta paljon katkontaa sisältävässä työssä kannattaa säätöä suurentaa. Säädön voi tarkistaa siten, että sahan laippa suunnataan esimerkiksi kantoa kohden ja sahalla kaasutetaan keskikorkeilla kierroksilla. Tällöin kantoon pitäisi roiskua öljystä joitakin pisaroita. Liian vähäisestä öljyn määrästä kertovat laipan reunan sinistymät, sekä ketjun kiristyminen sahattaessa. Molemmat ovat seurausta liiallisesta kuumenemisesta. Hakkuupäivää aloittaessa kannattaa ennen työskentelyä antaa sahan käydä hetki matalilla kierroksilla ja ketjun pyöriä – tällä tavalla saadaan terälaitteille hyvä alkuvoitelu.

Öljyissä valinnan varaa

Teräketjuöljyissä on nykyisin paljon valinnanvaraa. On olemassa käytetystä öljystä puhdistettua ja lisäaineistettua kierrätyspohjaista öljyä, sekä täysin uutta mineraali/synteettistä öljyä. Biopohjaiset öljyt ovat vähitellen nostamassa suosiotaan, niiden maastoa saastuttamattomien ominaisuuksien, sekä (mahdollisesti) miellyttävämmän tuoksun vuoksi. Bioöljyjen kanssa on huomioitava, että osa niistä kestää heikosti pitkää säilytystä ja öljy voi jämähtää voiteluainekanaviin- ja pumppuun. Minkä seurauksena seuraavassa käynnistyksessä voi jumiutunut pumppu hajota, tai öljyn liikkeelle saaminen olla kovan työn takana. Siksi kannattaa ennen pidempää säilytystä tyhjentää öljysäiliö ja lirauttaa sinne tilkka esimerkiksi synteettistä moottoriöljyä ja käyttää sahaa sen verran, että säilytysöljy on täyttänyt kaikki kolot.

Ketju teräväksi ja tasaisen leikkaavaksi

Moottorisahan teräketjussa on yleensä kaksi leikkaavuuteen vaikuttavaa osaa, joita käyttäjä voi muokata teroituksen yhteydessä. Kovakromipinnotteinen kouruhammas on varsinaisen leikkauksen tekevä työläinen. Purupiikki, eli hammaskohtaisen leikkuusyvyyden säätävä osa on sen apulainen. Molemmat sijaitsevat samassa ketjun osassa, jota kutsutaan leikkuuhampaaksi. Joissakin ketjutyypeissä on kolmaskin leikkuutehoon vaikuttava osa, eli vetolenkin yläpintaan muotoiltu turvahammas. Se vähentää leikkuusyvyyttä laipan kärjellä sahattaessa, vähentäen takapotkun riskiä. Laipan suoralla osalla sahattaessa sen vaikutus on vain purutilan vähentyminen leikkuuhampaiden väleissä, eli ketju voi joillakin puulajeilla tukkiintua paksua runkoa sahattaessa.

Leikkuuhampaan teroituksen voi tehdä perinteisesti pyöröviilalla tai ketjunteroituskoneella. Teroituskoneiden tarjonta on kiinailmiön myötä suurentunut huomattavasti, etenkin harrastajaluokan käyttöön sopivan hintaisissa versioissa. Purupiikin madallus tehdään lattaviilalla ja siihen tarkoitukseen tehdyllä viilanohjaimella. Joissakin pyöröviilaohjaimissa on tämä ohjan myös mukana.

Ennen mitään viilausta on kuitenkin muistettava ketjun kiristys, jotta teräketju on vakaasti laipan urassa teroituksen aikana!

Pyöröviilaukseen saatavissa erilaisia apuvälineitä

Ketjun teroitus pyöröviilalla on varsin tarkka tehtävä. Suomessa yleisimmän 0.325-jaon ketjun viilauskulma on ylhäältä katsoen 30–35 astetta poikittain laippaan nähden. Lisäksi edestä katsottuna kallistusta on 0–10 astetta, viilan kahvan puolen ollessa alempana (tällä aikaansaadaan hampaan etureunan muuttuva jyrkkyys, jolloin lastu muodostuu kierteiseksi). Kolmas, eli leikkuuhampaan rintakulma on yleisimmin 75–85 astetta. Ja nämä kulmat pitäisi muodostaa yhdellä viilantyönnöllä – vaativa tehtävä vakaakätisellekin.

Ilman ohjainta teroitus onnistuu harjaantuneelta käyttäjältä, mutta tasaisesti leikkaavan terän saa aikaiseksi vain ohjainta käyttäen. Ohjaimia on useita eri versioita, yleisimmät ovat teräketjun päälle asennettavia rullamalleja. Rullaversion ongelma on rullien kuluminen, mistä syystä hampaan rintakulma muodostuu jyrkemmäksi ja ketjusta tulee heikompitehoisille sahoille liian äreästi leikaava.

Stihl on tuonut markkinoille FF1-viilanohjainmallin, joka perustuu liukupintoihin ja täten sen kuluminen on suorastaan mahdotonta. Ohjaimen käyttö vaatii lisäkseen viilaan kiinnitettävän ohjainlevyn, ohjaimia on saatavissa kaikille yleisimmille ketjujaoille. Pikaisen kokeilun perusteella uusi ohjainmalli on toimiva keksintö, se myös mahdollistaa viilauksen yhdellä kädellä maastossa.

Jo useamman vuoden on ollut myynnissä myös Stihlin markkinoille ensimmäisenä tuoma yhdistelmäohjain. 2 in 1 -nimisen ohjaimen ideana on sekä leikkuuhampaan että purupiikin viilaus samalla kerralla. Ohjaimen etuna on se, että purupiikin korkeus määrittyy erikseen jokaiselle leikkuuhampaalle. Kokemuksen perusteella ohjaimen käyttö vaatii edestä katsoen nollakulmaisen viilauksen, muutoin leikkuuhampaan rintakulma on helposti liian pysty.

Pyöröviilaukseen on myös erilaisia laippaan kiinnitettäviä tarkkuusohjaimia, mutta niiden hankala käyttö maastossa on jättänyt ne vähemmistöön.

Halpisteroittimet harrastajan kukkarolle sopivia

Aikaisemmin teräketjujen teroituskoneet olivat hintaluokaltaan vain ammattimaiseen käyttöön sopivia. Viimeisten vuosien aikana on edullisten versioiden tarjonta suorastaan räjähtänyt. Edullisuus tarkoittaa useimmissa tapauksissa runkorakenteen muovisuutta, sekä rajoitettuja säätömahdollisuuksia erilaisille teroituskulmille. Myös suunnanvaihto puuttuu, näin toinen hammas teroitetaan vasten leikkuuhampaan kovakromausta, eikä teroitustulos siten ole ihanteellisin.

Teroittimia on myös pyörivällä viilalla toimivia, esimerkiksi Dremel tarjoaa omaan pienoisporakoneeseensa kyseistä lisävarustetta ja Uittokalustolla on pelkästään ¨teräketjun teroitukseen tarkoitettu 12 voltinen Granbergin valmistama malli. Ne ovat enemmän pyöröviilan korvikkeita, sillä teroitus tehdään sahassa kiinni olevaan ketjuun.

Teroituskoneen etuna viilaukseen on se, että kone teroittaa kaikki hampaat samanmittaisiksi ja täysin identtiseen viilauskulmaan. Identtiset hampaat tekevät ketjusta suoraan sahaavan, sekä tasaisesti leikkaavan. Teroituskoneen käyttämisessä on muistettava käyttää sopivia rajoittimien asentoja ja etsiä ne heti ensimmäisellä käyttökerralla. Muutoin on riskinä esimerkiksi liian syvä teroitus, jolloin vetolenkin yläpintaan saattaa syntyä ketjun katkeamisen aiheuttava lovi. Lisäksi niissä teroitinkoneissa, joissa teroitinosa liikkuu edestä kaarevasti kohden ketjua, vaikuttaa leikkuuhampaan rintakulmaan teroituskiven kuluminen.

Teroitusjälki koneen jäljiltä on lähellä uuden teräketjun muotoa. Eli leikkuuhampaan alaosa on jyrkästi kaartuva, mikä heikentää hieman lastun kaartumista leikkuutapahtumassa – mikä taasen lisää leikkuuvastusta. Jos teroituskoneen jäljiltä haluaa korjata tätä tilannetta, kertapyyhkäisy pyöröviilalla riittää. Kokemuksesta on todettu, että teroituskone on hyvä peruskunnostuslaite kotiverstaalle – maastossa voi sitten pyyhkäistä tankkauksen yhteydessä pyöröviilalla viimeisen silauksen teräketjulle.

Teroituskoneella voi myös madaltaa purupiikit ketjusta. Tällöin teroittimen teroitussyvyys säädetään sopivaksi ja ketjua liikutetaan ohjainkiskolla, teroittimen tukeutuessa syvyydenrajoitinta vasten. Mutta, yhtä tarkkaa jälkeä kuin ohjaimella ja lattaviilalla ei saa. Koska purupiikin korkeusero leikkuuhampaaseen nähden on vain 0,65 milliä, pienikin teroittimen rungon jousto vaikuttaa liikaa – ei suositeltavaa.

Teroitus kannattaa aina

Moottorisahan teräketjun teroittamista ei kannata pelätä liian monimutkaisena. Teroittamiseen on luotu useita erilaisia apuvälineitä ja niitä kannattaa myös käyttää, sillä muutamalla eurolla saa jo yksinkertaisia ohjaimia. Tutustumalla teräketjulaatikon kyljessä oleviin viilausohjeisiin saa selvän kuvan, millä kulmilla valmistaja on suunnitellut ketjun toimivan parhaiten.

Tavalliselle polttopuun katkojalle riittää edullisenkin teroittimen kulmikkaampi teroitusjälki. Pääasia on se, että ketju leikkaa tasaisesti ja muodostaa lastuja – ennemmin savua saunan piipusta, kuin tylsänä leikaavasta teräketjusta.

Lue myös juttu moottorisahan päivittäishuollosta:

Moottorisahan päivittäishuolto (KV 02/2018)

 

Liittyvät artikkelit

Echo DCS-1600 -akkuketjusaha

KV 11/2018 15.08.2018
KV PLUS

Stihl MS 500i -moottorisaha

KV 11/2018 15.08.2018
Kiinnostuitko aiheista?