Ajoneuvot

Mönkijöillä Suomesta Romaniaan – absurdi idea vai täyttä totta?

Viisi seikkailunhaluista nuorta sai ajatuksen toteuttaa matkan Romaniaan aivan uudella tavalla – lähes 5 000 kilometriä mönkijän kyydillä ei ollut mikään tavallinen reissu. Matkalle mahtui sadetta, paistetta, huoltohommia ja upeita maisemia
Samuel Pöyhönen
On the road again – tien päällä taas. Letkassa ajaminen onnistui täydellisesti kypäräpuhelinten ansiosta.

Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Tiimiakatemian oppimismatka keväällä 2019 suuntautui Romaniaan. Perinteiden mukaan määränpäähän ei saa lentää, vaan matka on hoidettava muulla tavoin. Jyväskyläläinen Keljon Konehuolto ehdotti seurueellemme (ATVentures) matkan taittamista mönkijöillä. Tarjous oli niin ainutlaatuinen, että emme voineet kieltäytyä. Neljän kuukauden kiireellisen valmistautumisen jälkeen olimme valmiita matkalle kohti Romaniaa.

Matkareittimme kulki halki Euroopan pitkin hiekkateitä luonnon keskellä, serpentiiniteitä vuoristossa ja maalaismaisemissa Puolan rypsipeltojen keskellä. Ajoimme ensin Baltian halki Puolaan, sitten Slovakiasta Unkariin ja sen kautta Romaniaan. Paluumatka kulki Ukrainan perunapeltojen – joita paikalliset kutsuivat teiksi – kautta.

Suomesta lähtiessämme odotimme Etelä-Euroopan lämpöä. Romania vastaanotti meidät kuitenkin räntäsateella. Matkan aikana Sinisalon ja Rukkan ajovarusteet pitivät kuitenkin kehon ja mielen lämpimänä. Kerrospukeutumisen ansiosta myöskään paluumatkan helteet eivät vieneet iloa ajamisesta.

Emme tehneet ennakkoon tarkkaa reittisuunnitelmaa, vaan päätimme reitin sen mukaan mitä päivän ajo toi eteen – päivä kerrallaan. Navigointiin käytimme moottoripyörämatkailuun tarkoitettua Calimoto-sovellusta. Matkaa kertyi päivässä keskimäärin noin 300 km, riippuen tiestöstä. Tämä tarkoittaa 60 km/h nopeudella viiden tunnin yhtämittaista ajoa, joten päivämme olivat pitkiä.

Olimme varautuneet yöpymään leirintäalueilla. Huomasimme kuitenkin majatalojen olevan samoissa hinnoissa leirintäpaikkojen kanssa, joten teltat jäivät Rangerin lavalle. Kun päivä läheni loppuaan, etsimme majapaikan lähettyviltä löytyvästä hotellista – tilaa löytyi aina. Ylellisimmillään nukuimme Latviassa kartanossa – edullisimmin Romaniassa kaupan yläkerrassa, neljällä eurolla per henkilö.

Yksi matkan kohokohdista oli päästä maistelemaan jokaisen maan perinneruokia. Tosin makkaraa ja leipää eri muodoissa söimme niin runsaasti, että saimme niistä kyllä vähäksi aikaa tarpeeksemme.

Faktoja tien päältä

Kulkuneuvoiksi valikoitui kolme vuoden 2019 Polaris Sportsman 570:sta ja yksi Polaris Ranger 570. Vaihdoimme mönkijöihin tavalliset auton renkaat sekä asensimme lisävarusteiksi visiirit ja varustelaatikot. Kolme ajoi Sportsmanin selässä ja kaksi Rangerissa, jonka apukuski toimi kuvaajana ja kartanlukijana.

Ennen matkaan lähtöä suurimpia kysymyksiä olivat mönkijöiden ajotuntuma ja polttoaineen riittävyys syrjäseuduilla. Varsinaista kokemusta mönkijöistä ei seurueella ollut – lähdimme matkaan kylmiltään. Ensimmäiset kilometrit olivat raskaita ja mönkijöiden hallinta oli hankalaa. Tämä kuitenkin korjautui rengaspaineiden nostamisella ja sen asian ymmärtämisellä, että nyt ei oltu moottoripyörän selässä. Tasaisilla teillä mönkijä kulki kuin juna, epätasaisilla tieosuuksilla ja hiekkateillä piti olla enemmän tarkkana ohjauksen kanssa. Karpaattien vuoriston mutkissa ja epätasaisilla teillä Sportsmanin lukkoperä toi epävakautta ajoon, kun taas Rangerin tasauspyörästö antoi vakautta.

Ajamiseen tottui nopeasti. Ajoasentoa pääsee mönkijöissä vaihtamaan hyvin, eikä ajaminen sen vuoksi ole erityisen puuduttavaa. Alkumatkasta niskoja sai verrytellä iltaisin ja kaasukäden peukkujumpalle oli huutava tarve, mutta tuhansien kilometrien jälkeen juuri peukalo ärtyi jatkuvasta jännityksestä. Kipu pysyi kuitenkin siedettävällä tasolla. Tästäkin olisi selvitty pikku valmistautumisella.

Tuunasimme kulkupeliemme penkkeihin lisämukavuutta tekemällä repuistamme selkänojat, ja Pringles-purkeista ja ilmastointiteipistä syntyi hyvät pidikkeet vesipulloille. Visiiri antoi oman lisänsä ajomukavuuteen.

Polttoaineen kulutusta oli vaikea ennustaa etukäteen matkan luonteen vuoksi ja maastokäyttöön tarkoitetut mönkijät ovat tunnetusti nälkäisiä. Kevyellä kaasulla pääsimme kuitenkin noin 8 l/100 km, vaikka olimme valmistautuneet suurempaan polttoaineen kulutukseen.

Ensihuollon teimme Tallinnassa paikallisen huoltamon tiloissa, öljyt ja filtterit toimme mukanamme. Jälkikiristys jäi pienemmälle huomiolle ja menetimme Latvian hiekkateillä yhden renkaan pultin. Jännitys mönkijöiden kestämisestä koko reissun ajalle oli mielessä. Jokainen pieni, outo ääni sai korvat hörölle. Kaikki mönkijät kuitenkin selvisivät kunnialla takaisin, ja on jopa hieman ironista, että edes yksikään rengas ei puhjennut.

Euroopan helmi

Matka esitteli meille aivan uudenlaisen, kauniin ja kiinnostavan puolen Euroopasta. Ihmeteltävää riitti Liettuan hylätyistä tehtaista Pohjois-Romanian jylhiin vuoristoihin. Tylsää ei ollut, paitsi ehkä Puolan luotisuorilla teillä.

Alkukankeudesta päästyämme mönkijät osoittautuivat monipuolisiksi ajopeleiksi. Kaiken kaikkiaan reissu onnistui niin hyvin, että ajatuksia seuraavasta matkasta on jo heitetty ilmoihin. n

Kuvat: Samuel Pöyhönen, grafiikka: Mira Moisio