1950-luvun keskisarjalaiset - Pikkuharmaa ja Isovihree

Diesel-Ferguson ja Zetor olivat 60 vuotta sitten myydyimpiä traktoreita. Ne kuuluivat kysytyimpään keskikokoisten teholuokkaan, niillä oli kattava jälleenmyyjäverkosto ja ne olivat huokeita. Tuon ajan traktorimiesten mukaan, Ferguson onnistuttiin ostamaan, mutta Zetoriin jouduttiin tyytymään. Oliko näissä aikansa suosikkitraktoreissa oikeasti niin isoja eroja? Niitä yritettiin löytää keväisellä ja syksyisellä vertailutestillä.
Ferguson TE-F 20 ja Zetor 25 olivat 1950-luvun puolivälissä eniten myytyjä keskikokoisia dieseltraktoreita. Diesel-Fergua tuotiin vuosina 52-56 yhteensä 3123 kappaletta, A- ja K-mallisia Zetoreita samaan aikaan 7985. Zetorin huomattavasti kovemmat lukemat johtuivat sen helposta saatavuudesta, käytännössä Fergu päästiin, mutta Zetor jouduttiin ostamaan.

Ferguson sai Suomessa ensiesittelynsä marraskuussa 1948 pidetyn Työtehoseuran suurnäyttelyn yhteydessä. Mikään maankaatouutuus se ei tuolloin enää ollut, tänne kun oli tuotu jo välirauhan (194041) aikaan parikymmentä Ford 9N -traktoria, joka oli ulkonäköä myöten jokseenkin samanlainen. Kevyt, kätevä ja nopea traktori alkoi myydä hyvin, mutta tiukka tuontisäännöstely ja tehtaan rajallinen kapasiteetti hankaloitti niiden saantia. Virallisena maahantuojana toimi Korpivaara-yhtymän tytäryhtiö Farming Oy, mutta ensimmäisinä vuosina Fergusonia toi myös Hankkija ja ehkä myös Labor.

Vuonna 1949 tuotiin jo 1 245 Fergusonia ja ”olumppiavuotena” peräti 2 659, mutta kysyntä oli moninkertaista pahimmillaan traktoria piti jonottaa jopa parin vuoden ajan. Dieselmallin tuonti alkoi vuonna 1951, mutta kolmeen vuoteen niitä ei saatu kuin yhden koneen vuosivauhdilla. Vuonna 1954 tuli jo alun toistasataa dieseliä, kaasutinmoottorisia 932. Kahtena viimeisenä tuontivuotena diesel-Fergujen yhteismäärä oli 3 014 traktoria, bensa- ja petroolimallien 1 713. Tuontisäännöstelyn komeaksi lopuksi malliksi vaihtui Ferguson 35. Vuosina 194856 Suomeen tuli yhteensä 12 455 Fergusonia.

Zetorin Suomi-historia alkoi vuonna 1950, jolloin amerikkalaismerkkiensä takia traktoribisneksistä pahasti sivuun jäänyt Hankkija toi ensimmäiset kaksi traktoria testattaviksi. Sen ajan traktoriasiantuntijat eivät olleet Zetorin ominaisuuksiin ja kestävyyteen kovinkaan tyytyväisiä, mutta se katsottiin kuitenkin sen verran kelvolliseksi, että Hankkijan valuutta-anomuksiin suhtauduttiin jatkossa myönteisesti. Olihan Zetor sentään diesel, hyvin varusteltu ja halpa, eikä tehtaan tuotantokapasiteetti asettanut niiden saannille merkittäviä rajoituksia. Päinvastoin kuin Fordson Majorin, Fergusonin tai David Brownin kaltaiset suositut brittimerkit, Zetorin sai yleensä ilman pitkiä jonotusaikoja ja sen pystyi ostamaan lähimmästä osuuskaupasta.

Alussa enemmistönä olivat korkeilla 9 x 36 -takapyörillä ja hitaalla vaihteistolla varustetut K-mallit, mutta jatkossa suositummaksi nousi matalampi, yli kolmeakymppiä kulkenut A-malli. Ensimmäinen 667 traktorin Zetor-erä tuli vuonna 1952, seuraavana vuotena jo lähes kolminkertainen määrä. Ennätys tehtiin viimeisenä kokonaisena tuontisäännöstelyvuotena, jolloin laivat oli lastattu 2 228:lla Zetorilla. Kokonaismäärä vuosina 195056 oli 7 987 traktoria, millä lukemalla se oli tuontisäännöstelyajan kolmanneksi yleisin merkki. Ykköstilaa piti Fordson 14 496 traktorilla, kakkosena Fergu 12 455 koneella. Kaikki Zetorit olivat dieseleitä, mutta Fordsoneista vain 6 809 ja Ferguista mainitut 3 014 traktoria, joten Zetor oli aikansa myydyin dieseltraktori. Vapaata tuontia Zetorin suosio ei kuitenkaan kestänyt, jatkossa menekki oli joitakin satoja vuodessa.

Mullistava Ferguson-system

Fergusonin traktorihistoria alkoi vuonna 1936 markkinoille tulleesta A-mallista, jonka tekemisestä vastasi David Brown. Tumman värityksensä takia lempinimen Black Tractor saanut uutuus ei ollut muita sen ajan rautapyörätraktoreita merkillisempi, mutta se painoi vain reilut 800 kiloa. Hinattavien aurojen eteen niin kevyttä vetokonetta oli turha laittaa, mutta Harry Ferguson apureineen oli kehittänyt hydraulisen 3-pistenostolaitteen, johon kuului työntövarsitunnusteluun perustuva automaattinen painosiirtojärjestelmä.

Kun vetovastus kasvoi kivien tai raskaamman maalajin takia, painoi työntövarsi sen kiinnityskorvakkeeseen yhteydessä olevaa venttiiliä ja aurat tai muu työväline kohosivat, jolloin takapyörille tuli lisää painoa. Kun kuormitus taas väheni, toimi systeemi päinvastaisessa järjestyksessä. Työsyvyys myös pysyi säädetyissä rajoissa, tukipyöriä ei enää tarvittu.

David Brownin tehtailuvauhti ei Harry Fergusonia tyydyttänyt, joten hän aloitti kierroksen amerikkalaistehtaiden pääkonttoreissa. Casea ei hydrauliikka kiinnostanut, mutta Fordin luona tärppäsi. Tehtiin kuuluisa sopimus ja sen jälkeen Ford teki kokonaan uuden traktorimallin, johon istutettiin Fergusonin etevä nostolaitekeksintö. Uusi Ford 9N saatiin myyntikuntoon vuonna 1939 ja kauppa alkoi käydä välittömästi. Kuusi vuotta myöhemmin astui yhtymän johtoon Henry Ford II, joka tykkäsi että Harry Ferguson oli vetänyt vanhaa Henryä aika reilusti retkuun, koska Fordille oli tullut tappiota miljoonatolkulla, mutta Feguson oli käärinyt mittavat voitot.

Sopimus purkaantui ja kumpikin alkoi tehdä traktoreita tahoillaan, mikä johti myöhemmin hirmuisiin korvausvaatimuksiin, Ferguson kun katsoi Fordin omiin nimiinsä jatkaman traktoritehtailun loukkaavan hänen patenttejaan.

Syntyperältään irlantilainen Harry Ferguson palasi Englantiin ja pääsi sopimukseen Standard Motor Companyn kanssa, joka alkoi tehdä Ferguson-traktoreita Coventryn Banner Lanen tehtailla. Ensimmäinen TE-20 (Tractor England) valmistui vuonna 1946. Alussa käytettiin vielä amerikkalaisia Continental-moottoreita, jotka parin vuoden kuluttua vaihtuivat Standardin Vanguard-henkilöauton moottoreihin. Vuonna 1948 aloitettiin traktorituotanto myös Detroitissa ja viisi vuotta myöhemmin Ranskan St.Denisissä. Määrät jäivät kuitenkin pienemmiksi, Detroitissa valmistui enimmillään 35 965 (1952) TO-20-traktoria, Ranskassa 15 831 (1956). Englannissa oli kovempi tahti, ennätysvuotena 1951 ajettiin linjalta ulos 73 623 ”Harmikkia”. Tuolloin tuli saataville myös dieselmalli TE-F20.

Heinäkuussa 1953 Harry Ferguson Ltd. ja kanadalainen Massey-Harris yhdistyivät, mutta vuoteen 1958 asti tuotantoa jatkettiin entisillä merkeillä, jonka jälkeen uudeksi tuotenimeksi vaihtui Massey-Ferguson. Kaikkiaan 10 vuoden aikana valmistui 704 345 Ferguson 20-traktoria, joista Englannissa 526966 kappaletta.

Raunioista traktoritehtaaksi

Zetorin valmistuksesta vastanneen Zbrojovka-trustin juuret olivat Brno:n kaupunkiin vuonna 1864 perustetussa valimossa, josta ajan myötä kehittyi suuri metalliyritys. Toisen maailmansodan aikaan yhtymä oli alistettu Saksan armeijan palvelukseen, tuotteita olivat muun muassa lentokoneiden moottorit ja V2-raketit. Niinpä tehtaat olivat Liittoutuneiden pommikoneiden ykköskohteita, lopullisesti seinät sortuivat elokuussa 1944.

Insinööri Frantisek Musilin johdolla oli alettu suunnitella uutta traktoria jo sodan aikana, ensimmäinen nimeä Z25 kantava prototyyppi valmistui marraskuussa 1945. Tšekkoslovakiassa oli ollut traktorituotantoa aiemminkin, vielä 40-luvulla tuotannossa olleita merkkejä olivat Skoda, Wikow, Svoboda ja Slavia, mutta jatkossa sosialistiseksi muuttunut valtio päätti keskittyä yhteen merkkiin, joka elokuussa 1946 sai nimen Zetor. Se oli yhdistelmä Zbrojovkan Z-tunnuksesta ja traktor-sanan loppuosasta.

Sarjatuotantoon päästiin vuonna 1947 ja aluksi tehtiin yhtä Zetor 25-mallia, jossa oli 2-sylinterinen etukammiodiesel, 6-nopeuksinen vaihteisto, ohjausjarrut, tasauspyörästönlukko, voimanottoakseli ja hieman myöhemmin myös hydraulinen nostolaite. Vientimarkkinoitakin saatiin avautumaan, ensimmäisen vuoden 3 500:sta traktorista myytiin Puolaan, Ranskaan, Belgiaan, Tanskaan ja Irlantiin yhteensä 1 000:n traktorin verran. Kymmenestuhannes Zetor valmistui vuonna 1949.

Alkuperäistä mallia tehtiin parin vuoden ajan, jonka jälkeen saataville tuli kaksi eri versiota, joista A-malli oli paljolti entisen kaltainen, mutta enemmän maatalouskäyttöön tarkoitetussa K-mallissa oli hitaampi vaihteisto ja korkeammat takapyörät. Pienemmäksi vaihtoehdoksi tuli 1-sylinterinen Zetor 15, mutta sen tarina jäi parin vuoden mittaiseksi.

Vuonna 1952 Zetor 25:n valmistus siirrettiin Zbrojovkan laitoksilta Brno:n itäosaan uuteen Lišenin tehtaaseen, missä traktorituotantoon osallistui jo 2 000 työntekijää. Edellisenä vuotena oli tehty 8 500 traktoria ja tahti vain kiihtyi. Monessa Euroopan valtiossa kärsittiin edelleen vetovoimapulasta ja menekkiä olisi ollut paljon enemmän, mitä kymmenet eri maiden traktoritehtaat pystyivät tuottamaan.

Pienelle 15-Zetorille ei ollut kysyntää, mutta 4-sylinterinen Super-Zetor sai innostuneemman vastaanoton. Vuonna 1955 esitellystä 42-hevosvoimaisesta Superista oli tarjolla myös tela-alustainen P-malli, jota tehtiin 4 200 koneen verran vuosina 195658. Tavallisen Superin kokonaismäärä vuoteen 1960 mennessä oli 21 500 traktoria, jonka jälkeen se korvattiin uudistetulla Super 50 -Zetorilla. Viimeinen Zetor 25 valmistui vuonna 1961, kaikkiaan niitä tehtiin 158 570 kappaletta, joista vientiin meni noin 97000 traktoria. Paras asiakas alusta lähtien oli Puola.

Kuin kaksi marjaa, mansikka ja puolukka

Vertailtavana olleet Ferguson TE-F 20 ja Zetor 25K ovat paperilla saman tehoisia, niissä on neljä pyörää, ne ovat etukammiodieseleitä ja virtavehkeet ovat 12-volttiset muita yhtäläisyyksiä on hankalampi löytää.

Fergusonien nelosmoottorit ovat melko nopeakäyntisiä ja kierrosherkkiä, käytettiinhän niitä myös Standardin henkilöautoissa. Dieselit eivät tee poikkeusta, ne hurisevat yhtä reippaasti. 2-pyttyinen Zetor ottaa kierrosta lähes yhtä paljon kuin Fergu, mutta vie aikansa, ennen kuin huippulukemat ovat käsillä. 150-kiloinen vauhtipyörä kiihtyy hitaasti, mutta toisaalta se pitää käynnin tasaisena, jos ei tule kovin äkillistä ja raskasta kuormitusta.

Zetor on paremman käynnistyjän maineessa. Puolipuristinta taitavasti käyttäen vahva veivaaja saa sen tulille vaikka kammesta. Fergusonissa on polttoaineella imusarjaa lämmittävä Ki-Gas-hehku, pakkosyöttö ja puolipuristin, eli suunnilleen kaikki mahdolliset apuvälineet, mutta pitkänlinjan traktorimiehet muistelevat, että kylmällä säällä käynnistys oli joskus hupaa taivasosuuksille. Hehkutulpilla ja nopeammalla starttimoottorilla varustettu Fergu olisi varmasti hörähtänyt herkemmin.

Vaihteistojen toiminnassa ei ole suurempaa eroa, molemmat ovat perinteisiä kovia lootia. Zetorissa on kuusi eteen ja kaksi pakkia, Fergussa neljä eteen ja pakki, mutta muokkaustöissä ja siirtoajossa tuo ero ei ole merkittävä, koska Ferguson vetää huomattavasti laajemmalla alueella. Fergu ottaa 2 000 kierrosta, ja suurimmat väännöt, jotka ovat 17 % suuremmat kuin huippukierroksilla, saavutetaan 1 215 kierroksella. Zetor puolestaan kiertää enimmillään 1 800 rpm ja vääntöjen 9,5 % suurempi huippu saavutetaan 1 420:n kohdalla. Hinattavaa puimuria tai muuta kierroksista tarkkaa ulosottokäyttöistä työkonetta vedettäessä vaihteita saisi tietenkin olla mahdollisimman paljon, mutta jonkun niitto- tai perunannostokoneen kanssa on pärjännyt vähilläkin pykälillä.

Fergun rumpujarrut ovat taka-akseleilla, Zetorin samanlaiset pysäyttimet löytyvät tasauspyörästön akseleiden päistä. Ovat varmasti yhtä tehokkaita ja riittävät 20 kilsan huippunopeudelle. Zetorin perästä löytyy myös tasauspyörästönlukko, jota ei Ferguun saanut rahallakaan kuin vasta 1950-luvun lopun uusiin malleihin.

Kumpikin traktori saa ilmaan noin 500-kiloisen työkoneen, mutta kytkin pohjassa varret eivät nouse tuumaakaan, molemmissa kun hydraulipumppu ottaa voimansa ulosottoakselilta. Zetorissa ei ole muita toimintoja kuin nosto, lasku ja pito. Fergusta löytyy niiden lisäksi etevä painonsiirtojärjestelmä.

Zetorin ja Fergun ulkoisessa olemuksessa on muutakin eroa kuin väri: Zetor on isopyöräisempi, korkeampi, se on karkeammin muotoiltu ja siinä on rautaa suunnilleen 800 kiloa enemmän.

Ohjaamomukavuutta?

Fergusonissa istutaan hyvin matalalla, siitä siihen, etteivätkö jalat yletä maahan...joltakin koripalloilijalta se saattaisi onnistuakin. Niinpä Fergun ohjaimiin ei tarvitse nousta, siihen vain istahdetaan. Aikanaan jotkut Fergu-miehet tekivät sen moottoripyörätyylillä, jalkaa takakautta pyörän yli huiskauttaen. Moottoripyörävertaus ei ole ollenkaan haettu, sillä Fergussa ei ole ensinkään astinlautoja, vaan jalkatapit.

Rattiin pääseminen ei siis tuota minkäänlaista ongelmaa, meni sinne sitten sivulta, edestä tai takaa. Runsaammin Massikan 35- tai 135-malleilla ajanut tuntee heti olonsa kotoiseksi, tuntumat ovat tässä esi-isämallissa suunnilleen samat. Näkyvyyttä on runsaasti joka puolelle, jopa traktorin alle. Hallintalaitteisiin ylettää hyvin, pienessä traktorissa kun ei ole pitkä matka mihinkään. Kaikki namikat ja hanikat löytyvät suunnilleen sieltä, mistä käsi on niitä tottunut etsimään.

Pari poikkeusta toki löytyy. Jarrupoljin on oikealla, kuten lähes kaikissa muissakin tuon ajan traktoreissa, mutta ohjausjarrutusta varten on kummallakin puolella vielä omat polkimensa. Samaa systeemiä käytettiin ainakin Porschessa. Toinen erikoisempi juttu on Fergun käynnistys, jota ei tehdä avaimesta vääntämällä, sormella nappia painamalla, eikä edes starttivivulla. Traktori saadaan tulille, kun painetaan jalalla vaihteiston kupeessa olevaa katkaisijaa ja työnnetään vaihdevipua etuoikealle. Nämä pari erikoisuutta eivät vie Fergulta pisteitä, traktori tuntuu hyvin käteen käyvälle ja aikanaan se on varmasti kuulunut ohjaimiensa puolesta mukavimpiin traktoreihin.

K-Zetor on puolestaan hyvin korkea traktori, istuimeen on maasta matkaa lähes puolitoista metriä. Rattiin kivutaan vasemmalta puolelta, oikealta se ei onnistu oikein mitenkään, eikä siellä ole minkäänlaista astintakaan. Helposti se ei käy virallistakaan reittiä myöten, kun pitää väistellä kytkintä, ulosoton vipua ja käsijarrua, joka on esteistä pahin. Oma rituaalinsa on ratin ja istuimen väliin ujuttautumisessa, siinä kun on melko ahdasta. Hyvin vatsakkaalta kuljettajalta jäisi kyllä Zetor ajamatta.

Jalkatilaa on Zetorissa niukasti, mutta näkyvyys on puolestaan paras mahdollinen. Zetorissa istutaan näköalapaikalla, sieltä näkee joka puolelle ja kauas. Hallintalaitteet ovat suunnilleen vakiintuneilla paikoilla, mutta vaihdekaavio ja tasauspyörästönlukko poikkeavat totutusta. Kaikkia kuutta numeroa ja kahta pakkia hallitaan yhdestä vivusta, edessä on hidas ja takana nopea kaavio. Aikoinaan Fiatin vaihteita hämmennettiin samalla tavalla.

Lukkoa käytetään pitkällä käsivivulla, jota työnnetään ulospäin. Jalkakäyttöä varten vivussa on poikittainen lattarauta, jonka kiinnityspistettä voidaan muuttaa kuljettajan fysiikan mukaiseksi. Lukon saa toimimaan, kun painaa rautaa polvella tai reidensyrjällä näppärää.

Heteka-tyyliin jousitetun ja selkänojalla varustetun penkin olettaisi olevan paljon Ferkun pelti-istuinta mukavamman, mutta kyllä Zetorin puikoissa on paljon ankeampaa, vaikka siellä ollaankin kuin valtaistuimella.

Tiukkaa testausta

Fergusonin ja Zetorin ominaisuuksia testattiin rautalampilaisen Axel Hämäläisen pellolla, missä tehtiin kevätmuokkausta ja syyskyntöjä. Testiin osallistuivat samassa Kerkonkosken piirikunnassa asuvat Hannu Sahlberg, jonka diesel-Fergun perässä olivat 2-metrinen Muko-äes ja Hydrein-aurat, sekä Pekka Nuutinen, joka veteli K-Zetorillaan 2,1-metristä Vauhti-äestä ja niin ikään 2-siipistä Hydreiniä. Mahdottoman runsaat kiitokset koko kolmikolle vaivannäöstä ja mainioista juttutuokioista.

Äestyskoe vahvisti entisajan Zetor-miesten kertomuksia ja Vakolan mittaustuloksia. Vaikka Fergu ja Zetor ovat jokseenkin saman tehoisia, niin nopeassa muokkaustyössä ne painivat eri sarjassa. Fergu veteli Mukoa vaivattomasti, kivet nyt tukkivat välillä äkeen rullia, mutta kuormituksen lisääntyminen ei menoa haitannut. Alipainesäätäjä reagoi yleensä keskipakosäätäjää hitaammin, mutta Fergussa se toimi melko äksysti.

Zetorin meno ei ollut yhtä rivakkaa. Kun traktorin sai vauhtiinsa, niin äes kyllä liikkui vaikka kuinka vinhasti, mutta kun eteen tuli raskaampaa maata, ylämäki, tai märempi paikka, niin siihenhän hyytyi. Korkean vääntömomentin alue on Zetorissa aika kapea, ja kun moottori vielä kiihtyy hyvin hitaasti, niin vaihtelevan maalajin vauhdikkaampi äestys on aika haasteellista. Ääntä ja savua riitti, mutta puhti loppui herkästi. Epäedullisella tehopainosuhteellakin on osansa; Zetorissa se on 86,4 kg/hv, Fergussa 49,8 kg/hv.

Kyllä pelto pehmenee Zetorllakin, mutta Fergusonilla se kävi huomattavasti kähäkämmin.

Syksyinen kyntötesti tasoitti eroa Zetorin hyväksi. Fergu selviytyi 12-tuumaisten aurojen vetämisestä melko hyvin, mutta kuivista olosuhteista huolimatta takapyörä otti välillä ylimääräisiä kierroksia, ennen kuin painonsiirtojärjestelmä ennätti korjata nostolaitteen asentoa. Ajoittainen luisto ei johtunut sileistä renkaista, sillä ne olivat lähes uudenveroiset. Voimaa Fergussa olisi riittänyt vaikka kolmannellekin siivelle.

Zetor mennä pätkytteli tiukemmatkin kohdat samalla vauhdilla, eikä pyörä yrittänytkään hieraista tyhjää. Työ ei muutenkaan takkuillut, hitaammassa ajossa kuormitus ei lisäänny yhtä nopeasti kuin äestyksessä ja moottori ennättää reagoida riittävän nopeasti. Melko nopeakin kyntö onnistui hienosti. Tukipyörä on kuitenkin välttämätön, koska hydrauliikassa ei ole samoja hienouksia kuin Fergussa. Upottavassa maassa Zetorin meno olisi saattanut olla monta kertaa katkolla, mutta sellaista ei viime syksynä niistä maisemista löytynyt.

Haluttuja ja vähemmän haluttuja

Ferguson oli Fordson Majorin ohella 50-luvun halutuin traktori. Viljelijöiden keskuudessa tuolloin tehdyn kyselyn mukaan, muita merkkejä ei olisi välttämättä edes tarvittu, jos Ferguja ja Majureita olisi riittänyt kaikille. Pahimman traktorivaillingin aikaan vuonna 1953 diesel-Fergu maksoi ilman lahjuksia ja muita kuluja 430 000 mk, diesel-Majuri puolestaan 395 000 mk, mutta K-Zetorin ostoonpa tarvittiin 466 000 mk.

Traktorin hankintaa suunnitteleva isäntämies saattoi haaveilla Fergusta tai Majurista, mutta kun niitä välittäneissä liikkeissä alettiin puhella etumaksuista ja vuoden tai ehkä kahdenkin odotuksista, niin eipä auttanut kuin poiketa paikalliseen osuuskauppaan ja tilata kalliimpi Zetor, jonka saattoi saada hyvinkin nopeasti, jopa mukaansa. Kun halutuimpien merkkien saanti alkoi sitten 50-luvun puolivälin lähestyessä helpottua, pudotettiin Zetorin hintaa reilusti ja järjestettiin tarvittaessa sopivia osamaksusopimuksia, millä se saatiin pysymään kärkikolmikossa tuontisäännöstelyn loppuun asti.

Muinaiset Fergu- ja Major-miehet saattoivat olla hyvin merkkiuskollisia. On monia taloja, joissa on aina ollut pelkästään Massey-Fergusonia. Moni Fordsoniin mieltynyt vaihtoi myöhemmin Fordiin ja sittemmin New Hollandiin, mutta moniko 50-luvun Zetor-talo on ollut sieltä asti saman merkin varassa? Merkkiin on saatettu palata myöhemmin, mutta K:on tai A:an jälkeen kokeiltiin kyllä jotain muuta.

Jotkin traktorimallit ovat kokeneet viimeaikoina renessanssin, joka on perustunut enemmän sen erikoisuuteen, kuin aktiiviaikana saatuihin hyviin kokemuksiin. Viimeiset englantilaiset Field Marshallit myytiin kovalla alennuksella Ranskaan, kun niillä ei ollut kotimaassa kysyntää. Nyt niistä maksetaan huutokaupoissa älyttömiä summia. Samoin on käynyt saksalaiselle Lanz Bulldogille, jota ei 50-luvulla enää huolittu, mutta nyt niitä etsitään ympäri maailmaa. Ranskalainen Vierzon ja italialainen Landini ovat saaneet valmistusmaassaan samanlaisen kulttitraktorin maineen, kuten myös amerikkalaiset 2-sylinteriset John Deeret.

Zetorille on käynyt samalla tavoin, mutta vain Suomessa. Traktorikauppiaat alkoivat jo 60-luvulla nyrpistellä vaihdossa tarjotuille 25-Zetoreille ja seuraavalla vuosikymmenellä ne kelpasivat vain romukuormaan. Sen kanssa samoista apajista kilpailleet Fergusonit ja etenkin dieselit ovat olleet arvostettuja traktoreita koko ajan.

90-luvulla laajemmassa mitassa yleistynyt vanhojen koneiden harrastus alkoi nostaa Zetoreiden arvoa ja niitä alettiin kaivella riihien takaa ja latojen kätköistä. 25-mallille pyhitettyjä kerhoja on perustettu vaikka kuinka monta ja niillä on tehty pitkiä vaelluksia, järjestetty kokoontumisia ja erilaisia kisoja; minkään muun traktorimallin ympärille ei ole saatu järjestymään yhtä laajaa ja näkyvää harrastustoimintaa.

Vaikka saisin kaikkien Suomen Zetor-miesten kirouksen niskaani, niin pelkät ominaisuudet huomioituna Ferguson on ollut silloin muinoin paljon, paljon onnistuneempi ostos. Zetorin ostaja on saanut markoillaan enemmän rautaa, mutta Ferguson on ollut pienuudestaan huolimatta paljon monipuolisempi ja pystyvämpi traktori. Oikeassa työssä Fergu on hakannut Zetorin mennen tullen, mutta harrastekoneena molemmat ovat mainioita traktoreita. Pitäkää niistä hyvää huolta!

Liittyvät artikkelit
Kiinnostuitko aiheista?