Veteraanitraktorin paloturvallisuus - Vanhaakin voi parannella

Suomessa on paljon vanhoja koneita omistavia harrastajia. Usein esimerkiksi veteraanitraktori hankitaan lähipiiriä kauempaa eikä monia historiatietoja voi kyselemällä tarkistaa. Tyypillistä on, että sähköjohdotus on heikossa kunnossa.
Uudet ja vanhat hehkutulpat vahdinvaihdossa traktorin astinlaudalla.

Vielä 1960-luvulla valmistettiin traktoreita, joiden sähköjärjestelmässä ei ollut ainoatakaan sulaketta. Yksi esimerkki näistä on vaikkapa Fordson Dexta. Paljon myöhemminkään asiat eivät olleet täysin kunnossa. Vuosittain sattui ja edelleen sattuu kymmeniä tulipaloja, jotka ovat aiheutuneet sähköjohtojen oikosuluista. Siinä suhteessa kyseenalaista mainetta saivat Fordin ”tonni”- ja ”sata”-sarjat. Niissä tankin alle sijoitettu PVC-eristetty johdinnippu oli useasti esimerkiksi ylitankkausten tuloksena saaduissa polttoainekylvyissä kovettunut liki lasikovaksi. Jos jonkin remontin yhteydessä tuota ”pakettia” joutui taivuttelemaan, kovaksi muuttuneet eristeet halkeilivat niin, että johtimien paljas kupari tuli esiin. Pahin seuraus oli tulipalo joka syttyi silloin, kun kuskia tai muita sammuttajia ei ollut mailla eikä halmeilla.

Vakuutusyhtiöt saavat harmeja niskaansa

Muutamat vakuutusyhtiöt, Lähivakuutus etunenässä, tarjosivat 1990-luvun vuosina traktoreihin ilmaisia päävirtakytkimiä. Etu oli suunnattu uusien maatilavakuutusten ottajille. Vaikka Ford on tässä esimerkkinä, vakuutusalalla muistetaan muitakin palonarkoja merkkejä, kuten ainakin vanhemmat MF-mallit, Valmet ja Fiatit. Pahalta näyttää edelleen; palo- ja pelastustoimen valtakunnallinen tilasto kertoo, että vuonna 2013 raskaan liikenteen ja traktoreiden tulipalot jopa lisääntyivät 13 %, niitä oli yhteensä 470.

Ohjaamojen kehittyessä sähköisiä toimintoja tuli paljon lisää. Traktorienkin sulaketaulut suurenivat, niissä alkoi olla kymmeniä sulakkeita autojen tapaan. Valistuneet viljelijät asensivat kalliisiin koneisiin päävirtakytkimiä, vaikka uusimmissa traktoreissa yleistynyt sähköinen automaatio ja erilaiset kellosysteemit eivät kaikkien jännitteiden totaalisesta katkaisemista erityisemmin pidäkään.

Mitä sitten tarvitaan vanhaan koneeseen?

Jos kunnostuksen kohteena on jo veteraani-ikään ehtinyt traktori, kannattaa sähköistä ensiksi rapsia pois kaikki ylimääräiset jälkiasennetut johtohässäkät. Vanhoissa traktoreissa alkuperäinen laitteisto on niin yksinkertainen, ettei johtoja kaiken kaikkiaan ole kovin paljon. Ensinnä on syytä uusia akkukaapelit molempiin napoihin.

Miinusnapaan asennettava päävirtakytkin on siinä yhteydessä helposti lisättävä varuste. Se on viisainta sijoittaa niin, että käyttö onnistuu kuskin ollessa istuimellaan. Silloin käytöstä tulee helposti rutiini ja traktorista poistuessa virran katkaisu tulee pian automaattiseksi toiminnoksi. Uudet pääkaapelit saattavat merkittävästi helpottaa vanhankin moottorin käynnistymistä, kun startti saa akusta täydet jännitteet.

Perusteellista kunnostustyötä

Uusi sulakekotelo nykyaikaisine laattasulakkeineen, virtalukko, valokatkaisimet, mahdollinen vilkkujen katkaisin releineen ja muutkin sähköiset kytkentälaitteet on hyvä uusia samassa remontissa. Traktoritarvikeliikkeistä edellä lueteltu tarvike-erä irtoaa vajaalla sadalla eurolla. Usein traktorissa on jonkinlainen hehkutusjärjestelmä kylmäkäynnistyksiä helpottamassa. Sähköjen saneerauksessa hehkujen ohjaus kannattaa asentaa releen taakse. Virtalukon hehkutuskosketin pääsee vähällä, kun sen tehtävä on enää syöttää jännite releen ohjauspiirille. Se jatkaa virtalukon ikää ja parantaa paloturvallisuutta. Nyt ”isoja” amperimääriä ei enää tarvitse tuoda hallintapaneelille asti. Yleensä on syytä kiinnittää huomiota johtimien poikkipintoihin. Jos 1,5 neliömillin johtimet suojataan 10 A:n sulakkeilla, 2,5 neliömillin johtimet 20 A:n sulakkeilla ja 4 neliömillin johtimet 30 A:n sulakkeilla, ollaan ajoneuvokäytössä riittävän turvallisuusmarginaalin alueella. Johtimien eristemateriaaleissa on nykyisin paljon hyviä vaihtoehtoja. Toki PVC-eristeilläkin pärjää, mutta markkinoilla on hyviä lämpöä, pakkasta ja polttoaineita ja öljyjä kestäviä polymeerisilloitettuja johdineristeitä. Hyvin varustetut autotarvikeliikkeet antavat mielellään opastusta asiassa.

Pikahehkuilla saa rivakat lähdöt

Tehoreleen nimellä tunnettuja releitä on tarjolla monilla sähköisillä arvoilla. Hehkujen ohjaukseen riittää mainiosti rele, joka päävirta-arvo on 100 A. Kallis ei myöskään ole tehorele arvoilla 12 V/200A. Se tarkoittaa, että pääkosketinparia voidaan kuormittaa 200 amperin virralla. Silti komponentin hinta on vain 25-30 euroa. Vanhemmissa Fiateissa, Natikoissa ja vaikkapa kultamaha-Fergujen ”pakkasmoottoreissa” on hehkutulpat jokaisessa sylinterissä. Niiden vanhan malliset lankahehkut kannattaa sähköremontissa uusia nykyajan tappihehkuiksi. Käynnistys nopeutuu, kun hehkutusjakso lyhenee reiluun kymmeneen sekuntiin. Mikä on sanottu releohjauksista ja erillishehkuista, sopii pääosin myös imusarjahehkulaitteisiin.

Loppusiistinnässä voi vielä asentaa ”peltimallin” erilliskoteloidut pääsulakkeet niin hallintapaneelin (40 A) syöttöjohtimen, kuin hehkutuksen (50-60 A) päävirtasyötön lähtöihin. Hyvä on, jos johtimet ovat sopivilta osin koottu samoihin nippuihin kuumuutta ja öljyjä kestäviin silikonikudos-tyyppisiin suojasukkiin. Ja kun asennetut uudet johdot ovat laadukkaita, on ”weteraaniin” saatu jokseenkin varma ja paloturvallinen sähköistys. Siististi viimeistelty johdotustyö on jopa silmää hivelevä, joskin ensisijaisesti asiallinen.

 

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?